Raamatun aikojen kauneudenhoitoa
Peseydyttyään nainen levittää hyvänhajuista öljyä veden pehmentämälle iholleen. Sitten hän avaa värikkään lippaan, joka on täynnä lasista, norsunluusta, simpukankuorista ja kivestä tehtyjä pieniä pulloja, maljakoita ja ruukkuja. Niissä hän säilyttää muun muassa palsamista, kardemummasta, kanelista, suitsutuspihkasta, hunajasta ja mirhasta valmistettuja öljyjä ja tuoksuja.
Nainen ottaa lippaasta muutamia kauniisti muotoiltuja lusikoita, kuppeja ja maljoja ja sekoittaa siksi päiväksi valitsemansa kosmeettiset aineet. Sitten hän nostaa katseensa pronssipeiliin ja alkaa huolellisesti ehostaa itseään.
NAISET ovat ilmeisesti kautta aikojen olleet hyvin kiinnostuneita kaunistautumisesta. Muinaiset hautamaalaukset, freskot ja mosaiikit kertovat kaikki siitä, että Mesopotamiassa ja Egyptissä käytettiin yleisesti kosmeettisia aineita. Noissa kuvissa näkyviä egyptiläisten naisten vahvasti ehostettuja, mantelin muotoisia silmiä on ihailtu suuresti.
Entä käyttivätkö naiset kosmeettisia aineita muinaisessa Israelissa? Tuolla alueella ei ole mitään hautamaalauksia tai freskoja, joista se kävisi ilmi, mutta eräät Raamatun kertomukset ja Raamatun maiden arkeologiset löydöt antavat ainakin pienen välähdyksen siitä, millaista kauneudenhoito oli Raamatun aikoina.
Kauneudenhoitovälineitä
Kaivauksissa on löytynyt lukemattomia kosmeettisiin aineisiin ja tuoksuihin liittyviä esineitä kaikkialta Israelin alueelta: aineiden jauhamiseen ja sekoittamiseen tarkoitettuja erisuuruisia kivimaljoja, suippoja hajuvesipulloja, alabasterista valmistettuja voideruukkuja ja kiillotetusta pronssista tehtyjä käsipeilejä. Erään norsunluisen lusikan kädensijan toiselle puolelle on kaiverrettu palmunlehtiä ja toiselle kyyhkysten kehystämä naisen pää.
Rikkaat näyttävät säilyttäneen kosmeettisia aineita koristelluissa simpukankuorissa. Egyptistä ja Kanaanin alueelta on löydetty myös pieniä norsunluisia ja puisia lusikoita, joista jotkin on kaiverrettu uivien tyttöjen tai muiden yksityiskohtaisten hahmojen muotoon. Kaikki tämä osoittaa, että entisaikojen naiset käyttivät runsaasti kosmetiikkaa.
Silmien ehostaminen
Raamatussa mainitaan, että yksi Jobin tyttäristä oli nimeltään Keren-Happuk (Job 42:14). Tämä heprean ilmaus voi merkitä ’mustan [silmä]värin sarvea’ eli astiaa tai rasiaa, jossa säilytettiin silmänrajausväriä tai muita ehostusaineita. Nimi saattoi viitata Jobin tyttären kauneuteen yleensä, mutta se näyttää myös puhuvan sen puolesta, että kosmeettiset aineet tunnettiin jo tuolloin.
On huomionarvoista, että aina kun Raamatussa viitataan silmien ehostamiseen, kyse on pahamaineisista naisista kuten juonittelevasta kuningatar Isebelistä tai prostituoidusta, jollaiseksi profeetat Jeremia ja Hesekiel kuvailivat uskotonta Jerusalemia (2. Kuninkaiden kirja 9:30; Jeremia 4:30; Hesekiel 23:40). Kaivauksissa on löytynyt niin paljon lasi- ja kiviastioita sekä niihin kuuluvia silmänrajausvärin levittämiseen käytettyjä puikkoja, että tosi palvonnasta luopuneessa Israelissa monet naiset – varsinkin kuninkaalliset ja muut rikkaat – olivat selvästikin alkaneet käyttää runsaasti kosmeettisia aineita.
Hyvänhajuisia öljyjä pyhään ja maalliseen käyttöön
Oliiviöljypohjaisia hajusteita valmistettiin ja käytettiin muinaisessa Israelissa varhaisista ajoista lähtien. Toisessa Mooseksen kirjassa kuvaillaan, miten temppelissä käytetty hyvänhajuinen pyhä öljy valmistettiin kanelista, mirhasta ja muista aromaattisista aineista (2. Mooseksen kirja 30:22–25). Arkeologit ovat löytäneet Jerusalemista ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle ajoitetun työpajan, jossa ehkä valmistettiin hajusteita ja suitsuketta temppeliä varten. Hyvänhajuinen öljy mainitaan Raamatussa monia kertoja sekä pyhän palveluksen että arkisen elämänmenon yhteydessä (2. Aikakirja 16:14; Luukas 7:37–46; 23:56).
Vettä ei noilla seuduilla ollut liiemmälti, joten hajustetut öljyt tarjosivat tervetulleen lisäkeinon huolehtia hygieniasta. Sen lisäksi että öljy suojasi ihoa kuivassa ja kuumassa ilmanalassa, sitä käytettiin myös kauneudenhoidossa (Ruut 3:3; 2. Samuelin kirja 12:20). Ennen kuin juutalaisneito Ester esiteltiin kuningas Ahasverokselle, hän sai vuoden ajan erilaisia kylpylähoitoja: ensimmäiset kuusi kuukautta häntä hierottiin mirhaöljyllä ja seuraavat kuusi kuukautta palsamiöljyllä (Ester 2:12).
Tuoksut ja hajustetut öljyt olivat yhtä arvostettuja kauppatavaroita kuin hopea ja kulta konsanaan. Kun Saban kuningatar teki kuuluisan vierailunsa kuningas Salomon luo, arvokkaiden tuliaisten joukossa oli kultaa, kallisarvoisia kiviä ja palsamiöljyä (1. Kuninkaiden kirja 10:2, 10). Kun kuningas Hiskia puolestaan esitteli ylpeänä aarteitaan Babylonin läheteille, nämä saivat nähdä hopean, kullan ja koko asevaraston lisäksi myös ”palsamiöljyn ja hyvän öljyn” (Jesaja 39:1, 2).
Öljyä ja tuoksuaineita saatiin hyvin pieninä määrinä aromaattisista kukista, hedelmistä, lehdistä, pihkasta ja puunkuoresta. Raamatussa mainitaan useita tällaisia aineita, kuten aaloe, palsami, bdelliumpihka, kalmojuuri, kassia, kaneli, suitsutuspihka, mirha, sahrami ja nardus. Joitakin niistä saatiin Jordaninlaaksossa kasvaneista kasveista, loput tuotiin legendaarisia kauppareittejä pitkin Intiasta, Arabian eteläosista ja muualta.
Arvoituksellinen palsamiöljy
Palsamiöljy mainitaan Raamatussa kuningatar Esterin, Saban kuningattaren ja kuningas Hiskian yhteydessä. Vuonna 1988 Kuolleenmeren länsirannalta Qumranin lähellä sijaitsevasta luolasta löytyi pieni öljykannu, joka herätti paljon spekulointia. Sisälsikö se maineikkaan palsamiöljyn viimeiset pisarat? Tutkijat eivät osaa sanoa varmasti. Entisaikojen kuuluisaa palsamipensasta on yritetty saada kasvamaan uudelleen tähän päivään asti.
Raamatussa mainittu palsamiöljy oli peräisin ilmeisesti En-Gedin seudulta, sillä sieltä on löydetty 500-luvulle eaa. ajoitettuja uuneja, ruukkuja ja erilaisia metalli- ja luuesineitä, jotka ovat samanlaisia kuin muilla hajusteita tuottavilla alueilla. Useimmat tutkijat uskovat, että palsamipensas oli lähtöisin Arabiasta tai Afrikasta. Tuoksuainetta saatiin sen kumihartsista, mutta koska palsamiöljy oli erittäin arvostettua, viljely- ja valmistusmenetelmät pidettiin salassa.
Palsami näytteli tärkeää osaa jopa politiikassa. Esimerkiksi historioitsija Josefuksen mukaan Marcus Antonius hankki kokonaisen palsamiviljelmän ja antoi sen lahjaksi Egyptin kuningattarelle Kleopatralle. Roomalainen historioitsija Plinius mainitsee, että ensimmäisen vuosisadan juutalaissotien aikana juutalaiset taistelijat yrittivät hävittää alueeltaan kaikki palsamikasvit, jotteivät roomalaiset olisi saaneet niitä itselleen.
Raamatun kertomukset ja arkeologiset löydöt antavat meille tosiaan välähdyksen siitä, millaista kauneudenhoito oli entisinä aikoina. Raamattu ei tuomitse kosmeettisten aineiden käyttöä eikä muunkaanlaista kaunistautumista mutta korostaa kohtuullisuutta ja tervemielisyyttä (1. Timoteukselle 2:9). Apostoli Pietari sanoi, että ”suuriarvoista Jumalan silmissä” on ”hiljainen ja lempeä henki”. Koska muotivirtaukset ja tyylit vaihtuvat alati, se on varmastikin viisas neuvo niin nuorille kuin varttuneemmillekin kristityille naisille. (1. Pietarin kirje 3:3, 4.)
