NOOA oikaisi selkänsä ja venytteli särkeviä jäseniään. Voimme hyvin kuvitella, miten hän istahti järeälle parrulle levähtämään ja silmäilemään rakenteilla olevaa valtavaa arkkia. Ilmassa leijui kuuman tervan väkevä tuoksu, ja työmaalta kantautui ääniä, kun Nooan pojat ahersivat kukin tahollaan. Pojat vaimoineen ja Nooan oma rakas vaimo olivat kaikki uurastaneet hänen rinnallaan tämän hankkeen hyväksi jo kymmeniä vuosia. Paljon oli saatu aikaan, mutta paljon työtä oli vielä jäljellä.

Paikallisten mielestä he olivat päästään vialla. Mitä selvemmin arkki alkoi saada muotoa, sitä makeammin ihmiset nauroivat sellaiselle ajatukselle, että koko maa peittyisi tulvavesiin. Nooan jatkuvat varoitukset tulevasta onnettomuudesta tuntuivat heistä täysin tuulesta temmatuilta. He eivät voineet käsittää, miksi joku haaskasi elämänsä niin naurettavaan puuhaan ja veti siihen mukaan koko perheensä. Nooan Jumala Jehova näki hänet kuitenkin aivan eri tavalla.

Jumalan sana sanoo: ”Nooa vaelsi tosi Jumalan kanssa.” (1. Mooseksen kirja 6:9.) Jumala ei tietenkään kulkenut täällä maan päällä, eikä Nooa liioin mennyt taivaaseen. Sen sijaan hän totteli Jumalaa niin tarkoin ja rakasti Häntä niin syvästi, että he aivan kuin vaelsivat yhdessä ystävinä. Tuhansia vuosia myöhemmin Raamatussa sanottiin Nooasta: ”Tämän uskon välityksellä hän langetti maailmalle tuomion.” (Heprealaisille 11:7.) Mitä tämä tarkoittaa? Mitä voimme oppia hänen uskostaan?

Nooa kasvoi maailmassa, joka muuttui päivä päivältä pahemmaksi. Se oli ollut paha jo Nooan isoisän isän Hanokin aikana, ja tämä Jumalan kanssa vaeltanut vanhurskas mies oli ennustanut, että jumalattomille koittaisi tuomion päivä. Nyt Nooan päivinä moraalinen ilmapiiri oli käynyt vielä paljon huonommaksi. Maa oli täynnä väkivaltaa, ja siksi se oli Jehovan näkökannalta turmeltunut. (1. Mooseksen kirja 5:22; 6:11; Juudaksen kirje 14, 15.) Miksi olosuhteet olivat pahentuneet entisestään?

Jumalan henkipoikien, enkelien, keskuudessa tapahtui hirvittäviä asioita. Yksi heistä oli jo aiemmin kapinoinut Jehovaa vastaan, ja kun hän oli panetellut Jumalaa ja viekoitellut Aadamin ja Eevan tekemään syntiä, hänestä oli tullut Saatana Panettelija. Nooan päivinä Jehovan oikeudenmukaista hallintoa vastaan nousi muitakin enkeleitä. He hylkäsivät Jumalan antaman paikkansa taivaassa, tulivat maan päälle, ottivat ihmisen muodon ja valitsivat kauniita naisia vaimoikseen. Ylpeydellään ja itsekkyydellään nuo kapinalliset enkelit myrkyttivät yhteiskuntaa. (1. Mooseksen kirja 3:1–5; 6:1, 2; Juudaksen kirje 6, 7.)

Tämän lisäksi noiden aineellistuneiden enkelien ja naisten luonnottomista liitoista syntyi sekasikiöitä, jotka olivat poikkeuksellisen suurikokoisia ja voimakkaita. Raamattu kutsuu noita miehiä nefileiksi eli kirjaimellisesti ”kaatajiksi”, sellaisiksi ’jotka panevat toiset kaatumaan’. He olivat pahansuopia  kiusaajia, jotka vain voimistivat maailman raakaa, jumalatonta henkeä. Kun Luoja näki, että ”ihmisen pahuus maan päällä oli hyvin suuri ja että hänen sydämensä ajatusten kaikki taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”, hän päätti pyyhkäistä tuon turmeltuneen yhteiskunnan pois 120 vuoden kuluessa. (1. Mooseksen kirja 6:3–5.)

Sellaisessa maailmassa oli varmasti hyvin vaikea kasvattaa lapsia. Nooa kuitenkin onnistui siinä. Hän löysi itselleen hyvän vaimon, ja yli viisisataavuotiaana * hän sai kolme poikaa: Seemin, Haamin ja Jafetin. Vanhempien täytyi yhdessä suojella poikiaan ympäristön alhaisilta vaikutteilta. Pikkupojat tuntevat helposti ihailua ja kunnioitusta ”mahtavia, – – nimekkäitä miehiä” kohtaan, ja nefilit olivat juuri sellaisia. Nooa ja hänen vaimonsa eivät ehkä voineet estää lapsiaan kuulemasta ainakin joitakin tarinoita noiden jättiläisten uroteoista, mutta toisaalta he pystyivät opettamaan heille vetoavaa totuutta Jehova Jumalasta, joka vihaa kaikkea pahuutta. Heidän täytyi auttaa poikiaan ymmärtämään, että väkivalta ja kapinallisuus pahoittivat Jehovan mielen (1. Mooseksen kirja 6:6).

Nykyajan vanhemmat voivat varmasti ymmärtää Nooaa ja hänen vaimoaan. Tämäkin maailma on väkivallan ja kapinallisuuden myrkyttämä, ja ne voivat leimata jopa lapsille suunnattua ajanvietettä. Viisaat vanhemmat tekevät kaikkensa torjuakseen sellaiset vaikutteet opettamalla lapsilleen totuutta rauhan Jumalasta Jehovasta, joka tulee tekemään lopun väkivallasta (Psalmit 11:5; 37:10, 11). Tässä tehtävässä voi onnistua, kuten onnistuivat Nooa ja hänen vaimonsa. Heidän pojistaan tuli hyviä miehiä, ja nämä avioituivat sellaisten naisten kanssa, jotka samoin halusivat pitää tosi Jumalan ensi sijalla elämässään.

Eräänä päivänä Nooan elämä muuttui pysyvästi. Jehova kertoi rakkaalle palvelijalleen tarkoituksestaan hävittää senaikainen maailma ja antoi hänelle käskyn: ”Tee itsellesi arkki pihkaisesta puusta.” (1. Mooseksen kirja 6:14.)

Arkin ei ollut tarkoitus olla laiva, jollaiseksi se monesti kuvitellaan. Siinä ei olisi keulaa eikä perää, ei köliä eikä peräsintä, eikä mikään kohta olisi pyöreä tai kaareva. Se olisi vain valtava laatikko tai arkku. Jehova ilmoitti Nooalle sen tarkat mitat, selitti joitakin yksityiskohtia sen rakenteesta ja käski sivellä sen sisältä ja ulkoa maatervalla. Hän kertoi myös, miksi se piti rakentaa: ”Minä puolestani tuotan vedenpaisumuksen maan päälle – –. Kaikki, mikä on maan päällä, heittää henkensä.” Nooa sai kuitenkin käskyn: ”Sinun on mentävä arkkiin, sinun ja poikiesi ja vaimosi ja poikiesi vaimojen sinun kanssasi.” Lisäksi hänen piti ottaa arkkiin eläimiä kaikista lajeista. Ainoastaan ne, jotka olisivat arkissa, säilyisivät elossa tulevasta vedenpaisumuksesta! (1. Mooseksen kirja 6:17–20.)

Nooan edessä oli jättimäinen urakka. Arkin oli määrä olla valtava: noin 133 metriä pitkä, 22 metriä leveä ja 13 metriä korkea. Se oli paljon suurempi kuin suurin puinen merialus, minkä ihmiset ovat sen jälkeen rakentaneet. Kieltäytyisikö  Nooa tehtävästä, tai valittaisiko hän sen vaikeutta? Muuttaisiko hän aluksen yksityiskohtia helpottaakseen työtään? Raamattu vastaa: ”Nooa teki aivan niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, juuri niin hän teki.” (1. Mooseksen kirja 6:22.)

Rakentaminen kesti vuosikausia, kenties 40–50 vuotta. Oli kaadettava puita, vedettävä rungot työmaalle sekä veistettävä ne oikeaan muotoon ja liitettävä ne yhteen. Arkkiin piti tehdä kolme kerrosta eli kantta sekä useita osastoja ja kylkeen ovi. Kattoon tuli todennäköisesti matala harja, jotta sadevesi pääsi valumaan pois, ja ilmeisesti katonrajaan jätettiin aluksen ympäri kiertävä ikkuna-aukko. (1. Mooseksen kirja 6:14–16.)

Nooa oli varmasti kiitollinen perheensä tuesta, kun vuosia kestävä rakennustyö pikkuhiljaa eteni. Hänellä oli toinenkin tehtävä, joka saattoi tuntua vielä haastavammalta: hän toimi ”vanhurskauden saarnaajana” (2. Pietarin kirje 2:5). Hän otti rohkeasti johdon, kun he yrittivät varoittaa tuon jumalattoman yhteiskunnan jäseniä edessä olevasta tuhosta. Miten ihmiset suhtautuivat? Viitatessaan myöhemmin tuohon aikaan Jeesus Kristus sanoi, että he ”eivät panneet merkille”. He uppoutuivat arkiseen elämään – syömiseen, juomiseen ja naimisiinmenoon – siinä määrin, etteivät kiinnittäneet huomiota Nooan sanoihin. (Matteus 24:37–39.) Monet epäilemättä pilkkasivat häntä ja hänen perhettään, toiset ehkä jopa uhkailivat tai vastustivat häntä voimakeinoin.

Nooa perheineen jatkoi kuitenkin työtä uskollisesti. Arkin rakentaminen oli tärkein asia heidän elämässään, joten vaikka ympäristö yritti saada sen näyttämään turhalta, merkityksettömältä ja järjettömältä, he eivät luovuttaneet. Kristityt perheet voivat oppia heidän uskostaan paljon, sillä elämme nykyisen maailman ”viimeisiä päiviä” ja Jeesus sanoi, että tämä aika olisi samanlaista kuin Nooan päivät (2. Timoteukselle 3:1). Jos maailma suhtautuu Jumalan valtakuntaa koskevaan sanomaan välinpitämättömästi tai pilkallisesti tai jopa vastustaa sitä, kristityt voivat muistaa Nooaa: vastaavia haasteita on kohdattu ennenkin.

Vuosikymmenet vierivät, ja vähitellen arkki sai lopullisen muotonsa. Kun Nooa oli melkein kuusisataavuotias, hän menetti läheisiään. Ensin kuoli hänen isänsä Lemek, * ja viisi vuotta myöhemmin kuoli Lemekin 969-vuotias isä Metusalah, Nooan isoisä, joka eli pitempään kuin kukaan ihminen Raamatun historiassa (1. Mooseksen kirja 5:27). He molemmat olivat eläneet samaan aikaan kuin ensimmäinen ihminen Aadam.

Metusalahin kuolinvuonna patriarkka Nooa sai Jehovalta uuden sanoman: ”Mene arkkiin, sinä ja koko huonekuntasi.” Samalla Jumala käski Nooaa viemään arkkiin eläimiä kaikista lajeista – seitsemän eläintä uhrikäyttöön sopivista puhtaista lajeista ja kaksi muista lajeista. (1. Mooseksen kirja 7:1–3.)

Näky oli varmasti unohtumaton. Eläimiä saapui joka puolelta satamäärin kävellen, lentäen, ryömien, vaappuen tai köntystäen. Niitä oli monenkokoisia ja -muotoisia, ja ne kaikki ilmensivät omaa luonnettaan. Nooan ei varmastikaan tarvinnut ajaa niitä ensin aitaukseen tai yhteen laumaan tai houkutella niitä jollain keinolla arkin uumeniin. Raamattu kertoo, että nuo luonnonvaraiset eläimet yksinkertaisesti ”menivät Nooan luo arkkiin” (1. Mooseksen kirja 7:9).

Tämä saattaa herättää epäilyjä: miten tuollainen on mahdollista, ja kuinka noin suuri joukko eläimiä voi mitenkään elää sopuisasti suljetussa  tilassa? Mutta eikö kaikkeuden Luoja, joka on tehnyt myös eläimet, kykene ohjaamaan niiden käyttäytymistä ja jopa muuttamaan ne tarvittaessa kesyiksi ja säyseiksi? Jos Jehova kerran jakoi Punaisenmeren vedet ja pani auringon pysymään paikallaan, eikö hän pystynyt toteuttamaan kaiken senkin, mitä tapahtui Nooan aikana? Aivan varmasti pystyi, ja niin hän myös teki.

Jumala olisi tietysti voinut pelastaa eläimet jollain muullakin tavalla. Viisaudessaan hän kuitenkin valitsi sellaisen keinon, joka muistuttaa meitä siitä, että hän on uskonut ihmisille tehtävän huolehtia kaikista elollisista maan päällä (1. Mooseksen kirja 1:28). Juuri tämän kertomuksen avulla monet vanhemmat opettavat nykyään lapsilleen, että Jehova pitää luomiaan ihmisiä ja eläimiä suuressa arvossa.

Jehova ilmoitti Nooalle, että vedenpaisumus alkaisi viikon kuluttua. Seuraavat päivät kuluivat Nooan perheessä varmasti kuin siivillä. Tekemistä riitti, kun kaikki eläimet ja ruoka sekä perheen tavarat piti sijoittaa arkkiin järjestyksellisesti. Ehkäpä Nooan ja hänen poikiensa vaimot miettivät erityisesti sitä, miten arkkiin saataisiin perheelle mahdollisimman miellyttävät oltavat.

Mitä tekivät muut ihmiset? He eivät edelleenkään ”panneet merkille”, vaikka kaikki puhui sen puolesta, että Jehova siunasi Nooaa ja hänen työtään. He eivät voineet olla huomaamatta eläimiä, joita arkkiin virtasi. Heidän välinpitämättömyytensä ei kuitenkaan ole kovin yllättävää. Nykyään ihmiset sivuuttavat vastaansanomattomat todisteet siitä, että elämme tämän maailman viimeisiä päiviä. Apostoli Pietarin ennustuksen mukaisesti jotkut pilkkaavat tänä aikana niitä, jotka toimivat Jumalan varoituksen mukaisesti (2. Pietarin kirje 3:3–6). Sellaiselta tuskin säästyi Nooan perhekään.

Milloin pilkkapuheet vaimenivat? Raamattu kertoo, että kun Nooa oli ohjannut perheensä ja eläimet arkkiin, ”Jehova sulki oven hänen jälkeensä”. Jos lähistöllä sattui olemaan pilkkaajia, tämä epäilemättä hiljensi heidät. Sen teki viimeistään sade, sillä vettä alkoi tulla taivaan täydeltä. Sitä tuli päivä toisensa jälkeen, kunnes se hautasi maailman alleen Jehovan sanan mukaisesti. (1. Mooseksen kirja 7:16–21.)

Saiko Jehova iloa jumalattomien kuolemasta? Ei vähääkään. (Hesekiel 33:11.) Päinvastoin hän oli antanut heille täydet mahdollisuudet muuttaa tapojaan ja toimia oikein. Olisivatko he pystyneet siihen? Nooan elämä tarjoaa vastauksen. Hän osoitti, että oli mahdollista pelastua, jos vaelsi Jehovan kanssa ja totteli häntä kaikessa. Tässä mielessä hän uskonsa välityksellä tuomitsi oman aikansa maailman; tuon sukupolven pahuus tuli täysin ilmeiseksi. Hänen uskonsa varjeli hänet ja hänen perheensä. Jos jäljittelet Nooan uskoa, siitä voi olla mittaamatonta hyötyä sekä itsellesi että läheisillesi. Nooan tavoin voit vaeltaa Jehova Jumalan kanssa, ja tämä ystävyys voi jatkua ikuisesti.