LÄHESTY JUMALAA
”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan”
”Herra, opeta meitä rukoilemaan”, sanoi yksi Jeesuksen opetuslapsista (Luukas 11:1). Vastauksessaan Jeesus opetti kahden vertauksen avulla esittämään sellaisia rukouksia, jotka Jumala kuulee. Jos olet joskus pohtinut, kuuleeko Jumala rukouksesi, Jeesuksen vastaus epäilemättä kiinnostaa sinua. (Lue Luukkaan 11:5–13.)
Ensimmäinen vertaus keskittyy rukoilijaan (Luukas 11:5–8). Siinä mies saa vieraan keskellä yötä, eikä hänellä ole ruokaa pantavaksi tämän eteen. Isännän on kiireesti tehtävä asialle jotain. Vaikka on myöhä, hän menee ystävänsä luo lainaamaan leipää. Aluksi ystävä on haluton nousemaan, koska hän on perheineen jo nukkumassa. Mutta päättäväinen isäntä ei arkaile vaan jatkaa pyytämistä hellittämättä, kunnes ystävä viimein nousee antamaan hänelle ruokatarvikkeita. *
Mitä tämä vertaus opettaa rukoilemisesta? Jeesus neuvoo olemaan hellittämätön – pyytämään jatkuvasti, etsimään herkeämättä ja kolkuttamaan lakkaamatta (Luukas 11:9, 10). Minkä vuoksi? Antaako hän ymmärtää, että rukoillessamme ikään kuin jyskytämme ovea, jota Jumala on haluton avaamaan? Ei, vaan toisin kuin vastahakoinen ystävä Jumala haluaa myöntyä niiden sopiviin pyyntöihin, jotka rukoilevat uskossa. Ilmaisemme tällaista uskoa olemalla hellittämättömiä. Pyytämällä toistuvasti osoitamme, että todella tarvitsemme sitä, mitä pyydämme, ja että uskomme Jumalan pystyvän antamaan sen, jos se on hänen tahtonsa. (Markus 11:24; 1. Johanneksen kirje 5:14.)
Toinen vertaus koskee ”rukouksen Kuulijaa”, Jehovaa (Psalmit 65:2). Jeesus kysyy: ”Kuka teistä tosiaankaan on sellainen isä, joka jos hänen poikansa pyytää kalaa, ojentaakin hänelle kalan sijasta käärmeen? Tai jos hän pyytää myös munaa, ojentaa hänelle skorpionin?” Vastaus on aivan ilmeinen, sillä yksikään huolehtiva isä ei anna lapsilleen mitään vahingollista. Sitten Jeesus esittää sovelluksen: jos epätäydelliset ihmisisät ”antavat lapsilleen hyviä lahjoja”, niin ”kuinka paljon ennemmin Isä, joka on taivaassa, antaa pyhää henkeä” maallisille lapsilleen, jotka pyytävät häneltä tätä parasta lahjaa. * (Luukas 11:11–13; Matteus 7:11.)
Jumala haluaa myöntyä niiden sopiviin pyyntöihin, jotka rukoilevat uskossa.
Mitä tämä vertaus opettaa Jehovasta, ”rukouksen Kuulijasta”? Jeesus kehottaa pitämään Jehovaa huolehtivana Isänä, joka on halukas tyydyttämään lastensa tarpeet. Niinpä Jehovan palvelijat voivat vapaasti esittää hänelle sydämestä lähteviä pyyntöjä. Koska he tietävät hänen tahtovan heidän parastaan, he ovat valmiit hyväksymään hänen vastauksensa, vaikkei se olisikaan sellainen kuin he odottivat. *
Ehdotus: Lue Raamatusta huhtikuussa
^ kpl 4 Jeesuksen vertaus kertoo tuon ajan todellisista tavoista. Juutalaiset pitivät vieraanvaraisuuden osoittamista pyhänä velvollisuutena. Leipää leivottiin päivän tarpeiksi, joten sitä monesti lainattiin, jos se pääsi loppumaan. Lisäksi köyhissä perheissä kaikki perheenjäsenet nukkuivat lattialla samassa huoneessa.
^ kpl 6 Jeesus hyödynsi usein ”kuinka paljon ennemmin” -tyyppistä perustelutapaa. Eräs tutkija selittää: ”Ajatusketju on seuraava: ’Jos A on totta, niin kuinka paljon ennemmin myös B on totta.’ ”
^ kpl 7 Lisää aineistoa siitä, miten esittää rukouksia, jotka Jumala kuulee, on kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? luvussa 17; julk. Jehovan todistajat.