AMERIKANKOREALAINEN Jonathan kohtasi lapsena rotuennakkoluuloja, ja aikuisena hän etsi paikkaa, missä häntä ei tuomittaisi kasvonpiirteiden tai rodun perusteella. Hän päätyi lääkäriksi pieneen pohjoisalaskalaiseen kaupunkiin, jossa hän muistutti ulkonäöltään monia potilaitaan. Hän toivoi, että tuolla napapiirin kylmien tuulten tuiverruksessa hän ehkä viimein pääsisi eroon ennakkoluulojen vielä hyytävämmistä tuulista.

Kaikki tällaiset toiveet murskaantuivat, kun hän kerran hoiti erästä 25-vuotiasta naista. Herättyään koomasta ja nähtyään Jonathanin kasvot nainen kirosi ja paljasti näin syvään juurtuneen halveksuntansa korealaisia kohtaan. Tämä tapaus muistutti Jonathania kipeästi siitä, että vaikka hän oli vaihtanut asuinpaikkaa ja nähnyt paljon vaivaa sulautuakseen joukkoon, hän ei voinut paeta ennakkoluuloja.

 Jonathanin kokemus kohdistaa huomion karuun tosiasiaan: ennakkoluuloja on joka puolella maailmaa. Missä vain on ihmisiä, siellä näyttää olevan myös ennakkoluuloja.

On nurinkurista, että vaikka ennakkoluuloisuus on näin tavallista, useimmat tuomitsevat sen oikopäätä. Miten niin paheksuttu asia voi olla samalla myös niin yleinen? Ilmeisesti monet eivät tunnista sitä itsessään. Voisiko tämä pitää paikkansa myös sinusta?

Tajusimmepa sitä tai emme, meidän on vaikea havaita, piileekö sydämessämme ennakkoluuloja. Raamattu selittää, miksi näin on: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi.” (Jeremia 17:9.) Petollinen sydämemme voi saada meidät uskomaan, että suvaitsemme kaikenlaisia ihmisiä tai että meillä on pätevä syy suhtautua kielteisesti joihinkin ihmisryhmiin.

Ennakkoluulojen havaitsemisen vaikeutta voitaisiin valaista seuraavan esimerkin avulla: kävelet kadulla yksin iltapimeällä, kun vastaan tulee kaksi isokokoista nuorta miestä, joista toisella näyttää olevan jotain kädessään.

Pelkäätkö, että miehet uhkaavat turvallisuuttasi? Aiemmat kokemuksesi saattavat antaa aihetta varovaisuuteen, mutta onko sinulla todellisia perusteita ajatella, että juuri nuo miehet ovat vaarallisia? Mikä vielä tärkeämpää, mihin rotuun tai etniseen ryhmään kuvittelet heidän kuuluvan? Vastauksesi voi paljastaa, että ennakkoluulojen siemenet ovat jo jossain määrin itäneet sydämessäsi.

Jos olemme rehellisiä, meidän on myönnettävä, että syvällä sisimmässämme meillä kaikilla on jonkinlaisia ennakkoluuloja. Raamatussakin viitataan erääseen hyvin tavalliseen ennakkoluuloon, kun siinä sanotaan: ”Ihmiset arvioivat toisia ulkonäön perusteella.” (1. Samuelin kirja 16:7, Contemporary English Version.) Koska tämä taipumus rasittaa meitä kaikkia – usein tuhoisin seurauksin – onko toivoa siitä, että voisimme voittaa ennakkoluulot tai juuria ne itsestämme? Tuleeko milloinkaan aikaa, jolloin niitä ei olisi missään maailman kolkassa?