Vartuin Chilen pääkaupungissa Santiagossa alueella, jolla huumeet, jengit ja rikokset olivat yleisiä. Ollessani viisivuotias isäni murhattiin. Myöhemmin äiti muutti yhteen erään miehen kanssa, joka oli julma ja pahoinpiteli usein meitä molempia. Minulla on vieläkin tunneperäisiä arpia noilta ajoilta.

Kasvuvuosinani kielteinen ympäristö teki minustakin erittäin väkivaltaisen. Kuuntelin heavy metal -musiikkia, juopottelin ja käytin toisinaan huumeita. Olin useasti mukana katutappeluissa huumekauppiaita vastaan, ja he yrittivät monta kertaa tappaa minut. Kerran eräs kilpaileva jengi lähetti pahamaineisen palkkamurhaajan tekemään minusta selvää, mutta selvisin pelkällä pistohaavalla. Toisen kerran joukko huumekauppiaita piti pistoolia päätäni vasten ja yritti hirttää minut.

Vuonna 1996 rakastuin Carolinaan, ja vuonna 1998 menimme naimisiin. Esikoispoikamme syntymän jälkeen aloin pelätä, että minusta tulisi väkivaltaisen luonteeni vuoksi samanlainen kuin isäpuolestani. Niinpä hakeuduin kuntoutuslaitokseen, jossa sain lääkärinhoitoa ja terapiaa, mutta siitä ei ollut apua. Pikkuasiatkin saivat minut raivostumaan, enkä pystynyt hillitsemään itseäni. Koska halusin lakata vahingoittamasta perhettäni, yritin jopa itsemurhaa, mutta onneksi se ei onnistunut.

Olin ollut vuosikausia ateisti, mutta tahdoin uskoa Jumalaan, joten kävin jonkin aikaa eräässä evankelisessa kirkossa. Samaan aikaan vaimoni tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa. En voinut sietää heitä, ja monesti huusin heille solvauksia. Vastoin odotuksiani he kuitenkin vastasivat aina ystävällisesti.

Eräänä päivänä Carolina pyysi minua etsimään omasta Raamatustani psalmin 83:18, jossa sanotaan selvästi, että Jumalan nimi on Jehova. Yllätyksekseni tajusin, että kirkossa oli puhuttu vain jumalasta, ei Jehovasta. Alkuvuodesta 2000 minäkin aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa.

Edistyessäni minua lohdutti se, että Jehova on sääliväinen ja anteeksiantava Jumala. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 34:6, 7:ssä sanotaan, että hän on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa” ja että hän ”säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin”.

Minun ei kuitenkaan ollut helppo soveltaa oppimaani. Olin varma, etten pystyisi koskaan pitämään aisoissa väkivaltaista luonnettani. Aina kun epäonnistuin, Carolina kannusti ja rohkaisi minua ja muistutti siitä, että Jehova näki ponnisteluni. Hänen tuellaan yritin jatkuvasti miellyttää Jehovaa, vaikka usein tunsinkin itseni toivottomaksi tapaukseksi.

Kanssani Raamattua tutkiva veli, Alejandro, pyysi minua kerran lukemaan Galatalaiskirjeen 5:22, 23:n. Noissa jakeissa sanotaan, että Jumalan hengen hedelmä on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”. Alejandro selitti, että en pystyisi kehittämään näitä ominaisuuksia omin voimin vaan että tarvitsisin siihen Jumalan pyhää henkeä. Tämä sai minut katsomaan asioita aivan uudesta näkökulmasta!

Myöhemmin olin läsnä eräässä Jehovan todistajien suuressa konventissa. Siellä näkemäni järjestyksellisyys, puhtaus ja ystävyys saivat minut vakuuttumaan siitä, että olin löytänyt oikean uskonnon (Johannes 13:34, 35). Minut kastettiin helmikuussa 2001.

Jehova on muuttanut minut väkivaltaisesta rauhaa rakastavaksi mieheksi. Minusta tuntuu, että hän on nostanut minut vaikeuksien suosta, johon olin juuttunut. Monet vihasivat minua, enkä syytä heitä siitä. Nykyään palvelen Jehovaa rauhassa vaimoni ja kahden poikamme kanssa.

Sukulaisteni ja entisten ystävieni on vaikea uskoa, miten paljon olen muuttunut, ja monet heistä ovat osoittaneet kiinnostusta Raamatun totuutta kohtaan. Olen saanut auttaa myös muita tuntemaan Jehovan. On ollut suuri ilo nähdä, että Raamatun totuus on muuttanut heidänkin elämänsä!