Jehova * Jumala on kaiken Luoja ja kaikkivaltias, joten monet saattavat pitää Jumalaa vastuullisena myös kaikesta pahasta, mitä maailmassa tapahtuu. Pohdi kuitenkin, mitä Raamattu kertoo tosi Jumalasta:

• ”Jehova on vanhurskas kaikilla teillään.” (Psalmit 145:17.)

•  ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.)

• ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakobin kirje 5:11.)

Jumala ei aiheuta pahoja asioita. Yllyttääkö hän sitten joitain ihmisiä tekemään pahaa? Ei todellakaan. Raamatussa sanotaan: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ ” Miksi? Koska ”pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään”. (Jaakobin kirje 1:13.) Jumala ei koettele tai testaa ketään yllyttämällä väärään toimintaan. Hän ei aiheuta pahoja asioita eikä houkuttele tekemään pahaa. Kuka tai mikä sitten on syyllinen, kun pahoja asioita tapahtuu?

Raamatussa paljastetaan yksi syy ihmisten kärsimyksiin, kun siinä sanotaan: ”Aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” (Saarnaaja 9:11.) Se, loukkaantuuko joku, kun odottamattomia tapahtumia tai onnettomuuksia sattuu, riippuu pitkälti siitä, missä ihminen sattuu olemaan tapahtumahetkellä. Lähes 2 000 vuotta sitten Jeesus Kristus mainitsi erään onnettomuuden, jossa kuoli 18 ihmistä tornin romahdettua heidän päälleen (Luukas 13:1–5). He eivät joutuneet onnettomuuden uhriksi elämäntapansa takia; he vain sattuivat olemaan tornin alapuolella juuri silloin kun se romahti. Lähempänä meidän aikaamme, vuoden 2010 tammikuussa, tuhoisa maanjäristys iski Haitiin. Haitin viranomaiset ilmoittivat, että yli 300 000 kuoli. Kaikki nuo ihmiset menettivät henkensä riippumatta siitä keitä he olivat. Myös sairaudet voivat iskeä keneen tahansa milloin tahansa.

Joku voisi kysyä: ”Eikö Jumala voi estää hirvittäviä onnettomuuksia tapahtumasta? Eikö hän voisi suojella hyviä ihmisiä katastrofeilta?” Jotta Jumala voisi puuttua tällä tavoin asioihin, hänen täytyisi tietää etukäteen, milloin jotain pahaa tulisi tapahtumaan. Jumalalla on epäilemättä kyky tietää asioita ennalta, mutta ratkaisevaa on, käyttääkö hän tätä kykyään joka tilanteessa (Jesaja 42:9).

Raamatussa sanotaan: ”Jumalamme on taivaissa; kaiken, mitä hän on mielinyt tehdä, hän on tehnyt.” (Psalmit 115:3.) Jumala tekee sen, mitä hän pitää tarpeellisena – ei siis kaikkea, mitä hän pystyisi  tekemään. Tämä soveltuu myös siihen, mitä hän päättää nähdä ennalta. Esimerkiksi sen jälkeen kun pahuus oli yleistynyt muinaisissa Sodoman ja Gomorran kaupungeissa, Jumala sanoi patriarkka Abrahamille: ”Olen päättänyt mennä alas nähdäkseni, toimivatko he täysin sen mukaan, mistä huuto on tullut eteeni, ja jos eivät, voin saada sen tietää.” (1. Mooseksen kirja 18:20, 21.) Jehova ei siis vielä ollut ottanut selvää siitä, kuinka paljon pahuutta noissa kaupungeissa oli. Samalla tavoin Jehovan ei ole pakko aina käyttää kykyään nähdä tulevaisuuteen. (1. Mooseksen kirja 22:12.) Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että Jumala olisi epätäydellinen tai heikko. ”Hänen työnsä” on ”täydellistä”. Sen vuoksi hän käyttää kykyään nähdä tulevaisuuteen, jos se on hänen tarkoituksensa kanssa sopusoinnussa. Hän ei milloinkaan pakota ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla. * (5. Mooseksen kirja 32:4.) Voimme siis tehdä seuraavan johtopäätöksen: Jumala käyttää edeltätietämystään valikoivasti ja harkintansa mukaan.

Ihmiset ovat osasyyllisiä pahuuteen. Huomaa, miten Raamatussa kuvaillaan tapahtumasarjaa, joka voi johtaa vahingollisiin tekoihin. ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” (Jaakobin kirje 1:14, 15.) Jos ihminen toimii väärien halujensa mukaan tai antaa periksi väärille taipumuksilleen, hän väistämättä kärsii tekojensa huonoista seurauksista (Roomalaisille 7:21–23). Kuten historia osoittaa, ihmiset ovat tehneet kauhistuttavia tekoja ja aiheuttaneet suunnattomia kärsimyksiä. Pahat ihmiset ovat myös vaikuttaneet turmelevasti toisiin, mikä on vain huonontanut tilannetta. (Sananlaskut 1:10–16.)

Pitäisikö Jumalan puuttua asioihin ja estää ihmisiä tekemästä pahoja asioita? Ajattelehan, millaiseksi ihminen on luotu. Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, toisin sanoen Jumalan kaltaiseksi. Ihmisillä on näin ollen kyky heijastaa Jumalan ominaisuuksia. (1. Mooseksen kirja 1:26.) Koska ihmisille on annettu tahdonvapaus, he voivat itse valita, haluavatko he rakastaa Jumalaa ja tehdä uskollisesti sitä, mikä on Jumalan silmissä oikein (5. Mooseksen kirja 30:19, 20). Jos Jumala pakottaisi ihmiset toimimaan tietyllä tavalla, eikö hän kumoaisi tahdonvapauden? Ihmisethän olisivat silloin pelkkiä koneita, jotka tekevät täsmälleen sen, mitä ne on ohjelmoitu tekemään! Samaa merkitsisi myös se, että kohtalo tai ”kismet” määräisi askeleemme ja kaiken mitä meille tapahtuu. Kuinka iloisia voimmekaan olla siitä, että Jumala osoittaa arvostavansa meitä antamalla meidän itse tehdä omat  valintamme! Ihmisten virheistä ja vääristä valinnoista johtuvat vahingot eivät kuitenkaan vitsaa ihmiskuntaa loputtomasti.

Jos tekisit tämän lehden kannessa olevan kysymyksen jollekulle hindu- tai buddhalaistaustaiselle, saisit todennäköisesti seuraavan vastauksen: ”Karman laki on syy siihen, että pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille. He vain kärsivät edellisessä elämässään tekemiensä tekojen seurauksista.” *

Verrataanpa karman lakia siihen, mitä Raamatussa sanotaan kuolemasta. Eedenin puutarhassa, jossa ihmiskunta sai alkunsa, Luoja sanoi ensimmäiselle ihmiselle Aadamille: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Jos Aadam ei olisi ollut tottelematon Jumalalle ja tehnyt syntiä, hän olisi elänyt ikuisesti. Kuolema oli rangaistus tottelemattomuudesta Jumalan käskylle. Kun Aadamille syntyi lapsia, ”kuolema levisi kaikkiin ihmisiin” (Roomalaisille 5:12). Näin ollen voidaan sanoa, että ”synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23). Raamatussa sanotaan myös, että ”se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään” (Roomalaisille 6:7). Ihmiset eivät siis enää kuoltuaan maksa synneistään.

Miljoonat ihmiset nykyään ajattelevat, että inhimilliset kärsimykset johtuvat karman laista. Ne jotka uskovat siihen, yleensä hyväksyvät suhteellisen tyynesti omansa ja toisten ihmisten kärsimykset. Tosiasia silti on, että tämä käsitys ei anna paljonkaan toivoa pahuuden loppumisesta. Tämän uskomuksen mukaan ihminen voi päästä vapaaksi jälleensyntymisen kiertokulusta ainoastaan käyttäytymällä yhteiskuntakelpoisesti ja hankkimalla erityistietoa. Nämä näkemykset poikkeavat tietenkin suuresti siitä, mitä Raamattu opettaa. *

Ihminen ei kuitenkaan ole ensisijainen syyllinen pahuuteen. Saatana Panettelija, alun perin Jumalalle uskollinen enkeli, ei ”pysynyt lujana totuudessa” ja toi synnin maailmaan. (Johannes 8:44.) Hän käynnisti kapinan Eedenin puutarhassa (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Jeesus Kristus kutsui häntä ”paholaiseksi” ja ”maailman hallitsijaksi” (Matteus 6:13; Johannes 14:30). Yleisesti ottaen ihmiskunta seuraa Saatanaa, joka yllyttää ihmisiä hylkäämään Jehovan oikeat tiet (1. Johanneksen kirje 2:15, 16). ”Koko maailma on paholaisen vallassa”, sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 5:19:ssä. On myös muita henkiluomuksia, jotka ovat kääntyneet pahuuteen ja liittyneet Saatanan joukkoon. Raamattu kertoo, että Saatana ja hänen demoninsa ”eksyttävät koko asuttua maata” ja aiheuttavat ahdinkoa maan päällä. (Ilmestys 12:9, 12.) Ensisijainen syyllinen pahuuteen on siis Saatana Panettelija.

Jumala ei selvästikään ole vastuussa pahoista asioista, joita ihmiset kohtaavat, eikä hän aiheuta heille kärsimyksiä. Hän on sitä vastoin luvannut poistaa pahuuden, kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan.