JOS olet isä tai äiti, voitko samastua edellä kuvailtuihin tunnetiloihin? Pohditko, miten sinun pitäisi samankaltaisissa tilanteissa kurittaa lastasi tai pitäisikö häntä kurittaa lainkaan? Onko lasten kurittaminen väärin?

Raamatussa sana ”kuri” ei ole pelkkä synonyymi rankaisemiselle. Kurittamisella tarkoitetaan ensisijaisesti opettamista, kasvattamista ja virheiden oikaisemista. Sitä ei koskaan yhdistetä sortamiseen tai julmuuteen. (Sananlaskut 4:1, 2.)

Vanhempien lapsilleen antamaa kuria voidaan verrata puutarhanhoitoon. Puutarhuri muokkaa ja lannoittaa maaperää, antaa kasville vettä, sekä suojaa sitä tuholaisilta ja rikkaruohoilta. Kasvin kasvaessa puutarhurin täytyy ehkä karsia sen oksia, jotta se kasvaisi oikeaan suuntaan. Puutarhuri tietää, että yhdistämällä erilaisia menetelmiä kasvilla on paremmat edellytykset pysyä terveenä. Vastaavasti vanhemmat pitävät lapsistaan huolta monilla eri tavoilla. Aika ajoin heidän täytyy kuitenkin antaa lapsilleen kuria. Oksien karsimisen tavoin kuri voi oikaista ajoissa lapsen vääriä taipumuksia ja auttaa häntä kasvamaan oikeaan suuntaan. Jotta kasvi ei vaurioituisi, oksia täytyy kuitenkin karsia varovaisesti. Samoin myös lasten kurittamisessa täytyy olla rakkaudellinen.

Raamatun Jumala Jehova on tässä suhteessa erinomainen esimerkki vanhemmille. Kuri, jota Jehova antaa maan päällä oleville uskollisille palvelijoilleen, on niin tehokasta ja suotavaa, että he itse asiassa alkavat ”rakastaa kuria” (Sananlaskut 12:1). He ”tarttuvat kuriin”, eivätkä ”hellitä” siitä otettaan (Sananlaskut 4:13). Voit auttaa lapsiasi suhtautumaan kuriin myönteisesti, jos jäljittelet tarkoin Jumalaa. Hänen kurinsa on aina rakkaudellista, järkevää ja johdonmukaista.

Jumalan antama kuri perustuu rakkauteen. Raamatussa sanotaan: ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän ojentaa, niin kuin isä poikaa, josta hän saa mielihyvää.” (Sananlaskut 3:12.) Lisäksi Jehova on ”armollinen ja suosiollinen [tai: myötätuntoinen] – –, hidas vihastumaan” (2. Mooseksen kirja 34:6). Tästä syystä Jehova ei ole koskaan sortava eikä julma. Hän ei myöskään turvaudu karkeisiin sanoihin, jatkuvaan arvostelemiseen tai loukkaavaan sarkasmiin, jotka kaikki voivat vahingoittaa ”kuin miekan pistot”. (Sananlaskut 12:18.)

Vanhempien on tietysti mahdotonta täysin jäljitellä Jumalan täydellistä esimerkkiä itsehillinnästä. Joskus kärsivällisyytesi venytetään äärimmilleen. Vaikeina hetkinä on hyvä kuitenkin muistaa, että vihastuneena annettu rangaistus on tavallisesti epäoikeudenmukaista, liiallista ja haitallista. Eikä vihanpuuskassa annettu kuritus itse asiassa edes ole kuria. Se on pelkkää itsehillinnän puutetta.

Toisaalta kun ilmaiset kurittaessasi rakkautta ja itsehillintää, saat todennäköisesti parempia tuloksia. Mietihän miten johdannossa mainitut George ja Nicole toimivat.

”Kun Jordan lopulta saapui, olimme vaimoni kanssa kuohuksissa. Säilytimme kuitenkin malttimme kuunnellessamme hänen selitystään. Koska oli myöhä, päätimme keskustella hänen kanssaan asiasta aamulla. Rukoilimme kaikki yhdessä ja menimme nukkumaan. Seuraavana päivänä meillä oli paljon paremmat edellytykset keskustella asiasta rauhallisesti ja vedota poikamme sydämeen. Hän myöntyi halukkaasti asettamiimme rajoituksiin ja otti vastuun käytöksestään. Onneksi tajusimme, että on haitallista reagoida nopeasti silloin kun on poissa tolaltaan. Asiat menivät yleensä parhain päin, kun pyrimme ensin kuuntelemaan.” (George)

”Olin tyrmistynyt nähdessäni kuinka järjettömällä tavalla poikani oli satuttanut sisartaan. Olin yksinkertaisesti liian vihainen tekemään tilanteessa järkevää ratkaisua, joten komensin hänet vain huoneeseensa. Myöhemmin, kun olin tyyntynyt, selitin hänelle tiukasti, ettei väkivalta ole hyväksyttävää. Lisäksi näytin, miten hän oli vahingoittanut sisartaan. Tämä lähestymistapa toimi hänen kohdallaan hyvin. Hän pyysi anteeksi sisareltaan ja halasi häntä.” (Nicole)

Sopiva kuri, silloinkin kun siihen sisältyy rangaistuksia, on siis aina rakkaudellista.

Jehova kurittaa vain ”sopivassa määrin” (Jeremia 30:11; 46:28). Hän ottaa huomioon kaikki asianhaarat, vaikka ne eivät olisi aina ilmeisiä. Miten vanhemmat voisivat toimia samoin? Stephen, jota lainattiin johdannossa, kertoo: ”Vaikka meistä tuntui pahalta emmekä ymmärtäneet, miksi Natalie kiisti itsepintaisesti varastaneensa sormuksen, yritimme silti ottaa huomioon hänen ikänsä ja henkisen kypsyytensä.”

Myös Nicolen aviomies Robert yrittää ottaa kaikki seikat huomioon. Kun lapset käyttäytyvät huonosti, hän pohtii, onko kyse kertaluonteisesta asiasta vai pitkään jatkuneesta kielteisestä tavasta. Onko lapsi väsynyt tai voiko hän pahoin? Onko hänen käytöksensä oire jostakin muusta ongelmasta?

Järkevät vanhemmat muistavat myös, että lapset eivät ole pieniä aikuisia. Apostoli Paavali totesi tämän tosiasian kirjoittaessaan: ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi.” (1. Korinttilaisille 13:11.) Robert sanoo: ”Pystyn paremmin laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja välttämään ylireagoimista, kun muistelen, mitä itselläni oli tapana tehdä ollessani vielä poika.”

On erittäin tärkeää, ettet odota lapsiltasi liikaa, mutta älä silti puolustele äläkä katso läpi sormien väärää käytöstä tai vääriä asenteita. Kun otat huomioon lapsesi kyvyt, rajoitukset ja muut olosuhteet, niin varmistat, että antamasi kuritus on tasapainoista ja järkevää.

Malakian 3:6:ssa sanotaan: ”Minä olen Jehova; minä en ole muuttunut.” Jumalan palvelijat luottavat lujasti tähän totuuteen ja tuntevat siksi olonsa turvalliseksi. Myös lapset tarvitsevat turvallisuudentunnetta, jota he saavat, kun kuri on johdonmukaista. Lapsesi hämmentyvät ja turhautuvat, jos normisi muuttuvat mielialasi mukaan.

Muista, että Jeesus sanoi: ”Merkitköön – – teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” Nuo sanat soveltuvat hyvin myös vanhemmille. (Matteus 5:37.) Älä uhkaa lapsia rangaistuksilla, mikäli sinulla ei ole aikomustakaan toteuttaa niitä. Jos sanot lapsellesi, että väärästä käytöksestä seuraa tietynlaista kuritusta, pidä huoli siitä, että toimit sanojesi mukaan.

Johdonmukainen kuri edellyttää sitä, että vanhemmat kommunikoivat toistensa kanssa hyvin. Robert selittää: ”Jos lapsemme onnistuvat saamaan suostumukseni johonkin, jonka vaimoni on heiltä kieltänyt, niin saadessani tietää siitä muutan päätöstäni tukeakseni vaimoani.” Jos vanhemmat ovat eri mieltä siitä, miten jossain tilanteessa pitäisi toimia, heidän on parasta keskustella näistä mielipide-eroista kahden kesken ja pyrkiä yksimieliseen ratkaisuun.

Jos jäljittelet Jehovan rakkaudellista, järkevää ja johdonmukaista kuria, lapsesi tulevat varmasti hyötymään ponnisteluistasi. Rakkaudellisen ohjauksesi ansiosta lapsistasi voi kehittyä kypsiä, vastuuntuntoisia ja tasapainoisia aikuisia. Kuten Raamattu sanoo: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.)