ERÄS tutkija teki hiljattain kyselytutkimuksen, johon osallistui yli 800 nuorta lähes paristakymmenestä eri kirkkokunnasta. Tutkimuksessa kysyttiin, uskoiko nuori, että Jeesus vastaa rukouksiin. Yli 60 prosenttia sanoi uskovansa vakaasti, että hän vastaa. Eräs nuori kuitenkin veti kyselylomakkeesta yli nimen Jeesus ja kirjoitti tilalle ”Jumala”.

Mitä mieltä sinä olet? Tulisiko meidän osoittaa rukouksemme Jeesukselle vai Jumalalle? * Saadaksemme tähän vastauksen tarkastellaanpa ensin, miten Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan.

Jeesus sekä opetti että osoitti esimerkillään, ketä meidän pitäisi rukoilla.

HÄNEN OPETUKSENSA: Kun eräs Jeesuksen opetuslapsi pyysi: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan”, Jeesus vastasi: ”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä’.” (Luukas 11:1, 2.) Jeesus kannusti kuulijoitaan rukoilemaan myös kuuluisassa vuorisaarnassaan. Hän sanoi: ”Rukoile Isääsi.” Lisäksi hän vakuutti heille: ”Teidän Isänne tietää mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä pyydättekään.” (Matteus 6:6, 8.) Viimeisenä iltana ennen kuolemaansa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni.” (Johannes 16:23.) Näin Jeesus opetti meitä rukoilemaan persoonaa, joka on sekä hänen Isänsä että meidän Isämme: Jehova Jumalaa (Johannes 20:17).

HÄNEN ESIMERKKINSÄ: Jeesuksen omat rukoukset olivat sopusoinnussa sen kanssa, miten hän opetti toisia rukoilemaan. Hän sanoi rukouksessa: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra.” (Luukas 10:21.) Eräässä toisessa tilanteessa ”Jeesus nosti – – silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ’Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.’ ” (Johannes 11:41.) Silloinkin kun Jeesus oli kuolemaisillaan, hän rukoili: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (Luukas 23:46.) Rukoillessaan taivaallista Isäänsä, ”taivaan ja maan Herraa”, Jeesus antoi selvän mallin kaikkien jäljiteltäväksi (Matteus 11:25; 26:41, 42; 1. Johanneksen kirje 2:6). Millä tavoin Jeesuksen varhaiset opetuslapset ymmärsivät hänen ohjeensa?

Joitain viikkoja sen jälkeen kun Jeesus oli palannut taivaaseen, vastustajat ahdistelivat ja uhkailivat hänen seuraajiaan (Apostolien teot 4:18). Opetuslapset rukoilivat tietysti apua – mutta keneltä? ”He korottivat yksimielisesti äänensä Jumalan puoleen” ja rukoilivat, että hän auttaisi heitä edelleen ”pyhän palvelijansa Jeesuksen nimen kautta” (Apostolien teot 4:24, 30). Opetuslapset siis noudattivat Jeesuksen antamia ohjeita. He rukoilivat Jumalaa, eivät Jeesusta.

Vuosia myöhemmin apostoli Paavali kuvaili sitä, miten hän ja hänen toverinsa rukoilivat. Kirjoittaessaan toisille kristityille hän sanoi: ”Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän puolestanne.” (Kolossalaisille 1:3.) Paavali kehotti myös muita uskovia kiittämään ”aina kaikesta Jumalaamme ja Isäämme  Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Efesolaisille 5:20). Näistä sanoista käy ilmi, että Paavali kannusti toisia rukoilemaan aina ”Jumalaa ja Isää”, kuitenkin Jeesuksen nimessä (Kolossalaisille 3:17).

Varhaiskristittyjen tavoin voimme osoittaa rakkautemme Jeesusta kohtaan noudattamalla ohjeita, joita hän antoi rukoilemisesta (Johannes 14:15). Kun rukoilemme taivaallista Isäämme ja yksin häntä, psalmin 116:1, 2 sanat saavat aina vain enemmän merkitystä: ”Minä totisesti rakastan, sillä Jehova kuulee ääneni, hartaat pyyntöni. Hän on näet kallistanut korvansa puoleeni, ja kautta päivieni minä huudan.” *