Jeesuksen kuolema oli historian tärkein tapahtuma. Sen ansiosta ihmisten elämä voidaan palauttaa sellaiseksi kuin se on tarkoitettu. Ihmistä ei luotu sairastumaan ja kuolemaan, eikä hänellä alun perin ollut taipumusta tehdä pahaa. (1. Mooseksen kirja 1:31.) Synti tuli maailmaan ensimmäisen ihmisen, Aadamin, kautta. Jeesus antoi elämänsä pelastaakseen meidät synnistä ja kuolemasta. (Lue Matteuksen 20:28; Roomalaiskirjeen 6:23.)

Jumala osoitti huomattavaa rakkautta lähettämällä Poikansa maan päälle kuolemaan puolestamme (1. Johanneksen kirje 4:9, 10). Jeesus käski seuraajiaan järjestämään hänen kuolemansa muistoksi yksinkertaisen tilaisuuden, johon kuuluu leipä ja viini. Kun tällä tavoin muistamme hänen kuolemaansa vuosittain, ilmaisemme, että olemme kiitollisia siitä rakkaudesta, jota Jumala ja Jeesus ovat osoittaneet. (Lue Luukkaan 22:19, 20.)

Käskiessään opetuslapsiaan muistamaan hänen kuolemaansa Jeesus puhui liitosta eli sopimuksesta (Matteus 26:26–28). Heille ja rajatulle joukolle muita avautui siten mahdollisuus palvella kuninkaina ja pappeina taivaassa Jeesuksen kanssa. Vaikka miljoonat kokoontuvat muistamaan Jeesuksen kuolemaa, vain tuohon liittoon kuuluvat ottavat osaa leipään ja viiniin. (Lue Ilmestyksen 5:10.)

Lähes kahdentuhannen vuoden ajan Jehova on valinnut niitä, joista tulee kuninkaita (Luukas 12:32). Heidän määränsä on pieni verrattuna niihin, jotka tulevat elämään ikuisesti maan päällä. (Lue Ilmestyksen 7:4, 9, 17.)