Joulua on jo pitkään pidetty perinteisenä, Jeesuksen syntymän kunniaksi vietettävänä kristillisenä juhlana. Herää kuitenkin kysymys: miten monet jouluun liittyvät tavat on ylipäätään alettu yhdistää Jeesuksen syntymään?

Mietihän esimerkiksi myyttiä joulupukista. Nykypäivän hilpeän, valkopartaisen, rusoposkisen ja punapukuisen joulupukin tiedetään esiintyneen ensimmäistä kertaa erään pohjoisamerikkalaisen virvoitusjuomayhtiön menestyksekkäässä joulumainoksessa vuonna 1931. Myöhemmin 1950-luvulla jotkut brasilialaiset yrittivät korvata joulupukin paikallisella legendaarisella hahmolla, intiaani-isoisällä. Mikä oli tulos? Joulupukki paitsi voitti intiaani-isoisän myös ”päihitti Jeesus-lapsen, ja siitä tuli joulukuun 25. päivän juhlan virallinen edustaja”, sanoo professori Carlos E. Fantinati. Ovatko joulupukki ja muut myytit ainoa jouluun liittyvä ongelma? Vastauksen saamiseksi on palattava varhaiskristillisyyden aikaan.

Encyclopedia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Kahdella ensimmäisellä kristillisyyden vuosisadalla marttyyrien, ja niin ollen myös Jeesuksen, syntymäpäivien viettoa vastustettiin voimakkaasti.” Syynä tähän oli se, että kristityt pitivät syntymäpäivien viettoa pakanallisena tapana, josta oli pysyttävä täysin erossa. Raamattukaan ei kerro tarkkaan, minä päivänä Jeesus syntyi.

Vaikka varhaiskristityt olivat vastustaneet syntymäpäivien viettoa, katolinen kirkko pani 300-luvulla alulle joulun vieton. Kirkko halusi vahvistaa asemaansa poistamalla yhden merkittävimmistä tiellään olevista esteistä: Rooman pakanauskonnot ja niiden talvipäivänseisauksen juhlat olivat suuressa suosiossa kansan keskuudessa. Joka vuosi joulukuun 17. päivästä tammikuun 1. päivään ”useimmat roomalaiset pelasivat ja järjestivät pitoja, riehakkaita juhlia, paraateja ja muita tilaisuuksia jumaluuksiensa kunniaksi”, sanoo Penne L. Restad kirjassaan Christmas in America. Lisäksi joulukuun 25. päivänä roomalaiset juhlivat voittamattoman auringon syntymää. Valitsemalla tuon päivän joulun ajankohdaksi kirkko sai houkuteltua monet roomalaiset viettämään auringon syntymän sijasta Jeesuksen syntymää. Roomalaiset ”saivat edelleen pitää kiinni näihin sydäntalven juhliin liittyvistä tavoistaan”, sanoo Gerry Bowler kirjassaan Santa Claus, a Biography. Todellisuudessa he ”alkoivat juhlia uusia päiviä vanhoin menoin”.

Joulunviettotapojen suurin ongelma on selvästikin niiden vastenmielinen alkuperä. Stephen Nissenbaum sanoo kirjassaan The Battle for Christmas, että joulu on ”puhtaasti pakanallinen juhla, jossa kristillisyys on pelkkä pintasilaus”. Näin ollen joulu tuottaa häpeää Jumalalle ja hänen pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Onko tämä vähäpätöinen asia? Raamattu esittää kysymyksen: ”Mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?” (2. Korinttilaisille 6:14.) Vinoon kasvaneen puun tavoin joulu on siinä määrin kieroutunut juhla, että sitä ”ei voida suoristaa” (Saarnaaja 1:15).