1. Aikakirja 17:1–27
17 Ja tapahtui, että heti kun Daavid oli asettunut asumaan omaan taloonsa,+ Daavid sanoi profeetta Natanille:+ ”Katso, minä asun setripuisessa talossa,+ mutta Jehovan liiton arkku+ on telttakankaiden alla.”+
2 Siihen Natan sanoi Daavidille: ”Tee kaikki, mitä on sydämessäsi,+ sillä tosi Jumala on kanssasi.”+
3 Ja sinä yönä tapahtui, että Jumalan sana+ tuli Natanille, ja se kuului:
4 ”Mene, ja sinun on sanottava palvelijalleni Daavidille: ’Näin on Jehova sanonut: ”Sinä et tule rakentamaan minulle huonetta asuttavakseni.+
5 Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä lähtien, jona toin Israelin tänne, tähän päivään saakka,+ vaan olen siirtynyt teltasta telttaan ja tabernaakkelista+ toiseen.+
6 Sanoinko koko sinä aikana, jonka vaelsin+ kaikessa Israelissa, sanallakaan yhdellekään Israelin tuomareista, joiden käskin paimentaa kansaani: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?’”’+
7 Ja näin sinun nyt tulee sanoa palvelijalleni Daavidille: ’Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ”Minä olen ottanut sinut laidunmaalta katrasta seuraamasta,+ jotta tulisit kansani Israelin johtajaksi.+
8 Ja osoittautuu, että minä olen kanssasi missä kuljetkin,+ ja minä karsin pois kaikki vihollisesi+ edestäsi, ja minä teen sinulle nimen,+ niiden suurten nimen kaltaisen, jotka maan päällä ovat.+
9 Ja minä määrään kansalleni Israelille paikan ja istutan sen,+ ja se on asuva siellä missä se on, eikä se enää ole levoton, eivätkä epävanhurskauden pojat+ enää uuvuta sitä niin kuin alussa+
10 ja niistäkin päivistä lähtien, jolloin asetin tuomareita+ kansani Israelin johtoon. Ja minä nöyrrytän kaikki vihollisesi.+ Ja minä ilmoitan sinulle: ’Jehova rakentaa sinulle myös huoneen.’*+
11 Ja on tapahtuva, että kun päiväsi ovat tulleet täyteen mennäksesi esi-isiesi luo,+ minä olen korottava sinun jälkeesi siemenesi, joka tulee olemaan yksi pojistasi,+ ja olen lujasti vahvistava hänen kuninkuutensa.+
12 Juuri hän rakentaa minulle huoneen,+ ja olen lujasti vahvistava hänen valtaistuimensa pysymään ajan hämärään asti.+
13 Minä itse tulen hänen isäkseen,+ ja hän puolestaan tulee minun pojakseni,+ ja rakkaudellista huomaavaisuuttani* en poista häneltä,+ niin kuin poistin sen siltä, joka oli ennen sinua.+
14 Ja minä annan hänen pysyä huoneessani+ ja kuninkuudessani+ ajan hämärään asti, ja hänen valtaistuimensakin+ tulee pysymään ajan hämärään asti.”’”
15 Kaikkien näiden sanojen mukaan ja koko tämän näyn mukaan Natan puhui Daavidille.+
16 Sen jälkeen kuningas Daavid tuli sisään ja istuutui Jehovan eteen+ ja sanoi: ”Mikä olen minä,+ oi Jehova Jumala, ja mikä on minun huoneeni,+ että olet tuonut minut tähän saakka?+
17 Ikään kuin tämä olisi vähäistä sinun silmissäsi,+ oi Jumala,+ sinä vielä puhut palvelijasi huoneesta kaukaiseen tulevaisuuteen saakka+ ja olet katsonut minut ihmiseksi, jolla on mahdollisuus kohota ylemmäksi,+ oi Jehova Jumala.
18 Mitä muuta voisi Daavid sanoa* sinulle palvelijasi kunnioittamisesta,+ kun sinä itse tunnet palvelijasi hyvin?+
19 Oi Jehova, palvelijasi tähden ja oman sydämesi mukaisesti+ olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja olet tehnyt tunnetuiksi kaikki suuret saavutukset.+
20 Oi Jehova, ei ole ketään sinun kaltaistasi,+ eikä ole muuta Jumalaa* kuin sinä+ kaiken sen yhteydessä, mitä olemme korvillamme kuulleet.
21 Ja mikä toinen kansakunta maan päällä on kansasi Israelin kaltainen,+ jonka tosi Jumala kävi lunastamaan itselleen kansaksi,+ jotta tekisit itsellesi suurten saavutusten ja pelottavien tekojen nimen+ ajamalla pois kansakuntia+ kansasi edestä, jonka olet lunastanut Egyptistä?
22 Ja sinä ryhdyit tekemään kansaasi Israelia kansaksesi+ ajan hämärään asti, ja sinä, oi Jehova, olet tullut heidän Jumalakseen.+
23 Ja nyt, oi Jehova, anna palvelijastasi ja hänen huoneestaan puhumasi sanan osoittautua luotettavaksi ajan hämärään asti ja tee niin kuin olet puhunut.
24 Ja nimesi+ osoittautukoon luotettavaksi ja tulkoon suureksi+ ajan hämärään asti sanottaessa: ’Armeijoiden Jehova,+ Israelin Jumala,+ on Jumala Israelille’,+ ja pysyköön palvelijasi Daavidin huone edessäsi.+
25 Sillä sinä itse, minun Jumalani, olet paljastanut palvelijallesi* tarkoituksen rakentaa hänelle huone.+ Siksi palvelijasi on saanut aiheen rukoilla edessäsi.
26 Ja nyt, oi Jehova, sinä olet tosi Jumala,+ ja sinä lupaat tämän palvelijaasi koskevan hyvyyden.+
27 Ja nyt sinun on päätettävä siunata palvelijasi huone, jotta se pysyisi ajan hämärään asti edessäsi,+ sillä sinä, oi Jehova, olet siunannut, ja se on siunattu ajan hämärään asti.”+
Alaviitteet
^ ”huoneen”, ts. kuningashuoneen, hallitsijasuvun.
^ Tai ”uskollista rakkauttani”.
^ Kirjm. ”lisätä”.
^ ”Jumalaa”. Hepr. ʼElo·himʹ; lat. Deus.
^ Kirjm. ”palvelijasi korvalle”.
