1. Aikakirja 19:1–19

19  Ja myöhemmin tapahtui, että Ammonin poikien kuningas Nahas+ kuoli, ja hänen poikansa alkoi hallita hänen sijastaan.+  Silloin Daavid sanoi: ”Minä osoitan rakkaudellista huomaavaisuutta+ Hanunia, Nahasin poikaa, kohtaan, koska hänen isänsä osoitti rakkaudellista huomaavaisuutta minua kohtaan.”+ Niinpä Daavid lähetti sanansaattajia lohduttamaan häntä hänen isänsä vuoksi, ja Daavidin palvelijat saapuivat sitten Ammonin+ poikien maahan Hanunin luo lohduttamaan häntä.  Mutta Ammonin poikien ruhtinaat sanoivat Hanunille: ”Kunnioittaako Daavid sinun silmissäsi isääsi, kun hän on lähettänyt lohduttajia luoksesi? Eivätkö hänen palvelijansa ole tulleet luoksesi tutkimaan perusteellisesti ja kukistamaan ja vakoilemaan+ maata?”+  Niin Hanun otti Daavidin palvelijat+ ja ajoi heidän partansa+ ja leikkasi puolet heidän vaatteistaan takamuksia+ myöten ja lähetti heidät pois.+  Myöhemmin Daavidille mentiin kertomaan miehistä, ja hän lähetti heti viestin heitä vastaan, sillä miehistä oli tullut kovin pahoin nöyryytettyjä, ja kuningas sanoi: ”Asukaa Jerikossa,+ kunnes partanne kasvaa riittävästi. Sitten teidän on palattava.”  Aikanaan Ammonin pojat näkivät, että heistä oli tullut Daavidille löyhkä,+ jolloin Hanun+ ja Ammonin pojat lähettivät tuhat hopeatalenttia*+ palkatakseen itselleen vaunuja+ ja ratsumiehiä Mesopotamiasta* ja Aram-Maakasta+ ja Sobasta.+  Niin he palkkasivat itselleen vaunuja+ kolmekymmentäkaksituhatta sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä.+ Sitten nämä tulivat ja leiriytyivät Medeban+ edustalle, ja Ammonin pojatkin kokoontuivat kaupungeistaan ja tulivat sotaan.  Kun Daavid kuuli siitä, hän lähetti viipymättä Joabin+ ja koko armeijan ja väkevät miehet.*+  Sitten Ammonin pojat lähtivät liikkeelle ja järjestäytyivät taisteluun kaupungin sisäänkäynnin luo, ja ne kuninkaat,+ jotka olivat saapuneet, olivat erikseen kedolla. 10  Kun Joab näki, että häntä uhkasi hyökkäys* edestä ja takaa, hän valitsi heti joitakuita kaikista Israelin valiomiehistä ja järjesti heidät kohtaamaan syyrialaiset.+ 11  Ja loput väestä hän antoi veljensä Abisain+ käsiin, jotta he järjestäytyisivät kohtaamaan Ammonin pojat.+ 12  Ja hän sanoi vielä: ”Jos syyrialaiset+ käyvät minulle ylivoimaisiksi, niin sinun on tultava minulle pelastukseksi,+ mutta jos taas Ammonin pojat käyvät sinulle ylivoimaisiksi, niin minun on pelastettava sinut.+ 13  Ole luja+ osoittautuaksemme rohkeiksi kansamme puolesta ja Jumalamme kaupunkien puolesta,+ ja Jehova puolestaan tekee sen, minkä hän hyväksi näkee.”+ 14  Sitten Joab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyivät taisteluun syyrialaisia vastaan,+ ja nämä pakenivat+ hänen edestään. 15  Ammonin pojat puolestaan näkivät, että syyrialaiset olivat paenneet, ja he itsekin lähtivät pakoon+ hänen veljensä Abisain edestä ja tulivat sitten kaupunkiin.+ Myöhemmin Joab tuli Jerusalemiin. 16  Kun syyrialaiset näkivät kärsineensä tappion+ Israelin edessä, he lähettivät sanansaattajia tuomaan Virran*+ seudulla olevia syyrialaisia, joita Hadadeserin armeijan päällikkö Sofak* johti. 17  Kun tästä ilmoitettiin Daavidille, hän kokosi viipymättä koko Israelin ja ylitti Jordanin ja lähestyi heitä ja järjestäytyi heitä vastaan.+ Kun Daavid järjestäytyi taisteluun kohdatakseen syyrialaiset, nämä alkoivat taistella häntä vastaan. 18  Mutta syyrialaiset lähtivät Israelia pakoon,+ ja Daavid tappoi syyrialaisista seitsemäntuhatta vaununajajaa ja neljäkymmentätuhatta jalkamiestä, ja myös armeijan päällikön Sofakin hän surmasi.+ 19  Kun Hadadeserin palvelijat näkivät kärsineensä tappion Israelin edessä,+ he tekivät nopeasti rauhan Daavidin kanssa ja alkoivat palvella häntä,+ eikä Syyria enää tahtonut yrittää pelastaa Ammonin poikia.+

Alaviitteet

Ks. 1Mo 24:10, alav.
Ks. liite 8A.
Kirjm. ”koko armeijan – väkevät miehet”. Ks. 2Sa 16:6; 20:7; 23:8.
Kirjm. ”[uhkasivat] taistelun kasvot”.
Ts. Eufratin.
2Sa 10:16:ssa ”Sobak”.