1. Aikakirja 21:1–30
21 Sen jälkeen Saatana* nousi Israelia vastaan ja yllytti+ Daavidia laskemaan Israelin.
2 Niin Daavid sanoi Joabille+ ja kansan päälliköille: ”Menkää, laskekaa+ Israel Beersebasta+ Daniin+ ja tuokaa tieto minulle, että tietäisin heidän lukumääränsä.”+
3 Mutta Joab sanoi: ”Lisätköön Jehova kansaansa sata kertaa niin paljon kuin heitä on.+ Eivätkö he, oi herrani, kuningas, ole kaikki herrani palvelijoita? Miksi herrani haluaa tätä?+ Miksi hänestä tulisi syyllisyyden aiheuttaja Israelille?”
4 Kuninkaan sana+ taivutti kuitenkin Joabin, joten Joab lähti+ ja kulki kautta koko Israelin, minkä jälkeen hän tuli Jerusalemiin.+
5 Joab antoi nyt kansan luetteloinnista saadun lukumäärän Daavidille, ja Israelia kertyi kaikkiaan miljoona* satatuhatta miekkamiestä+ ja Juudaa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta miekkamiestä.
6 Mutta Leeviä+ ja Benjaminia hän ei luetteloinut heidän joukkoonsa,+ koska kuninkaan sana oli ollut Joabista inhottava.
7 Tämä asia oli kuitenkin paha tosi Jumalan silmissä,+ ja niin hän löi Israelia.
8 Sen vuoksi Daavid sanoi tosi Jumalalle: ”Olen tehnyt paljon syntiä+ siinä, että olen tehnyt tämän teon. Ja annathan nyt palvelijasi erheen mennä ohitse,+ sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi.”+
9 Sitten Jehova puhui Gadille,+ Daavidin näkyjennäkijälle,+ sanoen:
10 ”Mene, ja sinun on puhuttava Daavidille sanoen: ’Näin on Jehova sanonut: ”Minä tarjoan sinulle kolme vaihtoehtoa.+ Valitse niistä itsellesi yksi tehdäkseni sinulle sen mukaan.”’”+
11 Niin Gad meni Daavidin luo+ ja sanoi hänelle: ”Näin on Jehova sanonut: ’Tee valintasi:
12 joko kolme vuotta on nälänhätää+ tai kolme kuukautta vastustajasi yrittävät pyyhkäistä sinua pois+ ja vihollisesi miekka on kintereilläsi tai kolme päivää on Jehovan miekka,+ niin, rutto,+ maassa Jehovan enkelin hävittäessä+ koko Israelin aluetta.’ Ja nyt katso, mitä minun tulee vastata Hänelle, joka minut lähetti.”
13 Niin Daavid sanoi Gadille: ”Olen suuressa ahdingossa. Annathan minun langeta Jehovan käsiin,+ sillä hyvin monet ovat hänen armonosoituksensa,+ mutta älä anna minun langeta ihmisen käsiin.”+
14 Silloin Jehova antoi Israeliin ruton,+ niin että Israelista kaatui seitsemänkymmentätuhatta henkeä.+
15 Lisäksi tosi Jumala lähetti enkelin Jerusalemiin hävittämään sitä,+ mutta heti kun hän alkoi hävittää, Jehova näki sen ja alkoi tuntea mielipahaa onnettomuuden johdosta,+ ja niin hän sanoi enkelille, joka oli hävittämässä: ”Riittää!+ Anna nyt kätesi laskea.” Ja Jehovan enkeli seisoi lähellä jebusilaisen+ Ornanin*+ puimatannerta.
16 Kun Daavid nosti silmänsä, niin hän näki Jehovan enkelin+ seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekkansa+ ojennettuna kohti Jerusalemia, ja Daavid sekä vanhimmat, säkkikankaaseen verhoutuneina,+ lankesivat heti kasvoilleen maahan.+
17 Ja Daavid sanoi tosi Jumalalle: ”Enkö juuri minä käskenyt laskea kansan, ja enkö juuri minä* ole tehnyt syntiä ja kiistämättä tehnyt pahaa?+ Mutta nämä lampaat+ – mitä he ovat tehneet? Oi Jehova, minun Jumalani, pyydän, tulkoon kätesi minun ja isäni huoneen päälle, mutta ei kansasi päälle,+ äkilliseksi vitsaukseksi.”
18 Ja Jehovan enkeli puolestaan käski Gadin+ sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Jehovalle alttarin ylös jebusilaisen Ornanin puimatantereelle.+
19 Silloin Daavid meni sen Gadin sanan mukaan, jonka tämä oli puhunut Jehovan nimessä.+
20 Sillä välin Ornan+ kääntyi ympäri ja näki enkelin, ja hänen neljä poikaansa, jotka olivat hänen kanssaan, piiloutuivat. Ornan oli juuri ollut puimassa vehnää.
21 Niin Daavid tuli Ornanin luo. Kun Ornan katsoi ja näki Daavidin,+ hän lähti viipymättä puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvot maata kohti.
22 Sitten Daavid sanoi Ornanille: ”Anna toki minulle puimatantereen paikka voidakseni rakentaa siihen alttarin Jehovalle. Anna se minulle täydestä rahasta,+ jotta äkillinen vitsaus+ lakkaisi kansasta.”
23 Mutta Ornan sanoi Daavidille: ”Ota se omaksesi,+ ja tehköön herrani, kuningas, mitä hyväksi näkee. Katso, minä annan naudat+ polttouhreiksi ja puimareen+ polttopuiksi+ ja vehnän viljauhriksi. Kaiken minä annan.”+
24 Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: ”Ei, vaan minä ostamalla ostan sen täydestä rahasta,+ sillä minä en vie sinun omaasi Jehovalle uhratakseni polttoteurasuhreja maksutta.”
25 Niin Daavid antoi Ornanille paikasta kuudensadan sekelin* painon kultaa.+
26 Sitten Daavid rakensi sinne alttarin+ Jehovalle ja uhrasi polttoteurasuhreja ja yhteysteurasuhreja, ja hän huusi Jehovaa,+ joka sitten vastasi hänelle lähettämällä taivaista tulen+ polttouhrialttarille.
27 Lisäksi Jehova antoi käskyn enkelille,+ joka sitten pisti miekkansa takaisin tuppeen.
28 Kun Daavid silloin näki, että Jehova oli vastannut hänelle jebusilaisen Ornanin puimatantereella, hän jatkoi uhraamista siellä.+
29 Mutta Jehovan tabernaakkeli, jonka Mooses oli tehnyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan uhrikukkulalla Gibeonissa.+
30 Eikä Daavid ollut voinut mennä sen eteen kysymään neuvoa Jumalalta*, sillä hän oli kauhistunut+ Jehovan enkelin miekkaa.
Alaviitteet
^ Tai ”eräs vastustaja”. Hepr. Sa·tanʹ; syyr. Sa·ta·naʼ; kreik. Di·aʹbo·los ’Panettelija’; lat. Satan.
^ Kirjm. ”tuhat tuhatta”.
^ ”ja enkö juuri minä”. Kirjm. ”ja minä olen hän (se) [joka olen]”. Hepr. wa·ʼani-huʼʹ; kreik. e·gōʹ ei·mi. Ilmausta ʼaniʹ huʼ ’minä olen hän [se]’ käyttää tässä ihminen, Daavid. Muualla M:ssä tätä ilmausta käyttää Jumala. Ks. 5Mo 32:39; Jes 41:4; 43:10, 13; 46:4; 48:12; 52:6.
^ Ks. liite 8A.
^ ”Jumalalta”. Hepr. ʼElo·himʹ; kreik. The·onʹ; Sy: ”Jehovalta”; lat. Deum.
