1. Aikakirja 29:1–30

29  Sitten kuningas Daavid sanoi koko seurakunnalle:+ ”Poikani Salomo, jonka Jumala on valinnut,+ on nuori+ ja hento*, mutta työ on suuri, sillä linna* ei ole ihmistä+ vaan Jehova Jumalaa varten.  Ja minä olen kaikin voimineni+ hankkinut+ Jumalani huonetta varten kultaa+ kultatyöhön ja hopeaa hopeatyöhön ja kuparia kuparityöhön, rautaa+ rautatyöhön ja rakennuspuita+ puutyöhön, onyksikiviä+ ja kovalla laastilla kiinnitettäviä kiviä ja mosaiikkikiviä ja kaikenlaisia kallisarvoisia kiviä ja alabasterikiviä suuret määrät.  Ja koska olen mielistynyt+ Jumalani huoneeseen, minulla on vielä erikoisomaisuutta,+ kultaa ja hopeaa, jonka annan Jumalani huonetta varten kaiken sen lisäksi, mitä olen hankkinut pyhää huonetta varten:+  kolmetuhatta talenttia kultaa Ofirin kullasta+ ja seitsemäntuhatta talenttia puhdistettua hopeaa huoneiden seinien silaamiseksi,  kultaa kultatyöhön ja hopeaa hopeatyöhön ja kaikkeen käsityöläisten kätten työhön. Ja kuka haluaa vapaaehtoisesti täyttää tänään kätensä lahjalla Jehovalle?”+  Silloin isänhuoneiden*+ ruhtinaat+ ja Israelin heimojen ruhtinaat+ ja tuhannen-+ ja sadanpäälliköt+ ja kuninkaan asioiden ylivalvojat+ tulivat vapaaehtoisesti.  Niin he antoivat tosi Jumalan huoneen palvelukseen kultaa viidentuhannen talentin* ja kymmenentuhannen dareikin* arvosta ja hopeaa kymmenentuhannen talentin arvosta ja kuparia kahdeksantoistatuhannen talentin arvosta ja rautaa sadantuhannen talentin arvosta.+  Ja jos joillakuilla oli kiviä, he antoivat ne Jehovan huoneen aarteistoon gersonilaisen+ Jehielin+ valvontaan.  Ja kansa ilostui sen johdosta, että he antoivat vapaaehtoisia uhrilahjoja, sillä he antoivat ehyin sydämin vapaaehtoisia uhrilahjoja Jehovalle,+ ja kuningas Daavid itsekin iloitsi suurella ilolla.+ 10  Niin Daavid siunasi+ Jehovaa koko seurakunnan silmien edessä,+ ja Daavid sanoi: ”Ole siunattu,+ oi Jehova, isämme Israelin Jumala,+ ajan hämärästä aina ajan hämärään asti. 11  Sinun, oi Jehova, on suuruus+ ja väkevyys+ ja kauneus+ ja ylhäisyys+ ja arvokkuus,+ sillä sinun on kaikki taivaissa ja maan päällä.+ Sinun on valtakunta,+ oi Jehova, joka myös korotat itsesi kaiken pääksi.+ 12  Rikkaus+ ja kunnia+ ovat sinun takiasi, ja sinä hallitset*+ kaikkea, ja sinun kädessäsi on voima+ ja väkevyys,+ ja sinun kädessäsi on kyky tehdä suureksi+ ja antaa voimaa kaikille.+ 13  Ja nyt, oi Jumalamme, me kiitämme sinua+ ja ylistämme+ kaunista+ nimeäsi. 14  Ja kuitenkin: mikä olen minä+ ja mikä on kansani, että meillä olisi voimaa tällaisten vapaaehtoisten uhrilahjojen antamiseen?+ Sillä kaikki tulee sinulta,+ ja omasta kädestäsi me olemme antaneet sinulle. 15  Sillä me olemme muukalaisasukkaita edessäsi ja siirtolaisia+ niin kuin kaikki esi-isämme. Päivämme maan päällä ovat kuin varjo,+ eikä toivoa ole. 16  Oi Jehova, meidän Jumalamme, kaikki tämä runsaus, jonka olemme hankkineet rakentaaksemme sinulle huoneen pyhää nimeäsi varten, on sinun kädestäsi, ja sinulle se kaikki kuuluu.+ 17  Ja tiedän hyvin, oi Jumalani, että sinä olet sydämen tutkija+ ja että sinä mielistyt oikeamielisyyteen.+ Minä puolestani olen sydämeni rehtiydessä vapaaehtoisesti antanut kaikki nämä lahjat, ja nyt olen iloinnut nähdessäni täällä olevan kansasi antavan vapaaehtoisesti uhrilahjoja sinulle. 18  Oi Jehova, esi-isiemme Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala,+ säilytä ajan hämärään asti tämä kansasi sydämen ajatusten taipumus+ ja ohjaa sen sydän puoleesi.+ 19  Ja anna pojalleni Salomolle ehyt sydän,+ että hän pitäisi käskysi,+ todistuksesi*+ ja säännöksesi+ ja tekisi kaiken ja rakentaisi linnan,+ jota varten olen tehnyt valmisteluja.”+ 20  Ja Daavid sanoi vielä koko seurakunnalle:+ ”Siunatkaa+ nyt Jehovaa, Jumalaanne.” Niin koko seurakunta siunasi Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, ja kumartui syvään+ ja heittäytyi Jehovan ja kuninkaan eteen.+ 21  Ja sen päivän jälkeisenä päivänä he uhrasivat+ teurasuhreja Jehovalle ja esittivät polttouhreja+ Jehovalle: tuhat nuorta sonnia, tuhat pässiä, tuhat uroskaritsaa ja niiden juomauhrit,+ myös teurasuhreja suuret määrät koko Israelin puolesta.+ 22  Ja he jatkoivat syömistä ja juomista Jehovan edessä sinä päivänä suuresti iloiten+ ja tekivät toistamiseen Salomon, Daavidin pojan, kuninkaaksi+ ja voitelivat hänet Jehovalle johtajaksi+ ja myös Sadokin+ papiksi. 23  Ja Salomo alkoi istua kuninkaana Jehovan valtaistuimella+ isänsä Daavidin sijasta ja menestyä,+ ja kaikki israelilaiset tottelivat häntä. 24  Kaikki ruhtinaat+ ja väkevät miehet+ ja myös kaikki kuningas Daavidin pojat+ alistuivat kuningas Salomon alaisuuteen*. 25  Ja Jehova lisäsi Salomon suuruutta verrattomasti+ koko Israelin silmissä ja puki hänet sellaiseen kuninkaalliseen arvokkuuteen, jollaista ei ollut ollut yhdelläkään Israelin kuninkaalla ennen häntä.+ 26  Ja Daavid, Iisain poika, hallitsi koko Israelia,+ 27  ja niitä päiviä, jotka hän hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta.+ Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta,+ ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentäkolme vuotta.+ 28  Lopulta hän kuoli hyvässä vanhuusiässä,+ päivistä, rikkaudesta+ ja kunniasta+ kylläisenä, ja hänen poikansa Salomo alkoi hallita hänen sijastaan.+ 29  Ja kuningas Daavidin asiat, ensimmäiset ja viimeiset, katso, ne ovat kirjoitettuina näkijä*+ Samuelin sanoissa ja profeetta Natanin+ sanoissa ja näkyjennäkijä* Gadin+ sanoissa, 30  samoin kuin koko hänen kuninkuutensa ja mahtavuutensa sekä ne ajat,+ jotka olivat kuluneet häneltä ja Israelilta ja kaikilta maiden valtakunnilta.+

Alaviitteet

Ks. 22:5: ”hento”, alav.
Tai ”temppeli”. Hepr. hab·bi·rahʹ.
Kirjm. ”isien”.
Noin 2,9 miljardia euroa (4,1 miljardia dollaria), jos kullan arvoksi lasketaan 17,2 euroa grammalta (750 dollaria troy-unssilta). Ks. liite 8A.
Persialainen kultaraha. Ks. liite 8A.
”hallitset”. Hepr. mō·šelʹ. Ks. Ps 103:22, jossa esiintyy eräs muoto tälle sukua olevasta substantiivista mem·ša·lahʹ ’valta’, ’suvereenius’.
Tai ”muistutuksesi”.
Kirjm. ”antoivat (panivat) käden kuningas Salomon alle”. Vrt. 1Mo 24:2; 47:29.
näkijä”. Hepr. ha·ro·ʼehʹ.
näkyjennäkijä”. Hepr. ha·ḥo·zehʹ, ts. ihminen, joka sai Jumalalta näkyjä kätketyistä tai tulevista asioista.