1. Johanneksen kirje 5:1–21
5 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta,+ ja jokainen, joka rakastaa syntymisen aikaansaajaa, rakastaa sitä, joka hänestä on syntynyt.+
2 Siitä me tiedämme, että rakastamme+ Jumalan lapsia,+ kun rakastamme Jumalaa ja teemme hänen käskyjensä mukaan.+
3 Sillä rakkaus+ Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään;+ eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia,+
4 sillä kaikki Jumalasta syntynyt+ voittaa maailman.+ Ja tämä on se voitto,+ joka on voittanut+ maailman, meidän uskomme.+
5 Kuka on se, joka voittaa+ maailman,+ ellei se, joka uskoo,+ että Jeesus on Jumalan Poika?+
6 Tämä on hän, joka tuli veden ja veren kautta, Jeesus Kristus; ei vain veden,+ vaan veden ja veren+ välityksellä. Ja henki+ on se, joka todistaa*, koska henki on totuus.
7 Sillä on kolme todistuksen antajaa*,
8 henki+ ja vesi+ ja veri,+ ja ne kolme ovat yhtäpitävät.*+
9 Jos otamme vastaan ihmisten antaman todistuksen,+ niin Jumalan antama todistus on suurempi, sillä Jumalan antama todistus on se, että hän on todistanut+ Pojastaan.
10 Jumalan Poikaan uskovalla on todistus+ annettuna omassa tapauksessaan*. Joka ei usko Jumalaan, on tehnyt hänet valehtelijaksi,+ koska hän ei ole uskonut annettuun todistukseen,+ jonka Jumala on antanut todistukseksi+ Pojastaan.
11 Ja tämä on annettu todistus, että Jumala on antanut meille ikuisen elämän,+ ja tämä elämä on hänen Pojassaan.+
12 Jolla on Poika, sillä on tämä elämä; jolla ei ole Jumalan Poikaa, sillä ei ole tätä elämää.+
13 Kirjoitan teille nämä asiat, jotta tietäisitte, että teillä on ikuinen elämä,+ teillä, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen.+
14 Ja tämä on se luottamus*, joka meillä on häneen,+ että mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.+
15 Ja jos tiedämme hänen kuulevan meitä siinä, mitä pyydämmekin,+ niin tiedämme, että meillä tulee olemaan pyydetyt, koska olemme pyytäneet niitä häneltä.+
16 Jos joku sattuu näkemään veljensä tekevän synnin, joka ei koidu* kuolemaksi,+ niin hän pyytää*, ja hän* antaa hänelle elämän,+ nimittäin niille, jotka eivät tee syntiä, joka koituu kuolemaksi.+ On synti, joka koituu kuolemaksi. Siitä synnistä en käske hänen esittää pyyntöä.+
17 Kaikki epävanhurskaus on syntiä,+ ja kuitenkin on synti, joka ei koidu kuolemaksi.
18 Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt+ harjoita syntiä, vaan hän,+ joka on syntynyt Jumalasta, valvoo häntä*, eikä paholainen tartu häneen otteellaan.+
19 Me tiedämme olevamme Jumalasta,+ mutta koko maailma on paholaisen vallassa.+
20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut,+ ja hän on antanut meille älyllisen+ kyvyn*, jotta tuntisimme sen totuudellisen.+ Ja me olemme sen totuudellisen yhteydessä+ hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi+ Jumala ja ikuinen elämä.+
21 Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.+
Alaviitteet
^ ”todistaa”. Kreik. mar·ty·rounʹ; lat. testificatur.
^ Ilmauksen ”todistuksen antajaa” jälkeen אABVgSyh,p jättävät pois sanat, jotka on lisätty myöhemmissä kreikk. käsikirjoituksissa ja Vgc:ssa, nimittäin: ”taivaassa: Isä, Sana ja pyhä henki, ja nämä kolme ovat yksi. (8) Ja maan päällä on kolme todistuksen antajaa.”
^ Kirjm. ”ne kolme [todistuksen antajaa] ovat yhteen”. Vrt. Joh 10:30, alav. Jaetta on käsitelty liitteessä 6B.
^ ”omassa tapauksessaan”. Tai ”itsessään”.
^ Tai ”tämä on se puhevapaus”.
^ Tai ”ole”.
^ Tekstiyhteyden mukaan Jumala.
^ Tai ”hänen täytyy pyytää”.
^ ”hän, joka on syntynyt Jumalasta [ts. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, kuten jakeessa 1], valvoo häntä”; א: ”Jumalasta syntynyt varjelee itseään”; Vg: ”Jumalasta syntyminen varjelee häntä”.
^ Kirjm. ”henkisen havaintokyvyn”.
