1. Korinttilaisille 14:1–40

14  Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa palavan innokkaasti hengellisiä lahjoja,+ mieluummin kuitenkin sitä että profetoisitte.+  Sillä se, joka puhuu jollakin kielellä, ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle, sillä kukaan ei kuuntele,+ vaan hän puhuu pyhiä salaisuuksia+ hengen vaikutuksesta.  Mutta se, joka profetoi, rakentaa+ ja rohkaisee ja lohduttaa ihmisiä puheellaan.  Se, joka puhuu jollakin kielellä, rakentaa itseään, mutta se, joka profetoi, rakentaa seurakuntaa.  Tahtoisin tosin teidän kaikkien puhuvan kielillä,+ mutta pidän parempana, että profetoitte.+ Profetoiva onkin suurempi kuin kielillä puhuva,+ ellei tämä myös tulkitse, jotta seurakunta saisi rakennusta.  Mutta jos nyt, veljet, tulisin puhumaan teille kielillä, niin miten minä teitä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille joko ilmestystä*+ tai tietoa+ tai profetiaa tai opetusta käyttäen?  Elottomat esineethän* antavat äänen,+ olkoonpa kyseessä huilu tai harppu; ellei se saa aikaan erotusta sävelten välille, mistä tiedetään, mitä huilulla tai harpulla soitetaan?  Sillä totisesti jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun, kuka valmistautuu taisteluun?+  Samoin jos tekään ette esitä kielellä helposti ymmärrettävää puhetta,+ mistä tiedetään, mitä puhutaan? Tehän puhutte ilmaan.+ 10  Maailmassa voi olla niin monenlaisia puheääniä, ja kuitenkaan ei yksikään ole vailla merkitystä. 11  Ellen siis ymmärrä puheäänen sisällystä, niin minä olen puhuvalle vieraskielinen,+ ja puhuva on minulle vieraskielinen. 12  Niin tekin, koska palavan innokkaasti haluatte hengen lahjoja,*+ tavoitelkaa sitä, että teillä on niitä runsaasti seurakunnan rakennukseksi.+ 13  Siksi rukoilkoon se, joka puhuu jollakin kielellä, että hän voisi tulkita.+ 14  Sillä jos rukoilen jollakin kielellä, niin minun hengen lahjani rukoilee,+ mutta ymmärrykseni on hedelmätön. 15  Mitä siis pitää tehdä? Olen rukoileva hengen lahjalla, mutta olen rukoileva myös ymmärrystä käyttäen. Olen laulava ylistystä+ hengen lahjalla, mutta olen laulava ylistystä myös ymmärrystä käyttäen.+ 16  Miten muussa tapauksessa, jos ylistät hengen lahjalla, tavallisen ihmisen paikalla istuva voi sanoa ”aamen”+ sinun kiitokseesi, koska hän ei tiedä mitä sanot? 17  Sinä tosin esität kiitoksen hyvin, mutta tuo toinen ei rakennu.+ 18  Kiitän Jumalaa siitä, että puhun useammilla kielillä kuin kukaan teistä.+ 19  Siitä huolimatta tahtoisin seurakunnassa mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrystäni käyttäen, jotta voisin myös opettaa muita suullisesti, kuin kymmenentuhatta sanaa jollakin kielellä.+ 20  Veljet, älkää tulko lapsukaisiksi ymmärryskyvyltänne,+ vaan olkaa lapsia pahuuteen katsoen,+ mutta ymmärryskyvyltä tulkaa täysikasvuisiksi.+ 21  Lakiin on kirjoitettu: ”’Vierasmaalaisten kielillä ja vieraiden* huulilla+ minä olen puhuva tälle kansalle,+ eikä se sittenkään ota minusta vaarin’, sanoo Jehova.”*+ 22  Kielet eivät siis ole merkiksi+ uskoville, vaan ei-uskoville,+ jota vastoin profetoiminen ei ole ei-uskoville, vaan uskoville.+ 23  Sen tähden jos koko seurakunta kokoontuu yhteen paikkaan ja kaikki puhuvat kielillä,+ mutta tavallisia ihmisiä tai ei-uskovia tulee sisään, niin eivätkö he sano, että te olette hulluja? 24  Mutta jos te kaikki olette profetoimassa ja joku ei-uskova tai tavallinen ihminen tulee sisään, niin he kaikki ojentavat häntä,+ kaikki tutkivat häntä tarkkaan; 25  hänen sydämensä salaisuudet tulevat ilmeisiksi,+ niin että hän lankeaa kasvoilleen* ja palvoo Jumalaa ja julistaa: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.”+ 26  Mitä siis on tehtävä, veljet? Kun kokoonnutte, niin yhdellä on psalmi*, toisella on opetus, toisella on ilmestys, toisella on kieli, toisella on tulkitseminen.+ Kaikki tapahtukoon rakennukseksi.+ 27  Ja jos joku puhuu jollakin kielellä, rajoittukoon se kahteen tai enintään kolmeen ja tapahtukoon vuorotellen, ja joku tulkitkoon.+ 28  Mutta ellei tulkkia ole, niin pysyköön hän vaiti seurakunnassa ja puhukoon itselleen+ ja Jumalalle. 29  Edelleen, puhukoon kaksi tai kolme profeettaa,+ ja muut ottakoot selville merkityksen.+ 30  Mutta jos jollekulle toiselle+ siellä istuvalle tulee ilmestys, niin pysyköön ensimmäinen vaiti. 31  Te voitte näet kaikki profetoida+ yksitellen, jotta kaikki oppisivat ja kaikki rohkaistuisivat.+ 32  Ja profeettojen tulee valvoa* profeetoilla olevia hengen lahjoja*. 33  Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen,+ vaan rauhan Jumala.+ Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, 34  pysykööt naiset vaiti+ seurakunnissa, sillä heidän ei sallita puhua, vaan olkoot he alamaisia,+ kuten Laki+ sanoo. 35  Jos he sitten tahtovat oppia jotakin, niin kysykööt omalta mieheltään kotona, sillä naisen on häpeällistä+ puhua seurakunnassa. 36  Mitä? Teiltäkö Jumalan sana tuli,+ vai saapuiko se ainoastaan teille saakka? 37  Jos joku ajattelee olevansa profeetta tai hengen lahjan saanut*, niin tunnustakoon hän sen, mitä teille kirjoitan, koska* se on Herran käsky.+ 38  Mutta jos joku on tietämätön, hän pysyy tietämättömänä. 39  Tavoitelkaa siis, veljeni, palavan innokkaasti profetoimista+ älkääkä kuitenkaan kieltäkö puhumasta kielillä.+ 40  Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan.*+

Alaviitteet

Kirjm. ”paljastamista”, ”ilmi tulemista”. Kreik. a·po·ka·lyʹpsei.
”Elottomat esineet”. Tai ”Sieluttomat esineet”. Kreik. aʹpsy·kha.
Kirjm. ”koska olette palavan innokkaita henkien suhteen”.
Ks. liite 1D.
Kirjm. ”erilaisten”.
Tai ”heittäytyy maahan”.
Tai ”pyhä laulu”.
Tai ”hallita”.
”hengen lahjoja”. Kirjm. ”henkiä”.
”hengen lahjan saanut”. Kirjm. ”hengellinen”.
Tai ”että”.
Tai ”järjestyksen mukaisesti”. Kreik. ka·taʹ taʹksin. Ks. 4Mo 1:52: ”leiriinsä”, alav.