1. Korinttilaisille 4:1–21

4  Arvioikoon ihminen siis meidät Kristuksen alaisiksi*+ ja Jumalan pyhien salaisuuksien+ taloudenhoitajiksi.+  Sitä paitsi tässä tapauksessa taloudenhoitajilta*+ odotetaan, että kukin todetaan uskolliseksi.+  Se, että te tutkisitte minua tai jokin ihmisten tuomioistuin,*+ on minusta aivan vähäpätöinen asia. En itsekään tutki itseäni.  En näet ole tietoinen+ mistään, mikä olisi minua vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista minua vanhurskaaksi, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova.*+  Älkää siksi tuomitko+ mitään ennen määräaikaa, ennen kuin Herra tulee,+ joka sekä tuo pimeyden salaisuudet valoon+ että tekee sydänten aikeet ilmeisiksi,+ ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.+  Veljet, olen soveltanut tämän itseeni ja Apollokseen+ teidän hyväksenne, jotta oppisitte meistä säännön: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu”,+ jottette pöyhistyisi+ yksilöinä toisen puolesta toista vastaan.+  Sillä kuka tekee sinut erilaiseksi+ kuin joku muu? Mitä sinulla tosiaan on, mitä et ole saanut?+ Mutta jos kerran olet saanut sen,+ niin miksi ylpeilet,+ ikään kuin et olisi sitä saanut?  Teillä on jo kylliksenne, niinkö? Te olette jo rikkaita, niinkö?+ Te olette alkaneet hallita kuninkaina+ ilman meitä, niinkö? Kunpa olisittekin alkaneet hallita kuninkaina, jotta mekin voisimme hallita kuninkaina teidän kanssanne.+  Sillä minusta näyttää, että Jumala on pannut meidät apostolit näytteille+ viimeisinä, kuin kuolemaan määrättyinä,+ sillä meistä on tullut teatterinäytelmä*+ maailmalle ja enkeleille+ ja ihmisille.*+ 10  Me olemme tyhmiä+ Kristuksen takia, mutta te ymmärtäväisiä+ Kristuksessa; me olemme heikkoja,+ mutta te voimakkaita;+ te olette hyvämaineisia,+ mutta me vailla kunniaa.*+ 11  Vielä tälläkin hetkellä me yhä kärsimme nälkää+ ja myös janoa+ ja olemme niukoissa pukimissa*+ ja pahoinpideltyinä+ ja kodittomina+ 12  ja uurastamme+ tehden työtä omin käsin.+ Kun meitä herjataan, me siunaamme;+ kun meitä vainotaan, me kestämme;+ 13  kun meitä parjataan, me pyydämme suopeutta;+ meistä on tullut kuin maailman roskaa, kaiken hylkyainesta, tähän asti.+ 14  En kirjoita tätä saattaakseni teidät häpeään, vaan neuvoakseni vakavasti teitä rakkaina lapsinani.+ 15  Sillä vaikka teillä voi olla kymmenentuhatta kasvattajaa+ Kristuksessa, teillä ei varmasti ole monta isää,+ sillä Kristuksessa Jeesuksessa minusta on tullut teidän isänne hyvän uutisen välityksellä.+ 16  Minä pyydän hartaasti teitä sen tähden tulemaan jäljittelijöikseni.+ 17  Lähetän sen vuoksi Timoteuksen teidän luoksenne,+ koska hän on rakas ja uskollinen lapseni+ Herrassa, ja hän muistuttaa teitä Kristuksen Jeesuksen* yhteydessä käyttämistäni menetelmistä,+ sen mukaan kuin opetan kaikkialla jokaisessa seurakunnassa. 18  Jotkut ovat pöyhistyneet,+ ikään kuin en tulisikaan teidän luoksenne. 19  Mutta minä tulen teidän luoksenne pian, jos Jehova* tahtoo,+ ja pääsen tuntemaan, en noiden pöyhistyneiden puhetta, vaan heidän voimansa. 20  Sillä Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa.+ 21  Mitä tahdotte? Tulenko luoksenne keppi+ kädessä vai rakkaudessa ja hengen lempeydessä?+

Alaviitteet

Tai ”palvelijoiksi”, ”apulaisiksi”. Kreik. hy·pē·reʹtas; lat. ministros.
taloudenhoitajilta”. Kreik. oi·ko·noʹmois; lat. dispensatores; J17(hepr.): has·so·khenimʹ.
”ihmisten tuomioistuin”. Kirjm. ”ihmisten päivä”, ts. ihmistuomarin asettama päivä.
Ks. liite 1D.
”teatterinäytelmä”. Kirjm. ”teatteri”. Kreik. theʹa·tron; lat. spectaculum.
Tai ”maailmalle, sekä enkeleille että ihmisille”.
”vailla kunniaa”. Kirjm. ”kunniattomia”. Kreik. aʹti·moi.
Tai ”alasti”.
”Jeesuksen”, P46אCVgc; ABVgSyp jättävät pois.
Ks. liite 1D.