1. Kuninkaiden kirja 11:1–43
11 Ja kuningas Salomo rakasti monia vierasmaalaisia vaimoja+ faraon tyttären+ ohella: moabilaisia,+ ammonilaisia,+ edomilaisia,+ sidonilaisia+ ja heettiläisiä+ naisia,
2 kansakunnista, joista Jehova oli sanonut Israelin pojille: ”Te ette saa mennä heidän pariinsa,+ eikä heidänkään pidä tulla teidän pariinne; totisesti he taivuttavat sydämenne seuraamaan heidän jumaliaan.”+ Heitä* Salomo kiintyi+ rakastamaan.
3 Ja hänellä oli lopulta seitsemänsataa vaimoa, ruhtinatarta, ja kolmesataa sivuvaimoa; ja hänen vaimonsa taivuttivat vähitellen+ hänen sydämensä.
4 Ja tapahtui siihen aikaan, kun Salomo tuli vanhaksi,+ että hänen omat vaimonsa olivat taivuttaneet+ hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia,+ eikä hänen sydämensä osoittautunut ehyeksi+ Jehovaa, hänen Jumalaansa, kohtaan niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän.
5 Ja Salomo alkoi kulkea Astoretin,+ sidonilaisten jumalattaren*, jäljessä ja Milkomin,+ ammonilaisten iljetyksen, jäljessä.
6 Ja Salomo alkoi tehdä sitä, mikä oli pahaa+ Jehovan silmissä, eikä hän seurannut Jehovaa kaikessa niin kuin hänen isänsä Daavid.+
7 Silloin Salomo ryhtyi rakentamaan Kemosille,+ Moabin iljetykselle,+ uhrikukkulaa+ sille vuorelle,+ joka oli Jerusalemin edessä,+ ja Molekille, Ammonin poikien iljetykselle.
8 Ja niin hän teki kaikkia vierasmaalaisia vaimojaan+ varten, jotka suitsuttivat uhrisavua ja uhrasivat jumalilleen.+
9 Ja Jehova vihastui+ Salomoon, koska hänen sydämensä oli taipunut pois Jehovasta, Israelin Jumalasta,+ joka oli näyttäytynyt hänelle kahdesti.+
10 Ja tässä asiassa hän oli käskenyt hänen olla kulkematta muiden jumalien perässä,+ mutta hän ei ollut pitänyt sitä, mitä Jehova oli käskenyt.
11 Jehova sanoi nyt Salomolle: ”Koska näin on tapahtunut sinulle etkä ole pitänyt liittoani etkä säädöksiäni, jotka asetin käskyksi sinulle, minä repäisemällä repäisen valtakunnan pois sinulta ja annan sen palvelijallesi.+
12 Isäsi Daavidin tähden+ en kuitenkaan tee niin sinun päivinäsi.+ Poikasi kädestä tulen repäisemään sen pois.+
13 En kuitenkaan repäise pois koko valtakuntaa.+ Yhden heimon annan pojallesi palvelijani Daavidin tähden+ ja Jerusalemin tähden, jonka olen valinnut.”+
14 Ja Jehova alkoi nostattaa Salomolle vastustajaa,*+ nimittäin edomilaista Hadadia kuninkaan jälkeläisistä. Hän oli Edomissa.+
15 Ja kun Daavid löi Edomin,*+ kun armeijan päällikkö Joab tuli hautaamaan surmattuja, tapahtui, että hän yritti lyödä kaikki Edomin miespuoliset.+
16 (Joab ja koko Israel asuivat näet siellä kuusi kuukautta, kunnes hän oli karsinut pois kaikki Edomin miespuoliset.)
17 Ja Hadad lähti pakoon, hän ja jotkut edomilaiset miehet hänen isänsä palvelijoista hänen mukanaan, päästäkseen Egyptiin, silloin kun Hadad oli nuori* poika.
18 Niin he nousivat Midianista+ ja tulivat Paraniin ja ottivat miehiä mukaansa Paranista+ ja tulivat Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan, luo, joka antoi hänelle sitten talon. Hän määräsi hänelle myös leipää ja antoi hänelle maata.
19 Ja Hadad sai suosiota+ faraon silmissä siinä määrin, että hän antoi hänelle vaimon,+ oman vaimonsa sisaren, valtiatar Tahpenesin sisaren.
20 Aikanaan Tahpenesin sisar synnytti hänelle hänen poikansa Genubatin, ja Tahpenes vieroittikin+ sitten hänet faraon talossa, ja Genubat jäi faraon taloon faraon poikien joukkoon.
21 Ja Hadad puolestaan kuuli Egyptissä, että Daavid oli mennyt lepoon esi-isiensä luo+ ja että armeijan päällikkö Joab oli kuollut.+ Silloin Hadad sanoi faraolle: ”Lähetä minut pois+ mennäkseni omaan maahani.”
22 Mutta farao sanoi hänelle: ”Mitä sinulta puuttuu minun luonani ollessasi, kun kerran pyrit menemään omaan maahasi?” Tähän hän sanoi: ”Ei mitään, mutta sinun pitää ehdottomasti lähettää minut pois.”
23 Ja Jumala ryhtyi nostattamaan hänelle vielä toista vastustajaa,+ nimittäin Resonia, Eljadan poikaa, joka oli paennut herransa*, Soban+ kuninkaan Hadadeserin,+ luota.
24 Ja hän kokosi miehiä puolelleen ja oli rosvojoukon päällikkönä, kun Daavid tappoi heitä.*+ Niin he menivät Damaskokseen+ ja asettuivat asumaan sinne ja alkoivat hallita Damaskoksessa.
25 Ja hänestä tuli Israelin vastustaja kaikiksi Salomon päiviksi,+ ja tämä sen vahingon lisäksi, mitä Hadad teki, ja hän inhosi+ Israelia, samalla kun hän hallitsi jatkuvasti Syyriaa.
26 Oli myös Jerobeam,+ Nebatin poika, efraimilainen Seredasta, Salomon palvelija,+ ja hänen äitinsä oli nimeltään Serua, leskinainen. Hänkin alkoi nostaa kättään kuningasta vastaan.+
27 Ja tämä on syy siihen, että hän nosti kätensä kuningasta vastaan: Salomohan oli rakentanut Vallin.*+ Hän oli sulkenut isänsä Daavidin kaupungin+ aukon.
28 Ja tämä mies Jerobeam oli urhoollinen, väkevä mies.+ Kun Salomo sai nähdä, että tämä nuori mies oli kova työntekijä,+ niin hän teki hänestä Joosefin huoneen+ kaiken pakollisen palveluksen+ valvojan.*+
29 Ja juuri siihen aikaan tapahtui, että Jerobeam itse lähti Jerusalemista ja silolainen+ profeetta Ahia+ tapasi hänet sitten tiellä, ja Ahialla* oli päällään uusi vaate, ja he olivat kahdestaan kedolla.
30 Ahia tarttui nyt uuteen vaatteeseen, joka hänellä oli yllään, ja repi+ sen kahdeksitoista+ kappaleeksi.
31 Sitten hän sanoi Jerobeamille:
”Ota itsellesi kymmenen kappaletta, sillä näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja olen antava sinulle kymmenen heimoa.+
32 Ja yksi heimo+ jää hänelle palvelijani Daavidin tähden+ ja Jerusalemin tähden,+ sen kaupungin jonka olen valinnut kaikista Israelin heimoista.
33 Syynä siihen on se, että he ovat hylänneet minut+ ja alkaneet kumartaa Astoretia,+ sidonilaisten jumalatarta*, Kemosia,+ Moabin jumalaa*, ja Milkomia,+ Ammonin poikien jumalaa, eivätkä he ole vaeltaneet minun teitäni tekemällä sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ja tekemällä säädösteni ja oikeudellisten päätösteni mukaan niin kuin hänen isänsä Daavid.
34 Mutta minä en ota koko valtakuntaa pois hänen kädestään, sillä minä asetan hänet johtomieheksi* hänen elämänsä kaikiksi päiviksi palvelijani Daavidin tähden, jonka minä valitsin,+ koska hän piti käskyni ja säädökseni.
35 Ja minä olen ottava kuninkuuden pois hänen poikansa kädestä ja antava sen sinulle, nimittäin kymmenen heimoa.+
36 Ja hänen pojalleen minä annan yhden heimon, jotta palvelijallani Daavidilla olisi aina lamppu minun edessäni Jerusalemissa,+ kaupungissa jonka olen valinnut itselleni pannakseni nimeni siihen.+
37 Ja juuri sinut minä otan, ja sinä olet hallitseva kaikkea, mitä sielusi haluaa,+ ja sinusta on tuleva Israelin kuningas.
38 Ja on tapahduttava, että jos tottelet kaikkea, mitä käsken sinun totella, ja tosiaan vaellat minun teitäni ja teet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, pitämällä säädökseni ja käskyni, niin kuin palvelijani Daavid piti,+ niin osoittautuu, että minä olen oleva sinun kanssasi,+ ja olen rakentava sinulle pysyvän huoneen, niin kuin olen Daavidille rakentanut,+ ja olen antava sinulle Israelin.
39 Ja minä nöyryytän Daavidin jälkeläiset tämän takia,+ en kuitenkaan ainiaaksi.’”+
40 Ja Salomo alkoi etsiä tilaisuutta surmata Jerobeam.+ Niinpä Jerobeam nousi ja pakeni+ Egyptiin Sisakin,+ Egyptin kuninkaan, luo, ja hän jäi Egyptiin Salomon kuolemaan asti.
41 Mitä muuta sanottavaa on Salomosta ja kaikesta, mitä hän teki, ja hänen viisaudestaan, eikö se ole kirjoitettu Salomon asioiden kirjaan?
42 Ja niitä päiviä, jotka Salomo oli hallinnut Jerusalemissa koko Israelia, oli neljäkymmentä vuotta.+
43 Sitten Salomo meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin,+ ja hänen poikansa Rehabeam+ alkoi hallita hänen sijastaan.
Alaviitteet
^ Tai ”Näitä”.
^ ”jumalattaren”. Hepr. ʼelo·hēʹ, sanan ʼelōʹah mon. osoittamassa ylhäisyyttä. Mask., mutta tässä käytetty jumalattaresta.
^ ”vastustajaa”. Hepr. ja kreik. sa·tanʹ; syyr. sa·ta·naʼ ’vastustaja’, sisältää määräisen artikkelin; Vg: ”vihollista”.
^ ”kun Daavid löi Edomin”, jos tehdään pieni LXXSy:n mukainen tekstikorjaus; M: ”kun Daavid sattui olemaan Edomin luona”.
^ Kirjm. ”pieni”.
^ ”herransa”. Hepr. ʼado·nāwʹ, sanan ʼa·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
^ ”heitä”, M; M:iin tehdyn korjauksen mukaan: ”Syyriaa (Aramia)”, ts. Soban väkeä.
^ ”niin hän teki hänestä – – valvojan”. Hepr. waj·jaf·qedʹ ʼo·tōʹ.
^ ”Ahialla”, LXXSy; MVg: ”hänellä”.
^ ”jumalaa”. Hepr. ʼelo·hēʹ, mon. sanasta ʼelōʹah, jota tässä käytetään pakanajumalasta. Vrt. Tu 16:23, alav.
^ Tai ”nasiksi”.
