1. Kuninkaiden kirja 14:1–31
14 Juuri siihen aikaan Abia, Jerobeamin poika, sairastui.+
2 Siksi Jerobeam sanoi vaimolleen: ”Nousehan, ja sinun on pukeuduttava tuntemattomaksi,+ niin ettei sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja sinun on mentävä Siloon. Katso! Siellä on profeetta Ahia.+ Juuri hän puhui minusta, että tulisin tämän kansan kuninkaaksi.*+
3 Ja sinun on otettava mukaasi kymmenen leipää+ ja sirotekakkuja ja pullollinen+ hunajaa, ja sinun on mentävä hänen luokseen.+ Hän on ilmoittava sinulle, mitä pojalle tapahtuu.”+
4 Ja Jerobeamin vaimo ryhtyi tekemään niin. Niinpä hän nousi ja lähti Siloon+ ja tuli Ahian talolle. Ahia itse ei muuten* kyennyt näkemään, sillä hänen silmänsä olivat lasittuneet hänen ikänsä vuoksi.+
5 Ja Jehova itse oli sanonut Ahialle: ”Katso, Jerobeamin vaimo on tulossa pyytämään sinulta sanaa pojastaan, sillä poika on sairaana. Niin ja niin sinun pitää puhua hänelle. Ja tapahtuu*, että heti saavuttuaan hän tekeytyy tuntemattomaksi.”+
6 Ja tapahtui, että heti kun Ahia kuuli hänen jalkojensa* äänen hänen tullessaan sisäänkäyntiin, hän alkoi puhua: ”Tule sisään, sinä Jerobeamin vaimo.+ Miksi tekeydyt tuntemattomaksi, vaikka minua ollaan lähettämässä luoksesi ankara sanoma mukanani?
7 Mene, sano Jerobeamille: ’Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ”Koska korotin sinut kansasi keskeltä tehdäkseni sinut kansani Israelin johtajaksi+
8 ja sitten repäisin+ valtakunnan pois Daavidin huoneelta ja annoin sen sinulle eikä sinusta ole tullut palvelijani Daavidin kaltaista, joka piti käskyni ja joka seurasi minua kaikesta sydämestään tekemällä vain sitä, mikä oli oikein silmissäni,+
9 vaan olet alkanut toimia pahemmin kuin kaikki ne, jotka ovat olleet ennen sinua, ja olet mennyt tekemään itsellesi toisen jumalan*+ ja valettuja kuvia+ loukataksesi+ minua ja minut olet heittänyt selkäsi taakse,+
10 siitä syystä, katso, minä tuotan onnettomuutta Jerobeamin huoneelle ja olen karsiva pois Jerobeamista jokaisen, joka vetensä seinään heittää,*+ avuttoman ja arvottoman Israelista,*+ ja olen lakaiseva pois Jerobeamin huoneen+ niin kuin lanta lakaistaan pois, kunnes siitä on päästy eroon.+
11 Joka Jerobeamista kuolee kaupungissa, sen syövät koirat,+ ja joka kuolee kedolla, sen syövät taivaiden linnut,+ sillä Jehova itse on puhunut niin.”’
12 Ja sinä, nouse, mene kotiisi. Kun jalkasi astuvat kaupunkiin, on lapsi kuoleva.
13 Ja koko Israel on valittaen sureva häntä+ ja hautaava hänet, sillä yksin tämä Jerobeamista pääsee hautapaikkaan, koska hänessä Jerobeamin huoneesta on havaittu jotakin hyvää Jehovaa, Israelin Jumalaa, kohtaan.+
14 Ja Jehova on herättävä itselleen Israelia hallitsevan kuninkaan,+ joka karsii pois Jerobeamin huoneen sanottuna päivänä, ja entä jos jo nyt?+
15 Ja Jehova lyö Israelin niin että se huojuu niin kuin ruoko vedessä,+ ja hän on repivä Israelin juurineen+ pois tästä hyvästä maasta,+ jonka hän antoi heidän esi-isilleen, ja hajottava+ heidät Virran*+ toiselle puolelle, koska he ovat tehneet pyhiä paalujaan+ ja loukanneet+ siten Jehovaa.
16 Ja hän tulee luopumaan Israelista+ Jerobeamin syntien takia, jotka tämä teki ja joilla tämä saattoi Israelin tekemään syntiä.”+
17 Silloin Jerobeamin vaimo nousi ja lähti matkaan ja tuli Tirsaan.+ Kun hän saapui talon kynnykselle, kuoli poika.
18 Niin hänet haudattiin, ja koko Israel valittaen suri häntä Jehovan sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijansa profeetta Ahian välityksellä.
19 Ja mitä muuta sanottavaa on Jerobeamista, kuinka hän soti+ ja kuinka hän hallitsi, katso, se on kirjoitettu Israelin kuninkaiden päiviä koskevien asioiden kirjaan.+
20 Ja niitä päiviä, jotka Jerobeam hallitsi, oli kaksikymmentäkaksi vuotta, minkä jälkeen hän meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänen poikansa Nadab+ alkoi hallita hänen sijastaan.
21 Ja Rehabeam,+ Salomon poika, oli puolestaan tullut kuninkaaksi Juudassa. Alkaessaan hallita Rehabeam oli neljäkymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, kaupungissa+ jonka Jehova oli valinnut kaikista Israelin heimoista+ pannakseen siihen nimensä.+ Ja hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen.+
22 Ja Juuda teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ niin että he yllyttivät+ häntä mustasukkaisuuteen enemmän kuin kaikki heidän esi-isänsä olivat tehneet synneillään, joita he tekivät.+
23 Ja hekin rakensivat itselleen uhrikukkuloita+ ja pyhiä patsaita+ ja pyhiä paaluja+ jokaiselle korkealle kukkulalle+ ja jokaisen rehevän puun alle.+
24 Ja osoittautui, että maassa oli jopa miespuolisia temppeliprostituoituja.*+ He toimivat niiden kansakuntien kaikkien inhottavuuksien mukaisesti, jotka Jehova oli ajanut pois Israelin poikien edestä.+
25 Ja kuningas Rehabeamin viidentenä vuonna tapahtui, että Egyptin kuningas Sisak+ nousi Jerusalemia vastaan.
26 Ja hän otti lopulta Jehovan huoneen aarteet ja kuninkaan talon aarteet,+ niin, kaiken hän otti.+ Ja hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli tehnyt.+
27 Sen vuoksi kuningas Rehabeam teki niiden tilalle kuparikilpiä, ja hän uskoi ne kuninkaan talon sisäänkäyntiä vartioivien juoksijoiden+ päälliköiden valvontaan.+
28 Ja tapahtui, että aina kun kuningas tuli Jehovan huoneeseen, juoksijat kantoivat niitä, ja he palauttivat ne juoksijoiden vartiokammioon.+
29 Ja mitä muuta sanottavaa on Rehabeamista ja kaikesta, mitä hän teki, eikö se ole kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikoja koskevien asioiden kirjaan?+
30 Ja Rehabeamin ja Jerobeamin välillä vallitsi kaiken aikaa sotatila.+
31 Lopulta Rehabeam meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin esi-isiensä pariin Daavidin kaupunkiin.+ Ja hänen äitinsä oli nimeltään Naema, ammonilainen.+ Ja hänen poikansa Abiam*+ alkoi hallita hänen sijastaan.
Alaviitteet
^ ”minusta, että tulisin tämän kansan kuninkaaksi”, LXXASyVg; M: ”minusta tämän kansan kuninkaana”.
^ ”Ahia – – muuten”. Hepr. wa·ʼAḥi·jaʹhu.
^ Tai ”Ja tapahtukoon”.
^ Tai ”askeleittensa”.
^ ”joka vetensä seinään heittää”. Miehiä tarkoittava hepr. idiomi.
^ Ts. Eufratin.
^ ”miespuolisia temppeliprostituoituja”. Hepr. qa·dešʹ, yks.; lat. effeminati ’naismaisia [miehiä]’.
^ ”Abiam”, MVg; n. 12 hepr. käsik. ja Bombergin laitos Jakob ben Haijimin heprealaisesta Raamatusta (1524–1525): ”Abia”.
