1. Kuninkaiden kirja 19:1–21
19 Sitten Ahab+ kertoi Isebelille+ kaiken, mitä Elia oli tehnyt, ja kaiken siitä, kuinka hän oli tappanut kaikki profeetat miekalla.+
2 Silloin Isebel lähetti Elian luo sanansaattajan sanomaan: ”Niin tehkööt jumalat*+ ja niin he siihen lisätkööt,+ ellen tähän aikaan huomenna tee sinun sieluasi kunkin heidän sielunsa kaltaiseksi!”
3 Ja Elia* pelästyi*. Siksi hän nousi ja lähti matkaan sielunsa* tähden+ ja tuli Beersebaan,+ joka kuuluu Juudaan.+ Sitten hän jätti palvelijansa sinne.
4 Ja itse hän meni erämaahan päivämatkan päähän ja vihdoin tuli ja istuutui erään kinsteripensaan alle.+ Ja hän alkoi pyytää, että hänen sielunsa kuolisi, ja sanoi: ”Riittää! Oi Jehova, ota nyt sieluni pois,+ sillä en ole esi-isiäni parempi.”
5 Lopulta hän kävi levolle ja nukahti kinsteripensaan+ alle. Mutta katso, tällöin häntä kosketti+ enkeli.+ Sitten tämä sanoi hänelle: ”Nouse, syö.”
6 Kun hän katsoi, niin kas, hänen pääpuolessaan oli pyöreä leipä+ kuumennetuilla kivillä ja kannullinen vettä. Ja hän alkoi syödä ja juoda, minkä jälkeen hän kävi jälleen levolle.
7 Myöhemmin Jehovan enkeli+ tuli toistamiseen ja kosketti häntä ja sanoi: ”Nouse, syö, sillä matka on sinulle liikaa.”+
8 Niin hän nousi ja söi ja joi, ja hän kulki sen ravinnon voimalla neljäkymmentä päivää+ ja neljäkymmentä yötä tosi Jumalan vuorelle, Horebille,+ asti.
9 Siellä hän lopulta meni luolaan+ ollakseen siellä yötä, ja katso, hänelle tuli Jehovan sana, ja se sanoi hänelle: ”Mitä tekemistä sinulla täällä on, Elia?”+
10 Tähän hän sanoi: ”Olen ollut todella mustasukkainen+ Jehovan, armeijoiden Jumalan, puolesta, sillä Israelin pojat ovat hylänneet liittosi,+ alttarisi he ovat repineet maahan+ ja profeettasi he ovat tappaneet miekalla,+ niin että vain minä olen jäljellä,+ ja he alkavat tavoitella sieluani ottaakseen sen pois.”+
11 Mutta se sanoi: ”Mene ulos, ja sinun on seisottava vuorella Jehovan edessä.”+ Ja katso, Jehova kulki ohi,+ ja suuri ja voimakas tuuli repi vuoria ja rikkoi kallioita Jehovan edessä.+ (Jehova ei ollut tuulessa.) Ja tuulen jälkeen tuli maanjäristys.+ (Jehova ei ollut maanjäristyksessä.)
12 Ja maanjäristystä seurasi tuli.+ (Jehova ei ollut tulessa.) Ja tulen jälkeen kuului rauhallinen, matala ääni.*+
13 Ja tapahtui, että kun Elia kuuli sen, hän verhosi heti kasvonsa virkavaatteellaan+ ja meni ulos ja seisoi luolan suulla, ja katso, hänelle puhui ääni, ja se sanoi hänelle: ”Mitä tekemistä sinulla täällä on, Elia?”+
14 Tähän hän sanoi: ”Olen ollut todella mustasukkainen Jehovan, armeijoiden Jumalan, puolesta, sillä Israelin pojat ovat hylänneet liittosi,+ alttarisi he ovat repineet maahan ja profeettasi he ovat tappaneet miekalla, niin että vain minä olen jäljellä, ja he alkavat tavoitella sieluani ottaakseen sen pois.”+
15 Tällöin Jehova sanoi hänelle: ”Mene, palaa tietäsi Damaskoksen+ erämaahan, ja sinun on mentävä sinne ja voideltava+ Hasael+ Syyrian kuninkaaksi.
16 Ja Jeehu,+ Nimsin pojanpoika,*+ sinun tulee voidella Israelin kuninkaaksi, ja Elisa,*+ Safatin poika Abel-Meholasta,+ sinun tulee voidella sijaasi profeetaksi.+
17 Ja on tapahduttava, että sen joka pääsee Hasaelin miekkaa+ pakoon, surmaa Jeehu,+ ja sen joka pääsee Jeehun miekkaa pakoon, surmaa Elisa.+
18 Ja olen jättänyt Israeliin jäljelle seitsemäntuhatta,+ kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille,+ ja jokaisen suun, joka ei ole häntä suudellut.”+
19 Niinpä hän lähti sieltä ja tapasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä+ kaksitoista parivaljakkoa edellään ja hän itse kahdennellatoista. Niin Elia meni hänen luokseen ja heitti virkavaatteensa+ hänen päälleen.
20 Silloin tämä jätti sonnit ja lähti juoksemaan Elian perään ja sanoi: ”Annathan minun suudella isääni ja äitiäni.+ Sitten lähden kyllä seuraamaan sinua.” Tähän hän sanoi hänelle: ”Mene, palaa, sillä mitä olen sinulle tehnyt?”
21 Niin hän palasi seuraamasta häntä ja otti sitten sonnivaljakon ja uhrasi+ sen, ja sonnien välineillä+ hän keitti niiden lihan ja antoi sen sitten väelle, ja he ryhtyivät syömään. Sen jälkeen hän nousi ja lähti seuraamaan Eliaa ja alkoi palvella+ häntä.
Alaviitteet
^ ”jumalat”. Hepr. ʼelo·himʹ, johon liittyy monikollinen tehdä-verbi; kreik. ho the·osʹ ’jumala’; lat. dii ’jumalat’.
^ Kirjm. ”hän”, mask.
^ ”pelästyi”, LXXSyVg ja monet hepr. käsik:t; M: ”näki”.
^ ”sielunsa (elämänsä)”. Hepr. naf·šōʹ; kreik. psy·khēnʹ.
^ ”ääni, ja Jehova oli siinä”, LXX.
^ Merk. ’Jumala on pelastus’. Hepr. ʼEli·šaʽʹ; kreik. He·li·sai·eʹ; lat. Heliseum.
^ Kirjm. ”poika”.
