1. Kuninkaiden kirja 2:1–46
2 Vähitellen lähestyivät päivät, joiden aikana Daavidin piti kuolla,+ ja niin hän käski poikaansa Salomoa sanoen:
2 ”Minä menen kaiken maan tietä,+ ja sinun on oltava luja+ ja osoittauduttava mieheksi.+
3 Ja sinun on täytettävä velvollisuus Jehovaa, Jumalaasi, kohtaan vaeltamalla hänen teitään,+ pitämällä hänen säädöksensä, käskynsä ja oikeudelliset päätöksensä+ ja todistuksensa* sen mukaan kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa,+ jotta toimisit harkitsevasti kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt,
4 jotta Jehova toteuttaisi sanansa, jonka hän puhui minusta+ sanoen: ’Jos poikasi+ pitävät huolen tiestään vaeltamalla+ minun edessäni totuudessa*+ kaikesta sydämestään+ ja kaikesta sielustaan, ei sinun sukuasi olevaa miestä karsita pois Israelin valtaistuimelta.’+
5 Ja sinähän myös tiedät hyvin, mitä Joab, Serujan poika, teki minulle+ siinä, mitä hän teki kahdelle Israelin armeijoiden päällikölle, Abnerille,+ Nerin pojalle, ja Amasalle,+ Jeterin pojalle,+ kun hän tappoi heidät ja vuodatti sotaverta+ rauhan aikana ja päästi sotaverta vyölleen, joka hänellä oli lanteillaan, ja sandaaleilleen, jotka hänellä oli jalassaan.
6 Ja sinun on toimittava viisautesi mukaan+ sallimatta hänen harmaiden hiustensa mennä rauhassa+ alas Šeoliin.*+
7 Ja gileadilaisen Barsillain+ poikia kohtaan sinun tulisi osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta*, ja heidän on oltava sinun pöydässäsi syövien joukossa,+ sillä siten he lähestyivät+ minua, kun pakenin veljesi Absalomin edestä.+
8 Ja katso, luonasi on Simei,+ Geran poika, benjaminilainen Bahurimista,+ ja juuri hän kirosi minua tuskallisella kirouksella+ sinä päivänä, jona olin menossa Mahanaimiin,+ ja juuri hän tuli minua vastaan alas Jordanille,+ niin että vannoin hänelle Jehovan kautta sanoen: ’En surmaa sinua miekalla.’+
9 Äläkä nyt jätä häntä rankaisematta,+ sillä sinä olet viisas+ mies ja tiedät hyvin, mitä sinun pitäisi tehdä hänelle, ja sinun on saatettava hänen harmaat+ hiuksensa verisinä alas Šeoliin.”+
10 Sitten Daavid meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.+
11 Ja niitä päiviä, jotka Daavid oli hallinnut Israelia, oli neljäkymmentä vuotta.+ Hebronissa+ hän oli hallinnut seitsemän vuotta,+ ja Jerusalemissa hän oli hallinnut kolmekymmentäkolme vuotta.+
12 Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle,+ ja vähitellen hänen kuninkuutensa vahvistui hyvin lujaksi.+
13 Aikanaan Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban,+ Salomon äidin, luo. Tällöin tämä sanoi: ”Onko tulosi rauhaisa?”,+ mihin hän sanoi: ”Se on rauhaisa.”
14 Ja hän sanoi edelleen: ”Minulla on sinulle asiaa.” Niin Batseba* sanoi: ”Puhu.”+
15 Ja hän jatkoi: ”Sinähän tiedät hyvin, että kuninkuuden oli määrä tulla minulle ja että minua kohti koko Israel oli kääntänyt kasvonsa, jotta minusta olisi tullut kuningas,+ mutta kuninkuus vaihtui ja tulikin veljelleni, sillä Jehovalta se tuli hänelle.+
16 Ja nyt esitän sinulle yhden pyynnön. Älä torju kasvojani.”+ Niin hän sanoi hänelle: ”Puhu.”
17 Ja hän sanoi edelleen: ”Sanothan kuningas Salomolle (sillä hän ei torju kasvojasi), että hän antaisi sunemilaisen+ Abisagin+ minulle vaimoksi.”
18 Tähän Batseba sanoi: ”Hyvä! Minä puhun puolestasi kuninkaalle.”
19 Niin Batseba tuli kuningas Salomon luo puhuakseen hänelle Adonian puolesta.+ Kuningas nousi+ heti mennäkseen häntä vastaan ja kumarsi hänelle syvään.+ Sitten hän istuutui valtaistuimelleen ja antoi asettaa istuimen kuninkaan äitiä varten, jotta tämä istuisi hänen oikealla puolellaan.+
20 Sitten hän sanoi: ”Esitän sinulle yhden pienen pyynnön. Älä torju kasvojani.” Niin kuningas sanoi hänelle: ”Esitä se, äitini, sillä en torju kasvojasi.”
21 Ja hän sanoi edelleen: ”Annettakoon sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi.”
22 Tähän kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidilleen: ”Entä miksi pyydät sunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta+ hänelle (koska hän on vanhempi veljeni),+ niin, hänelle ja pappi Abjatarille+ ja Joabille,+ Serujan pojalle.”+
23 Sen jälkeen kuningas Salomo vannoi Jehovan kautta sanoen: ”Niin tehköön Jumala minulle ja niin hän siihen lisätköön,+ ellei Adonia puhunut tätä omaa sieluaan vastaan.+
24 Ja nyt, niin totta kuin Jehova elää,+ hän joka on lujasti vahvistanut minut+ ja antaa minun edelleen istua isäni Daavidin valtaistuimella+ ja joka on tehnyt minulle huoneen,+ niin kuin hän on puhunut,+ tänään Adonia surmataan.”+
25 Kuningas Salomo lähetti heti välikädeksi Benajan,+ Jehojadan pojan, ja tämä kävi hänen kimppuunsa, niin että hän kuoli.*+
26 Ja pappi Abjatarille+ kuningas sanoi: ”Mene pelloillesi Anatotiin!+ Sinä näet ansaitset kuoleman,*+ mutta tänä päivänä en sinua surmaa, koska olet kantanut Suvereenin Herran Jehovan+ arkkua isäni Daavidin edessä+ ja koska olet kärsinyt ahdistusta koko sen ajan, jonka isäni kärsi ahdistusta.”+
27 Niin Salomo ajoi Abjatarin pois palvelemasta Jehovan pappina täyttääkseen Jehovan sanan, jonka hän oli puhunut Eelin huonetta vastaan+ Silossa.+
28 Ja tämä sanoma tuli suoraan Joabille+ – Joab näet itse oli ollut taipuvainen seuraamaan Adoniaa,+ vaikka hän ei ollutkaan ollut taipuvainen seuraamaan Absalomia*+ – jolloin Joab pakeni Jehovan teltalle+ ja tarttui alttarin sarviin.+
29 Silloin kuningas Salomolle ilmoitettiin: ”Joab on paennut Jehovan teltalle, ja katso, hän on alttarin ääressä.” Niin Salomo lähetti Benajan, Jehojadan pojan, ja sanoi: ”Mene, käy hänen kimppuunsa!”+
30 Niinpä Benaja meni Jehovan teltalle ja sanoi hänelle: ”Näin on kuningas sanonut: ’Tule ulos!’” Mutta hän sanoi: ”En, sillä täällä+ minä tulen kuolemaan.” Silloin Benaja toi vastauksen kuninkaalle ja sanoi: ”Näin Joab puhui, ja näin hän vastasi minulle.”
31 Sitten kuningas sanoi hänelle: ”Tee niin kuin hän on puhunut ja käy hänen kimppuunsa, ja sinun on haudattava hänet ja poistettava minulta ja isäni huoneelta Joabin aiheettomasti vuodattama veri.*+
32 Ja Jehova on saattava hänen verensä takaisin hänen oman päänsä päälle,+ koska hän kävi kahden häntä vanhurskaamman ja paremman miehen kimppuun+ ja tappoi heidät miekalla isäni Daavidinkaan siitä tietämättä,+ nimittäin Nerin pojan Abnerin,+ Israelin armeijan päällikön,+ ja Jeterin pojan Amasan,+ Juudan armeijan päällikön.+
33 Ja heidän verensä on tultava takaisin Joabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle ajan hämärään asti,+ mutta Daavidilla+ ja hänen jälkeläisillään ja hänen huoneellaan ja hänen valtaistuimellaan tulee olemaan rauha Jehovalta ajan hämärään asti.”+
34 Silloin Benaja, Jehojadan poika, lähti+ ja kävi hänen kimppuunsa ja surmasi hänet,+ ja hänet haudattiin talonsa luo erämaahan.
35 Sen jälkeen kuningas asetti Benajan,+ Jehojadan pojan, hänen sijaansa armeijan päälliköksi,+ ja pappi Sadokin kuningas asetti* Abjatarin sijaan.+
36 Lopuksi kuningas lähetti kutsumaan Simein+ ja sanoi hänelle: ”Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin, ja sinun on asuttava siellä lähtemättä sieltä sinne tai tänne.
37 Ja on tapahduttava, että sinä päivänä, jona lähdet pois ja ylität Kidronin purolaakson,+ sinun tulee ehdottomasti tietää, että sinä kuolemalla kuolet.+ Verivelkasi* tulee oman pääsi päälle.”+
38 Tällöin Simei sanoi kuninkaalle: ”Sana on hyvä. Niin kuin herrani, kuningas, on puhunut, niin palvelijasi tulee tekemään.” Ja Simei asui Jerusalemissa monia päiviä.
39 Ja kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Simeiltä karkasi kaksi orjaa+ Gatin kuninkaan Akisin,+ Maakan pojan,+ luo, ja Simeille tultiin ilmoittamaan ja sanomaan: ”Katso! Orjasi ovat Gatissa.”
40 Heti Simei nousi ja satuloi aasinsa ja meni Gatiin Akisin luo etsimään orjiaan, minkä jälkeen Simei lähti viemään orjiaan Gatista.
41 Silloin Salomolle ilmoitettiin: ”Simei on lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja on jälleen täällä.”
42 Niinpä kuningas lähetti kutsumaan+ Simein ja sanoi hänelle: ”Enkö vannottanut sinua Jehovan kautta varoittaakseni sinua+ sanoen: ’Sinä päivänä, jona menet ulkopuolelle ja lähdet sinne tai tänne, sinun tulee ehdottomasti tietää, että sinä kuolemalla kuolet’, ja etkö sanonutkin minulle: ’Kuulemani sana on hyvä’?+
43 Miksi et sitten pitänyt Jehovan valaa*+ ja sitä käskyä, jonka vakavasti annoin sinulle?”+
44 Ja kuningas sanoi vielä Simeille: ”Sinä itse varmasti tiedät kaiken sen vahingon, jonka sydämesi hyvin tietää sinun tehneen isälleni Daavidille,+ ja Jehova on palauttava aiheuttamasi vahingon oman pääsi päälle.+
45 Mutta kuningas Salomo tulee olemaan siunattu,+ ja Daavidin valtaistuin osoittautuu lujasti vahvistetuksi Jehovan edessä ikuisesti.”*+
46 Sen jälkeen kuningas käski Benajaa, Jehojadan poikaa, joka sitten lähti ja kävi hänen kimppuunsa, niin että hän kuoli.+
Ja valtakunta lujittui Salomon käsissä.+
Alaviitteet
^ Tai ”muistutuksensa”, ”kehotuksensa”.
^ Tai ”uskollisuudessa”.
^ ”Šeoliin”. Hepr. šeʼolʹ; kreik. haiʹdou; syyr. la·šiul; lat. inferos. Ks. liite 4B.
^ Tai ”uskollista rakkautta”.
^ Kirjm. ”hän”, fem.
^ ”hänen kimppuunsa, ja Adonia kuoli sinä päivänä”, LXX.
^ ”ansaitset kuoleman”. Kirjm. ”olet kuoleman mies”.
^ ”Absalomia”, MLXXBVg; LXXSyVgc: ”Salomoa”.
^ Kirjm. ”[vuodattamat] veret”, mikä viittaa useisiin veritekoihin.
^ ”kuningas asetti”, M; LXX: ”kuningas asetti ylimmäiseksi papiksi”.
^ Kirjm. ”Veresi”. Hepr. dom·khaʹ.
^ Tai ”Jehovan edessä vannottua valaa”.
^ Tai ”Jehovan edessä ajan hämärään asti”.
