1. Kuninkaiden kirja 21:1–29
21 Ja näiden tapahtumien jälkeen ilmeni, että Jisreelissä+ Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä oli viinitarha, joka sattui kuulumaan jisreeliläiselle Nabotille.
2 Silloin Ahab puhui Nabotille sanoen: ”Anna+ viinitarhasi+ minulle, jotta se olisi minulla vihannestarhana,+ sillä se on aivan lähellä taloani, ja salli minun antaa sinulle sen sijaan sitä parempi viinitarha. Tai jos näet hyväksi,+ niin annan kyllä sinulle sen hinnan rahana.”
3 Mutta Nabot sanoi Ahabille: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella,+ että antaisin esi-isieni perintöomaisuuden sinulle.”+
4 Sen vuoksi Ahab tuli taloonsa pahantuulisena ja alakuloisena sen sanan takia, jonka jisreeliläinen Nabot oli puhunut hänelle, kun hän sanoi: ”Minä en anna sinulle esi-isieni perintöomaisuutta.” Sitten hän asettui makuulle lepovuoteelleen ja piti kasvojaan pois käännettynä,+ eikä hän syönyt leipää.
5 Lopulta hänen vaimonsa Isebel+ tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: ”Minkä tähden henkesi on murheellinen+ etkä syö leipää?”
6 Silloin hän puhui hänelle: ”Koska ryhdyin puhumaan jisreeliläiselle Nabotille ja sanoin hänelle: ’Anna minulle viinitarhasi rahasta. Tai jos haluat mieluummin, niin annan kyllä sinulle toisen viinitarhan sen tilalle.’ Mutta hän sanoi: ’En anna sinulle viinitarhaani.’”+
7 Silloin hänen vaimonsa Isebel sanoi hänelle: ”Sinäkö nyt käytät kuninkaanvaltaa Israelissa?+ Nouse, syö leipää, ja olkoon sydämesi hyvällä tuulella. Minä annan sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan.”+
8 Niinpä hän kirjoitti kirjeitä+ Ahabin nimessä ja sinetöi ne hänen sinetillään+ ja lähetti kirjeet niille vanhimmille+ ja jalosukuisille, jotka asuivat Nabotin kanssa hänen kaupungissaan.
9 Mutta hän kirjoitti kirjeissä sanoen:+ ”Julistakaa paasto ja pankaa Nabot istumaan kansan etupäähän.
10 Ja pankaa kaksi miestä,+ kelvottomia,*+ istumaan hänen eteensä, ja antakaa heidän todistaa häntä vastaan+ sanomalla: ’Sinä olet kironnut* Jumalaa ja kuningasta!’+ Ja viekää hänet ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.”+
11 Niin hänen kaupunkinsa miehet, vanhimmat ja jalosukuiset, jotka asuivat hänen kaupungissaan, tekivät niin kuin Isebel oli heille viestinyt, niin kuin oli kirjoitettu niihin kirjeisiin, jotka hän oli heille lähettänyt.+
12 He julistivat paaston+ ja panivat Nabotin istumaan kansan etupäähän.
13 Sitten tuli kaksi miestä, kelvottomia, ja istuutui hänen eteensä, ja ne kelvottomat miehet alkoivat todistaa häntä, nimittäin Nabotia, vastaan kansan edessä sanoen: ”Nabot on kironnut* Jumalaa ja kuningasta!”+ Sen jälkeen he veivät hänet ulos kaupungin laitamille ja kivittivät häntä, niin että hän kuoli.+
14 Tällöin he lähettivät sanomaan Isebelille: ”Nabot on kivitetty kuoliaaksi.”+
15 Ja Isebelin kuultua, että Nabot oli kivitetty kuoliaaksi, tapahtui, että Isebel sanoi heti Ahabille: ”Nouse, ota haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha,+ jota hän kieltäytyi antamasta sinulle rahasta, sillä Nabot ei ole enää elossa vaan on kuollut.”
16 Ja Ahabin kuultua, että Nabot oli kuollut, tapahtui, että Ahab nousi heti mennäkseen alas jisreeliläisen Nabotin viinitarhalle ottamaan sen haltuunsa.+
17 Ja Jehovan sana+ tuli tisbeläiselle Elialle,+ ja se kuului:
18 ”Nouse, mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka on Samariassa.+ Katso, hän on Nabotin viinitarhassa, jonne hän on mennyt ottaakseen sen haltuunsa.
19 Ja sinun on puhuttava hänelle sanoen: ’Näin on Jehova sanonut: ”Oletko murhannut+ ja ottanut myös omaisuuden haltuusi?”’+ Ja sinun on puhuttava hänelle sanoen: ’Näin on Jehova sanonut: ”Siinä paikassa,+ jossa koirat nuolivat Nabotin veren, koirat tulevat nuolemaan sinunkin veresi.”’”+
20 Ja Ahab sanoi Elialle: ”Oletko löytänyt minut, oi viholliseni?”,+ mihin hän sanoi: ”Olen löytänyt sinut. ’Koska olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Jehovan silmissä,+
21 niin katso, minä tuotan sinulle onnettomuutta,+ ja olen lakaiseva sinut pois+ ja karsiva pois Ahabista jokaisen, joka vetensä seinään heittää,*+ ja avuttoman ja arvottoman* Israelista.
22 Ja olen tekevä huoneestasi Jerobeamin, Nebatin pojan, huoneen kaltaisen+ ja Baesan, Ahian pojan, huoneen kaltaisen+ sen loukkauksen tähden, jolla olet loukannut ja sitten saattanut Israelin tekemään syntiä.’+
23 Ja myös Isebelistä Jehova on puhunut sanoen: ’Koirat syövät Isebelin Jisreelin maapalstalla.+
24 Joka Ahabista kuolee kaupungissa, sen syövät koirat, ja joka kuolee kedolla, sen syövät taivaiden linnut.+
25 Kukaan, poikkeuksetta, ei ole osoittautunut Ahabin kaltaiseksi,+ joka on myynyt itsensä tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, hänen vaimonsa Isebelin+ häntä yllyttäessä.+
26 Ja hän toimi hyvin inhottavasti kulkemalla saastaisten epäjumalien+ perässä samoin kuin amorilaiset olivat tehneet, nuo jotka Jehova ajoi pois Israelin poikien edestä.’”+
27 Ja tapahtui, että kun Ahab kuuli nämä sanat, niin hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan+ lihansa ylle ja paastosi ja makasi säkkikankaassa ja käyskenteli epätoivoissaan.+
28 Ja Jehovan sana tuli tisbeläiselle Elialle, ja se kuului:
29 ”Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun takiani?+ Koska hän on nöyrtynyt minun takiani, en tuota onnettomuutta hänen päivinään.+ Hänen poikansa päivinä tuotan onnettomuuden hänen huoneelleen.”+
Alaviitteet
^ ”kironnut” oli alkuperäinen lukutapa. Tekstin lukutavaksi korjattiin ”siunannut”. Ks. liite 2B.
^ ”kelvottomia”. Kirjm. ”belialin (arvottomuuden) poikia”. Hepr. benē-veli·jaʹʽal.
^ ”joka vetensä seinään heittää”. Miehiä tarkoittava hepr. idiomi.
