1. Kuninkaiden kirja 8:1–66
8 Siihen aikaan Salomo+ ryhtyi kokoamaan+ Israelin vanhimpia,*+ Israelin poikien kaikkia heimojen päämiehiä,+ isien johtomiehiä,*+ kuningas Salomon luo Jerusalemiin tuomaan Jehovan liiton arkkua+ ylös Daavidin kaupungista+ eli Siionista.+
2 Niin kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon luo juhlan aikana etanimkuussa+ eli seitsemännessä kuussa.+
3 Kaikki Israelin vanhimmat siis tulivat, ja papit alkoivat kantaa+ arkkua.+
4 Ja he toivat ylös Jehovan arkkua ja kohtaamistelttaa+ ja kaikkia teltassa olevia pyhiä välineitä, ja papit ja leeviläiset+ toivat niitä ylös.+
5 Ja kuningas Salomo ja hänen kanssaan Israelin koko kansankokous, ne jotka sopimuksensa mukaan olivat saapuneet hänen luokseen, olivat arkun edessä ja uhrasivat+ lampaita ja nautakarjaa, joita ei voitu laskea eikä lukea paljouden tähden.+
6 Sitten papit toivat Jehovan liiton arkun+ sisään paikalleen,+ huoneen sisimpään osastoon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.+
7 Sillä kerubit olivat siivet levällään arkun paikan yllä, joten kerubit varjostivat arkkua ja sen tankoja ylhäältä.+
8 Mutta tangot+ osoittautuivat pitkiksi, niin että tankojen päät näkyivät sisimmän osaston edessä olevasta pyhästä, mutta ulkoa ne eivät näkyneet. Ja siellä ne ovat olleet tähän päivään saakka.+
9 Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua,*+ jotka Mooses oli pannut sinne talteen+ Horebissa, kun Jehova oli tehnyt* liiton+ Israelin poikien kanssa heidän tullessaan pois Egyptin maasta.+
10 Ja tapahtui, että kun papit tulivat ulos pyhästä paikasta, täytti pilvi+ Jehovan huoneen.
11 Eivätkä papit+ voineet pilven tähden seistä palvelemassa,+ sillä Jehovan kirkkaus+ täytti Jehovan huoneen.+
12 Silloin Salomo sanoi: ”Jehova itse sanoi, että hänen oli määrä asua sankassa hämäryydessä.+
13 Olen menestyksellisesti rakentanut sinulle huoneen ylhäiseksi asuinsijaksi,+ pysyvän paikan+ asuaksesi siinä ajan hämärään asti.”*+
14 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja alkoi siunata+ koko Israelin seurakuntaa koko Israelin seurakunnan* seisoessa.
15 Ja hän sanoi edelleen: ”Siunattu on Jehova,+ Israelin Jumala, joka omalla suullaan puhui isälleni Daavidille+ ja omalla kädellään on antanut täyttymyksen,+ hän kun sanoi:
16 ’Siitä päivästä lähtien, jona toin kansani Israelin pois Egyptistä, en ole kaikista Israelin heimoista valinnut+ yhtään kaupunkia, jonne rakennettaisiin huone,+ jotta nimeni+ pysyisi siinä, mutta minä valitsen Daavidin tulemaan kansani Israelin johtoon.’+
17 Ja isäni Daavidin sydämenasiaksi tuli huoneen rakentaminen Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle.+
18 Mutta Jehova sanoi isälleni Daavidille: ’Koska huoneen rakentaminen nimelleni on osoittautunut sydämenasiaksesi, olet tehnyt hyvin, sillä se on osoittautunut sydämenasiaksesi.+
19 Et sinä kuitenkaan rakenna sitä huonetta, vaan poikasi, joka tulee kupeistasi, hän rakentaa sen huoneen nimelleni.’+
20 Ja Jehova ryhtyi toteuttamaan sanaansa,+ jonka hän oli puhunut, että minä nousisin isäni Daavidin sijaan ja istuisin Israelin valtaistuimella,+ niin kuin Jehova oli puhunut, ja rakentaisin huoneen Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle+
21 ja sijoittaisin sinne paikan arkkua varten, jossa on se Jehovan liitto,+ jonka hän teki esi-isiemme kanssa tuodessaan heitä pois Egyptin maasta.”
22 Sitten Salomo asettui seisomaan Jehovan alttarin edustalle+ koko Israelin seurakunnan eteen ja levitti kätensä kohti taivaita+
23 ja sanoi: ”Oi Jehova, Israelin Jumala,+ ei ole ylhäällä taivaissa eikä alhaalla maan päällä sinun kaltaistasi Jumalaa,*+ joka pidät liiton ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden*+ palvelijoitasi kohtaan,+ jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään,+
24 sinun joka olet pitänyt palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan sen minkä hänelle lupasit, niin että annoit lupauksen* omalla suullasi ja olet omalla kädelläsi saanut aikaan täyttymyksen, kuten tänä päivänä.+
25 Ja nyt, oi Jehova, Israelin Jumala, pidä palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan se minkä hänelle lupasit sanoen: ’Sinun sukuasi olevaa miestä ei karsita pois edestäni, istumasta Israelin valtaistuimella,+ jos vain poikasi pitävät huolen tiestään vaeltamalla edessäni, niin kuin sinä olet edessäni vaeltanut.’
26 Ja nyt, oi Israelin Jumala*, pyydän, osoittautukoon lupauksesi,*+ jonka olet palvelijallesi Daavidille, isälleni, antanut, luotettavaksi.
27 Mutta asuuko Jumala todellakin maan päällä?+ Katso! Taivaisiinkaan,+ niin, taivasten taivaaseen,+ sinä et voi mahtua,+ saati sitten tähän huoneeseen,+ jonka olen rakentanut!
28 Ja varmasti sinä käännyt palvelijasi rukouksen+ puoleen ja hänen suosionpyyntönsä puoleen,+ oi Jehova, minun Jumalani, kuunnellaksesi hartaan huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee edessäsi tänään,+
29 jotta osoittautuisi, että silmäsi ovat avoinna+ tätä huonetta kohti yötä päivää, sitä paikkaa kohti, josta olet sanonut: ’Minun nimeni tulee olemaan siellä’,+ kuunnellaksesi rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee tätä paikkaa kohti.+
30 Ja varmasti sinä kuuntelet palvelijasi ja kansasi Israelin suosionpyyntöä,+ jonka he rukoilevat tätä paikkaa kohti; niin, kuulethan sinä asuinpaikastasi, taivaista,+ ja varmasti kuulet ja annat anteeksi.+
31 Kun mies tekee syntiä lähimmäistään vastaan+ ja hän sälyttää hänen päälleen kirouksen saattaakseen hänet kirouksen uhan alaiseksi+ ja hän todella tulee kirouksen alaisena alttarisi eteen tähän huoneeseen,
32 niin kuulethan sinä taivaista, ja varmasti toimit ja tuomitset palvelijasi julistaen jumalattoman jumalattomaksi saattamalla hänen tiensä hänen oman päänsä päälle+ ja julistaen vanhurskaan vanhurskaaksi+ antamalla hänelle hänen oman vanhurskautensa mukaan.+
33 Kun kansasi Israel kärsii tappion vihollisen edessä,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä sinua vastaan,+ ja he tosiaan palaavat sinun luoksesi+ ja kiittävät nimeäsi+ ja rukoilevat+ ja pyytävät suosiota sinulta tässä huoneessa,+
34 niin kuulethan sinä taivaista, ja varmasti annat anteeksi kansasi Israelin synnin+ ja tuot heidät takaisin+ siihen maahan, jonka annoit heidän esi-isilleen.+
35 Kun taivas on suljettuna, niin ettei tule sadetta,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä+ sinua vastaan, ja he todella rukoilevat tätä paikkaa kohti+ ja kiittävät nimeäsi ja kääntyvät pois synnistään, koska sinä jatkuvasti ahdistit heitä,+
36 niin kuulethan sinä taivaista, ja varmasti annat anteeksi palvelijoittesi, niin, kansasi Israelin, synnin, koska sinä opetat+ heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa,+ ja varmasti annat sadetta+ maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöomaisuudeksi.
37 Jos maahan tulee nälänhätä,+ jos tulee rutto,+ jos tulee viljanpolte, viljanruoste,+ kulkusirkkoja,+ torakoita,+ jos heidän vihollisensa piirittää heitä heidän porttiensa* maassa – millainen vitsaus tahansa, millainen sairaus hyvänsä –
38 niin minkä tahansa rukouksen,+ minkä tahansa suosionpyynnön+ joku ihminen tai koko kansasi Israel esittäneekin,+ koska kukin heistä tuntee oman sydämensä vitsauksen,+ ja he todella levittävät kätensä tätä huonetta kohti,+
39 niin kuulethan sinä taivaista,+ pysyvästä asuinpaikastasi,+ ja varmasti annat anteeksi+ ja toimit+ ja annat kullekin kaikkien hänen teittensä mukaan,+ koska tunnet hänen sydämensä+ (sillä yksin sinä tunnet hyvin kaikkien ihmistenpoikien* sydämen),+
40 jotta he pelkäisivät+ sinua kaikkina päivinä, jotka he ovat elossa sen maan päällä, jonka annoit esi-isillemme.+
41 Ja myös vierasmaalaista,+ joka ei ole kansaasi Israelia ja joka todella tulee kaukaisesta maasta nimesi tähden+
42 (sillä he saavat varmasti kuulla suuresta nimestäsi+ ja voimakkaasta kädestäsi+ ja ojennetusta käsivarrestasi), ja hän todella tulee ja rukoilee tätä huonetta kohti,+
43 kuuntelethan sinä taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi,+ ja varmasti teet kaiken sen mukaan, minkä vuoksi vierasmaalainen huutaa puoleesi,+ jotta kaikki maan kansat saisivat tuntea nimesi+ pelätäkseen sinua samoin kuin kansasi Israel ja tietääkseen, että tämä huone, jonka olen rakentanut, on otettu sinun nimiisi.+
44 Jos kansasi lähtee sotaan+ vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä lähetät heidät,+ ja he tosiaan rukoilevat+ Jehovaa kääntyneinä siihen kaupunkiin päin, jonka olet valinnut,+ ja siihen huoneeseen päin, jonka olen rakentanut nimellesi,+
45 niin varmasti kuulet taivaista heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä ja toimitat heille oikeuden.+
46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan+ (sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee)+ ja sinun täytyy vihastua heihin ja jättää heidät vihollisen valtaan ja heidän vangitsijansa vievät heidät pois vankeina vihollisen maahan, kauas tai lähelle,+
47 ja he tulevatkin järkiinsä* maassa, johon heidät on viety pois vankeina,+ ja he tosiaan palaavat+ ja pyytävät+ sinulta suosiota vangitsijoittensa maassa+ sanoen: ’Me olemme tehneet syntiä+ ja erehtyneet,+ olemme toimineet jumalattomasti’,+
48 ja he todella palaavat luoksesi kaikesta sydämestään+ ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät pois vankeina, ja he tosiaan rukoilevat sinua kääntyneinä siihen maahansa päin, jonka annoit heidän esi-isilleen, siihen kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja siihen huoneeseen päin, jonka olen rakentanut nimellesi,+
49 niin varmasti kuulet taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi,+ heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä ja toimitat heille oikeuden+
50 ja annat anteeksi+ kansallesi, joka oli tehnyt syntiä+ sinua vastaan, ja kaikki heidän rikkomuksensa,+ joilla he rikkoivat sinua vastaan,+ ja varmasti teet heistä säälin kohteita+ heidän vangitsijoittensa edessä ja he säälivät heitä
51 (sillä he ovat sinun kansasi ja sinun perintösi,+ jonka olet tuonut pois Egyptistä,+ rautapätsin sisältä),+
52 jotta osoittautuisi, että silmäsi ovat avoinna palvelijasi suosionpyynnölle ja kansasi Israelin suosionpyynnölle+ siten, että kuuntelet heitä kaikessa, minkä vuoksi he huutavat puoleesi.+
53 Sillä sinä olet erottanut heidät perinnöksesi kaikista maan kansoista,+ niin kuin olet puhunut palvelijasi Mooseksen välityksellä,+ kun toit esi-isämme pois Egyptistä, oi Suvereeni Herra Jehova.”
54 Ja tapahtui, että heti kun Salomo oli lopettanut kaiken tämän rukouksen ja suosionpyynnön esittämisen Jehovalle, hän nousi Jehovan alttarin edestä oltuaan polvilleen notkistuneena+ kädet levitettyinä kohti taivaita.+
55 Sitten hän asettui seisomaan+ ja siunasi+ koko Israelin seurakunnan* kuuluvalla äänellä sanoen:
56 ”Siunattu olkoon Jehova,+ joka on antanut kansalleen Israelille lepopaikan aivan niin kuin hän on luvannut.+ Ei yksikään kaikista hänen hyvistä lupauksistaan, jotka hän on antanut* palvelijansa Mooseksen välityksellä, ole jäänyt täyttymättä.+
57 Osoittautukoon, että Jehova, meidän Jumalamme, on kanssamme,+ niin kuin on osoittautunut, että hän oli esi-isiemme kanssa.+ Älköön hän jättäkö meitä älköönkä hylätkö meitä,+
58 vaan taivuttakoon sydämemme+ puoleensa, jotta vaeltaisimme kaikkia hänen teitään+ ja pitäisimme hänen käskynsä+ ja säännöksensä+ ja oikeudelliset päätöksensä,+ jotka hän antoi käskyksi esi-isillemme.
59 Ja osoittautukoon, että nämä sanani, joilla olen pyytänyt suosiota Jehovan edessä, ovat lähellä+ Jehovaa, meidän Jumalaamme, päivät ja yöt, niin että hän toimittaisi oikeuden palvelijalleen ja oikeuden kansalleen Israelille tarpeen mukaan päivästä+ päivään,
60 jotta kaikki maan kansat tietäisivät,+ että Jehova on tosi Jumala.+ Toista ei ole.+
61 Ja teidän sydämenne on osoittauduttava ehyeksi+ Jehovaa, meidän Jumalaamme, kohtaan siten, että vaellatte hänen säännöstensä mukaan ja pidätte hänen käskynsä, kuten tänä päivänä.”
62 Ja kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat suuren teurasuhrin Jehovan edessä.+
63 Ja Salomo ryhtyi uhraamaan yhteysteurasuhreina,+ jotka hänen oli uhrattava Jehovalle, kahtakymmentäkahtatuhatta nautaa ja sataakahtakymmentätuhatta lammasta,+ jotta kuningas ja kaikki Israelin pojat saattoivat vihkiä+ Jehovan huoneen.
64 Sinä päivänä kuninkaan täytyi pyhittää Jehovan huoneen edessä olevan esipihan keskiosa,+ sillä hänen täytyi siellä uhrata polttoteurasuhri ja viljauhri ja yhteysteurasuhrien rasvapalat; kuparialttari,+ joka on Jehovan edessä, oli näet liian pieni, jotta polttoteurasuhri ja viljauhri ja yhteysteurasuhrien rasvapalat+ olisivat mahtuneet sille.
65 Ja Salomo vietti siihen aikaan juhlaa+ ja koko Israel hänen kanssaan, suuri seurakunta+ siitä asti, mistä mennään Hamatiin,*+ aina Egyptin purolaaksoon+ saakka, Jehovan, meidän Jumalamme, edessä* seitsemän päivää ja toiset seitsemän päivää,+ neljätoista päivää.
66 Kahdeksantena päivänä hän lähetti kansan pois,+ ja he siunasivat kuningasta ja lähtivät kotiinsa* iloissaan+ ja hyväntuulisin sydämin+ kaiken sen hyvyyden+ johdosta, jota Jehova oli osoittanut palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.
Alaviitteet
^ Tai ”vanhempia miehiä”.
^ Tai ”naseja”.
^ LXX lisää: ”liiton taulua”.
^ Kirjm. ”leikannut”.
^ ”ajan hämärään asti”. Kirjm. ”määräämättömät ajat”. Hepr. ʽō·la·mimʹ, mon.
^ ”seurakunnan”. Hepr. qehalʹ; LXXVg: ”ekklesian”.
^ ”Jumalaa”. Hepr. ʼElo·himʹ; kreik. The·osʹ.
^ Tai ”uskollisen rakkauden”.
^ ”annoit lupauksen”. Kirjm. ”puhuit”.
^ ”oi Israelin Jumala”, M; Tkäsik:tLXXSyVgc ja 35 hepr. käsik.: ”oi Jehova, Israelin Jumala”.
^ Kirjm. ”[osoittautukoot] sanasi [jotka]”, mon. Mreunah.: ”sanasi”, yks.
^ Tai ”kaupunkiensa”, joita ”portit” edustavat kielikuvassa, synekdokeessa.
^ Tai ”ihmiskunnan [poikien]”. Hepr. ha·ʼa·damʹ; LXXVg: ”ihmisten”.
^ Kirjm. ”ja he panevatkin sydämensä palaamaan”.
^ ”seurakunnan”. Hepr. qehalʹ; kreik. ek·klē·siʹan; lat. ecclesiae.
^ Tai ”hyvistä sanoistaan, jotka hän on puhunut”.
^ ”Jehovan, meidän Jumalamme, edessä huoneessa, jonka hän oli rakentanut, syöden ja juoden ja iloiten Jehovan, meidän Jumalamme, edessä”, LXX.
^ Kirjm. ”teltoilleen”.
