1. Kuninkaiden kirja 9:1–28

9  Ja tapahtui, että kun Salomo oli rakentanut valmiiksi Jehovan huoneen+ ja kuninkaan talon+ ja kaiken, mitä Salomo halusi, minkä tekemiseen hän oli ihastunut,+  niin Jehova näyttäytyi Salomolle toisen kerran, samoin kuin hän oli näyttäytynyt hänelle Gibeonissa.+  Ja Jehova sanoi sitten hänelle: ”Olen kuullut rukouksesi+ ja suosionpyyntösi, jolla olet pyytänyt suosiota edessäni. Olen pyhittänyt+ tämän rakentamasi huoneen panemalla nimeni+ siihen ajan hämärään asti, ja silmäni+ ja sydämeni tulevat varmasti alati olemaan siinä.+  Ja jos sinä vaellat+ edessäni, niin kuin isäsi Daavid+ vaelsi, nuhteettomin+ sydämin* ja oikeamielisesti,+ tekemällä aivan niin kuin olen sinua käskenyt,+ ja pidät säännökseni+ ja oikeudelliset päätökseni,+  niin minä vahvistan Israelia hallitsevan valtakuntasi valtaistuimen pysymään ajan hämärään asti*, niin kuin lupasin isällesi Daavidille sanoen: ’Sinun sukuasi olevaa miestä ei karsita pois Israelin valtaistuimelta.’+  Jos te itse ja teidän poikanne tosiaan käännytte pois seuraamasta minua+ ettekä pidä käskyjäni ja säädöksiäni, jotka olen pannut eteenne, ja todella menette ja palvelette muita jumalia+ ja kumarratte* niitä,  niin minä karsin Israelin pois sen maan päältä, jonka olen heille antanut,+ ja sen huoneen, jonka olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois* edestäni,+ ja Israel on tuleva sananparreksi+ ja pistopuheeksi kaikkien kansojen keskuudessa.  Ja itse tämä huone tulee rauniokasoiksi.*+ Jokainen sen ohi kulkeva tuijottaa hämmästyneenä+ ja on viheltävä ja sanova: ’Mistä syystä Jehova teki sillä tavoin tälle maalle ja tälle huoneelle?’+  Ja on pakko sanoa: ’Siitä syystä, että he hylkäsivät Jehovan, Jumalansa, joka oli tuonut heidän esi-isänsä pois Egyptin maasta,+ ja ryhtyivät pitämään muita jumalia+ ja kumartamaan niitä ja palvelemaan niitä. Sen tähden Jehova on tuottanut heille kaiken tämän onnettomuuden.’”+ 10  Ja tapahtui niiden kahdenkymmenen vuoden kuluttua, joiden aikana Salomo rakensi ne kaksi taloa, Jehovan huoneen+ ja kuninkaan talon+ 11  (Tyroksen kuningas Hiramhan+ oli avustanut Salomoa+ setripuilla ja katajapuilla ja kullalla niin paljon kuin tämä toivoi),+ että silloin kuningas Salomo antoi Hiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean*+ maasta. 12  Niinpä Hiram lähti Tyroksesta katsomaan niitä kaupunkeja, jotka Salomo oli hänelle antanut, eivätkä ne olleet oikein soveliaita hänen silmissään.+ 13  Niin hän sanoi: ”Millaisia kaupunkeja nämä minulle antamasi oikein ovat, veljeni?” Ja niitä on kutsuttu Kabulin maaksi* aina tähän päivään saakka. 14  Samalla Hiram lähetti kuninkaalle satakaksikymmentä talenttia* kultaa.+ 15  Ja tämä on selonteko pakkotyövelvollisista,+ jotka kuningas Salomo otti rakentamaan Jehovan huonetta+ ja omaa taloaan ja Vallia*+ ja Jerusalemin muuria+ ja Hasoria+ ja Megiddoa+ ja Geseriä.+ 16  (Farao, Egyptin kuningas, itse oli tullut ja sitten valloittanut Geserin ja polttanut sen tulella, ja kaupungissa asuvat kanaanilaiset+ hän oli tappanut. Niin hän antoi sen jäähyväislahjaksi tyttärelleen,+ Salomon vaimolle.) 17  Ja Salomo rakensi Geseriä ja Ala-Bet-Horonia+ 18  ja Baalatia+ ja Tamaria* erämaassa, siinä maassa*, 19  ja kaikkia varastokaupunkeja,+ joista tuli Salomon omia, ja vaunukaupunkeja+ ja ratsumiesten kaupunkeja ja sitä Salomon haluamaa,+ mitä hän oli halunnut rakentaa Jerusalemiin ja Libanoniin ja koko valtansa alaiseen maahan. 20  Kaikkea väkeä, joka oli jäljellä amorilaisista,+ heettiläisistä,+ perissiläisistä,+ hivviläisistä+ ja jebusilaisista,+ jotka eivät kuuluneet Israelin poikiin,+ 21  niitä heidän poikiaan, jotka olivat jääneet maahan jäljelle heidän jälkeensä, joita Israelin pojat eivät olleet kyenneet vihkimään tuhon omaksi,+ heitä Salomo otti orjalliseen pakkotyöhön, jota he ovat tehneet tähän päivään asti.+ 22  Ja keitään Israelin pojista Salomo ei tehnyt orjiksi,+ sillä he olivat sotureina ja hänen palvelijoinaan ja hänen ruhtinainaan ja hänen adjutantteinaan ja hänen vaununajajiensa ja ratsumiestensä päällikköinä.+ 23  Nämä olivat Salomon työtä valvovien valtuutettujen päälliköitä, viisisataaviisikymmentä, työssä toimivan väen työnjohtajia.+ 24  Mutta faraon tytär+ tuli Daavidin kaupungista+ ylös omaan taloonsa, jonka hän oli hänelle rakentanut. Siihen aikaan hän rakensi Vallin.+ 25  Ja Salomo uhrasi jatkuvasti kolme+ kertaa vuodessa polttoteurasuhreja ja yhteysteurasuhreja alttarilla, jonka hän oli rakentanut Jehovalle,+ ja uhrisavua suitsutettiin* alttarilla,+ joka oli Jehovan edessä; ja hän sai huoneen valmiiksi.+ 26  Ja kuningas Salomo rakensi laivaston Esjon-Geberissä,+ joka on lähellä Elotia+ Punaisenmeren rannalla Edomin maassa.+ 27  Ja Hiram lähetti laivastoon omia palvelijoitaan,+ laivamiehiä*, jotka tunsivat meren, Salomon palvelijoiden mukaan. 28  Niin he menivät Ofiriin+ ja noutivat sieltä neljäsataakaksikymmentä talenttia* kultaa+ ja toivat sen kuningas Salomolle.

Alaviitteet

Kirjm. ”sydämen nuhteettomuudessa”.
Tai ”pysymään ikuisesti”.
Tai ”palvotte”.
”heitän pois”, TLXXVg ja 2Ai 7:20; M: ”lähetän pois”.
”tulee rauniokasoiksi”, jos tehdään pieni SyIt:n mukainen tekstikorjaus; M: ”tulee huomattavimmaksi (silmiinpistävimmäksi)”.
Tai ”piirin”. Hepr. hag·Ga·lilʹ; kreik. Ga·li·laiʹai; lat. Galileae. ”Galilealla” tarkoitettiin myöhemmin Samarian pohjoispuolella sijainnutta Rooman provinssia.
”Kabulin maaksi”. Tai ”maaksi kuin ei mitään”; ehkä ”kahlehdituksi maaksi”.
Ks. liite 8A.
Vallia”. Kirjm. ”Milloa ([maa]täytettä)”. Hepr. ham·mil·lōʼʹ. Mahd. linnoituksen kaltainen rakennelma.
”Tadmoria”, Mreunah.Sy (ks. 2Ai 8:4); Vg: ”Palmyraa”.
Tai ”ja erämaassa, siinä maassa, olevaa Tamaria”.
”uhrisavua suitsutettiin”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Tai ”merimiehiä”.
Ks. liite 8A.