1. Pietarin kirje 2:1–25

2  Pankaa siis pois kaikki pahuus+ ja kaikki petollisuus ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikenlainen parjaaminen,+  ja kehittäkää kuin vastasyntyneet pienokaiset+ kaipaus sanan väärentämättömään maitoon,+ jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen,+  edellyttäen että olette maistaneet, että Herra* on huomaavainen.+  Tullessanne hänen luokseen niin kuin elävän kiven+ luokse, joka tosin on ihmisten+ hylkäämä,+ mutta Jumalan edessä valittu,+ kallisarvoinen,  rakennutte itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi,+ pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,+ jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä.+  Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso! Minä lasken Siioniin kiven, valitun, peruskulmakiven, kallisarvoisen, eikä kukaan, joka uskoo siihen, tule suinkaan pettymään.”*+  Teille hän on sen tähden kallisarvoinen,* koska olette uskovia, mutta niille, jotka eivät usko, ”sama kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,+ on tullut pääkulmakiveksi”+  ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi”.+ Nämä kompastuvat, koska he eivät tottele sanaa*. Juuri tähän heidät pantiinkin.+  Mutta te olette ”valittu suku*, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta,+ erikoisomaisuudeksi+ otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia”,*+ joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.+ 10  Sillä kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa;+ te olitte niitä, joille ei ollut osoitettu armoa, mutta nyt olette niitä, joille on osoitettu armoa.+ 11  Rakkaat, kehotan teitä niin kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita+ karttamaan lihallisia haluja,+ jotka juuri sotivat sielua vastaan.*+ 12  Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa,+ jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne+ johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.+ 13  Alistukaa+ Herran* takia kaiken ihmisten luoman alaisuuteen:+ niin hyvin kuninkaan,+ joka on ylempi, 14  kuin käskynhaltijoiden, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä.+ 15  Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte järjettömien* ihmisten tietämättömän puheen.+ 16  Olkaa kuin vapaat,+ mutta säilyttäkää vapautenne, ei pahuuden verhona,+ vaan kuin Jumalan orjat.+ 17  Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä,+ rakastakaa koko veljesseuraa,*+ pelätkää Jumalaa,+ kunnioittakaa kuningasta.+ 18  Olkoot palvelijat omistajilleen alamaisia+ kaikkea asianmukaista pelkoa osoittaen,+ ei vain hyville ja järkeville, vaan myös niille, joita on vaikea miellyttää. 19  Sillä jos joku omantunnon vuoksi Jumalan edessä kestää murheiden alaisena ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin se on mieluista.+ 20  Sillä mitä ansiokasta siinä on, jos kestätte, kun teette syntiä ja teitä lyödään?*+ Mutta jos kestätte, kun teette hyvää ja kärsitte,+ niin se on mieluista Jumalan edessä.+ 21  Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne+ ja jätti teille mallin* seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.+ 22  Hän ei tehnyt syntiä,+ eikä hänen suustaan tavattu petosta.+ 23  Kun häntä herjattiin,+ hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin.+ Kun hän kärsi,+ hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan,+ joka tuomitsee vanhurskaasti. 24  Hän itse kantoi meidän syntimme+ omassa ruumiissaan* paaluun,*+ jotta pääsisimme eroon synneistä+ ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja ”hänen haavansa paransivat teidät”.+ 25  Sillä te olitte kuin lampaat eksyksissä,+ mutta nyt te olette palanneet sielunne* paimenen+ ja valvojan* luo.

Alaviitteet

”Herra”. Kreik. ho Kyʹri·os. Eräässä kommentissaan tähän jakeeseen F. J. A. Hort kirjoitti: ”Psalmissa [34:8] ὁ κύριος tarkoittaa Jehovaa, kuten hyvin usein on laita LXX:n liittäessä sanan κύριος yhteyteen artikkelin tai jättäessä sen siitä pois noudattamatta mitään selvää periaatetta. Toisaalta seuraava jae osoittaa Pietarin käyttäneen ilmausta ὁ κύριος sen tavallisimmassa joskaan ei kaiken kattavassa UT:n [Uuden testamentin] merkityksessä, nimittäin Kristuksesta. Olisi kuitenkin hätäistä päätellä, että hänen tarkoituksenaan oli samastaa Jehova Kristukseen. Mitään sellaista samastusta ei UT:sta voida selvästi osoittaa. Pietari ei tässä esitä muodollista lainausta, vaan hän pelkästään lainaa VT:n kieltä ja soveltaa sen omalla tavallaan. Vaikka hänen sovelluksensa eroaakin psalmista, se ei ole ristiriidassa sen kanssa, sillä juuri Pojan χρηστότης [khrē·stoʹtēs ’huomaavaisuuden’] kautta Isän χρηστότης tehdään selvästi tunnetuksi kristityille: ’joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän’.” (The First Epistle of St Peter, Lontoo 1898, s. 104.) Ks. liite 6F.
Tai ”tule missään tapauksessa joutumaan häpeään”.
Tai ”Teitä pidetään sen tähden kallisarvoisina”.
Tai ”kompastuvat sanaan, koska he ovat tottelemattomia”.
”suku”. Kreik. geʹnos; eri sana kuin ge·ne·aʹ ’sukupolvi’, jota on käytetty Mt 24:34:ssä.
Kirjm. ”hyveitä”.
Tai ”elämää vastaan”. Kreik. ka·taʹ tēs psy·khēsʹ; lat. adversus animam; J17,18(hepr.): ban·naʹfeš.
”Herran”, אAB; VgcSyp: ”Jumalan”; J7,8: ”Jehovan”.
Kirjm. ”mielettömien”.
”koko veljesseuraa”. Kirjm. ”veljeskuntaa”, ”veljestöä”.
Kirjm. ”lyödään nyrkillä”.
Tai ”esimerkin”. Kreik. hy·po·gram·monʹ; kirjm. ”alle kirjoittamisen”. Se tarkoitti mallikirjoitusta, jonka alle kirjoitettiin mallin mukaan; lat. exemplum ’esimerkin’, ’mallin’.
Tai ”Hän itse kantoi – – ruumiissaan ylös”.
Tai ”puuhun [kasvi tai puun kappale]”. Kreik. ksyʹlon. Ks. liite 5C.
Tai ”elämänne”.
”valvojan”. Kreik. e·piʹsko·pon; J17(hepr.): peqidʹ.