1. Samuelin kirja 11:1–15
11 Ja ammonilainen+ Nahas lähti ja leiriytyi Gileadin Jabesia*+ vastaan. Niin kaikki Jabesin miehet sanoivat Nahasille: ”Tee kanssamme liitto, jotta palvelisimme sinua.”+
2 Silloin ammonilainen Nahas sanoi heille: ”Sillä ehdolla teen sen kanssanne, että puhkaisen+ teiltä jokaiselta oikean silmän, ja minä olen paneva sen häväistykseksi koko Israelille.”+
3 Jabesin vanhimmat vuorostaan sanoivat hänelle: ”Anna meille aikaa seitsemän päivää, niin me lähetämme sanansaattajia kaikkialle Israelin alueelle, ja jos meillä ei ole ketään pelastajaa,+ niin meidän täytyy tulla sinun luoksesi.”
4 Aikanaan sanansaattajat tulivat Saulin Gibeaan+ ja puhuivat nuo sanat kansan korvien kuullen, jolloin kaikki kansa korotti äänensä ja alkoi itkeä.+
5 Mutta katso, Saul oli tulossa nautojen jäljessä pellolta, ja Saul sanoi: ”Mikä kansan on, kun he itkevät?” Ja he alkoivat selostaa hänelle Jabesin miesten sanoja.
6 Ja Jumalan henki*+ alkoi vaikuttaa Saulissa hänen kuullessaan nämä sanat, ja hän suuttui kovasti.+
7 Niin hän otti parin sonneja ja paloitteli ne ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle+ sanansaattajien mukana ja käski sanoa: ”Näin tehdään jokaisen karjalle, joka ei meistä lähde seuraamaan Saulia ja Samuelia!”+ Silloin Jehovan kauhu+ lankesi kansan päälle, niin että he lähtivät yhtenä miehenä.+
8 Sitten hän laski+ heidän määränsä Besekissä, ja Israelin poikia kertyi kolmesataatuhatta ja Juudan miehiä kolmekymmentätuhatta.
9 He* sanoivat nyt sanansaattajille, jotka olivat tulleet: ”Näin teidän tulee sanoa Gileadin Jabesin miehille: ’Huomenna, auringon alkaessa paahtaa, teille tulee pelastus.’”+ Sen jälkeen sanansaattajat tulivat ja kertoivat sen Jabesin miehille, ja he ilostuivat.
10 Niinpä Jabesin miehet sanoivat: ”Huomenna tulemme teidän luoksenne, ja teidän on tehtävä meille aivan niin kuin hyväksi näette.”+
11 Ja seuraavana päivänä tapahtui, että Saul+ ryhtyi jakamaan väkeä kolmeen joukkoon,+ ja he menivät leirin keskelle aamuvartion*+ aikaan ja löivät ammonilaisia*+ maahan, kunnes päivä alkoi paahtaa. Kun joitakuita näytti jäävän jäljelle, hekin hajaantuivat, eikä heidän keskuuteensa jäänyt jäljelle kahtakaan yhteen.+
12 Silloin kansa sanoi Samuelille: ”Kuka sanookaan: ’Saulinko on määrä olla meidän kuninkaanamme?’*+ Luovuttakaa ne miehet, jotta surmaisimme heidät.”+
13 Mutta Saul* sanoi: ”Tänä päivänä ei surmata yhtään miestä,+ koska Jehova on tänään saanut aikaan pelastuksen Israelissa.”+
14 Myöhemmin Samuel sanoi kansalle: ”Tulkaa ja menkäämme Gilgaliin+ uudistaaksemme siellä kuninkuuden.”+
15 Niin kaikki kansa meni Gilgaliin ja teki Saulin kuninkaaksi siellä*, Jehovan edessä Gilgalissa. Sitten he uhrasivat siellä Jehovan edessä yhteysteurasuhreja,+ ja siellä Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat suuresti.+
Alaviitteet
^ Tai ”Jabes-Gileadia”.
^ ”Jumalan henki”. Hepr. ru·aḥ-ʼElo·himʹ; TLXXVg ja kaksi hepr. käsik.: ”Jehovan henki”.
^ ”He”, MVg; LXXSy: ”Hän [sanoi]”.
^ ”Ammonia”, MVg; TLXXSy ja kolme hepr. käsik.: ”Ammonin poikia”.
^ ”Saulinko on määrä olla meidän kuninkaanamme?” MVgc; LXXSy: ”Saulin ei tule olla meidän kuninkaanamme.”
^ ”Saul”, MSyVg; LXXB ja muut kreikk. käsik:t: ”Samuel”.
^ ”ja siellä Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi”, LXX.
