1. Samuelin kirja 12:1–25

12  Lopuksi Samuel sanoi koko Israelille: ”Katso, olen kuunnellut ääntänne kaikessa, mitä olette sanoneet minulle+ siitä, että panisin kuninkaan hallitsemaan teitä.+  Ja nyt tässä on kuningas, joka käy edellänne!+ Minä puolestani olen tullut vanhaksi+ ja harmaaksi,+ ja poikani, katso, he ovat kanssanne,+ ja minä olen käynyt edellänne nuoruudestani saakka tähän päivään asti.+  Tässä minä olen. Vastatkaa minulle Jehovan edessä ja hänen voideltunsa*+ edessä: kenen sonnin olen ottanut tai kenen aasin olen ottanut+ tai ketä olen petollisesti riistänyt tai* ketä olen sortanut tai kenen kädestä olen ottanut vastaan vaitiolomaksun* peittääkseni sen mukana silmäni?*+ Palautan sen kyllä teille.”+  Tähän he sanoivat: ”Sinä et ole petollisesti riistänyt meitä etkä ole sortanut meitä etkä ole kenenkään kädestä ottanut vastaan kerrassaan mitään.”+  Niin hän sanoi heille: ”Jehova on todistajana teitä vastaan, ja hänen voideltunsa+ on todistajana tänä päivänä, ettette ole löytäneet kädestäni kerrassaan mitään.”+ Tähän he* sanoivat: ”Hän on todistajana*.”  Ja Samuel sanoi edelleen kansalle: ”Jehova on todistajana*, hän joka käytti Moosesta ja Aaronia ja joka toi esi-isänne pois Egyptin maasta.+  Ja asettukaa nyt paikoillenne, niin tahdon olla tuomarinanne Jehovan edessä ja kertoa teille* kaikista Jehovan vanhurskaista teoista,+ jotka hän on teille ja esi-isillenne tehnyt.  Niin pian kuin Jaakob* oli tullut Egyptiin*+ ja esi-isänne alkoivat huutaa Jehovaa avukseen,+ Jehova lähetti Mooseksen+ ja Aaronin, jotta he johtaisivat esi-isänne pois Egyptistä ja saattaisivat* heidät asumaan tähän paikkaan.+  Sitten he unohtivat Jehovan, Jumalansa,+ niin että hän myi+ heidät Siseran, Hasorin armeijan päällikön*, käsiin+ ja filistealaisten käsiin+ ja Moabin kuninkaan käsiin,+ ja nämä taistelivat jatkuvasti heitä vastaan. 10  Ja he alkoivat huutaa Jehovaa avukseen+ ja sanoa: ’Olemme tehneet syntiä,+ sillä olemme hylänneet Jehovan palvellaksemme Baaleja+ ja Astoretin+ kuvia, mutta vapauta+ nyt meidät vihollistemme käsistä, jotta palvelisimme sinua.’ 11  Niin Jehova lähetti Jerubbaalin+ ja Bedanin* ja Jeftan+ ja Samuelin*+ ja vapautti teidät vihollistenne käsistä kaikkialla voidaksenne asua turvassa.+ 12  Kun te näitte, että Nahas,+ Ammonin poikien kuningas, oli tullut teitä vastaan, te sanoitte yhä uudelleen minulle: ’Ei, vaan kuninkaan meitä tulee hallita!’,+ vaikka Jehova, teidän Jumalanne, on Kuninkaananne.+ 13  Ja tässä on nyt kuningas, jonka olette valinneet, jota olette pyytäneet,+ ja katso, Jehova on asettanut teille kuninkaan.+ 14  Jos pelkäätte Jehovaa+ ja todella palvelette häntä+ ja tottelette hänen ääntään+ ettekä kapinoi+ Jehovan käskyä vastaan, niin sekä te että kuningas, jonka on hallittava teitä, osoittaudutte varmasti Jehovan, Jumalanne, seuraajiksi. 15  Mutta jos ette tottele Jehovan ääntä+ vaan todellakin kapinoitte Jehovan käskyä vastaan,+ Jehovan käsi osoittautuu varmasti olevan teitä ja isiänne vastaan.*+ 16  Pysykää nyt myös paikoillanne ja nähkää tämä suuri teko, jonka Jehova tekee silmienne edessä. 17  Eikö tänään ole vehnänkorjuu?+ Minä huudan+ Jehovaa, että hän antaisi jylinää* ja sadetta;+ silloin tietäkää ja nähkää, että pahuutenne, jonka olette tehneet pyytäessänne itsellenne kuningasta, on Jehovan silmissä hyvin suuri.”+ 18  Sitten Samuel huusi Jehovaa,+ ja Jehova antoi jylinää ja sadetta sinä päivänä,+ niin että kaikki kansa pelkäsi suuresti Jehovaa ja Samuelia. 19  Ja kaikki kansa sanoi Samuelille: ”Rukoile+ palvelijoittesi puolesta Jehovaa, Jumalaasi, koska emme tahdo kuolla, sillä olemme lisänneet kaikkiin synteihimme senkin pahan, että olemme pyytäneet itsellemme kuningasta.” 20  Niin Samuel sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö.+ Te kyllä olette tehneet kaiken tämän pahan. Älkää vain kääntykö pois seuraamasta Jehovaa,+ vaan teidän on palveltava Jehovaa kaikesta sydämestänne.+ 21  Ettekä saa kääntyä seuraamaan epätodellisia,*+ joista ei ole mitään hyötyä+ ja jotka eivät vapauta, koska ne ovat epätodellisia. 22  Sillä Jehova ei hylkää+ kansaansa suuren nimensä tähden,+ koska Jehova on päättänyt tehdä teistä kansansa.+ 23  Minustakin on mahdotonta ajatella, että tekisin syntiä Jehovaa vastaan lakkaamalla rukoilemasta teidän puolestanne;+ ja minun on opetettava+ teille hyvää+ ja oikeaa tietä. 24  Pelätkää+ vain Jehovaa, ja teidän on palveltava häntä totuudessa kaikesta sydämestänne,+ sillä katsokaa, miten suuria hän on teille tehnyt.+ 25  Mutta jos teette räikeästi sitä, mikä on pahaa, teidät pyyhkäistään pois,+ sekä teidät että kuninkaanne.”+

Alaviitteet

”tai”, TLXXSy ja monet hepr. käsik:t.
”olen ottanut vastaan vaitiolomaksun peittääkseni sen mukana silmäni?” M; LXX: ”olen ottanut vastaan sovitusta, edes sandaalia? Todistakaa minua vastaan”.
Tai ”lunnaat”. Hepr. khoʹfer; kreik. e·ksiʹla·sma.
”hänen voideltunsa”. Hepr. meši·ḥōʹ; kreik. khri·stouʹ; syyr. meši·ḥeh; lat. christo. Ks. 11:15, alav.
”he”, TLXXSyItVg ja 18 hepr. käsik.; M: ”hän [sanoi]”.
Kirjm. ”he sanoivat (hän sanoi): ’Todistaja’”, MLXXSyVg.
”Jehova on todistajana”, LXX; Sy: ”Jehova yksin on Jumala”; MVg: ”Jehova”.
”ja kertoa teille”, LXX; M jättää pois.
”Jaakob”, MSyVg; LXX: ”Jaakob ja hänen poikansa [olivat tulleet]”.
LXX lisää: ”ja Egypti nöyryytti heitä”.
”Egyptistä ja saattaisivat”, M; LXXVg: ”Egyptistä, ja hän saattoi”.
Tai ”ruhtinaan”. Hepr. sar.
”Samuelin”, MLXXVg; LXXLagardeSy: ”Simsonin”.
”Bedanin”, MVg; LXXSy: ”Barakin”.
”ja isiänne vastaan”, MVg; Sy: ”vastaan, niin kuin se oli esi-isiänne vastaan”; LXX: ”ja kuningastanne vastaan”.
Tai ”ääniä”.
Tai ”turhia jumalia”.