1. Samuelin kirja 18:1–30
18 Ja tapahtui, että heti kun hän oli lakannut puhumasta Saulille, Jonatanin*+ sielu kiintyi+ Daavidin sieluun, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä kuin omaa sieluaan.+
2 Niin Saul otti hänet sinä päivänä luokseen eikä sallinut hänen palata isänsä taloon.+
3 Sitten Jonatan ja Daavid tekivät liiton,+ koska hän rakasti häntä kuin omaa sieluaan.+
4 Lisäksi Jonatan riisui hihattoman vaatteen, joka hänellä oli yllään, ja antoi sen Daavidille sekä myös pukineensa, vieläpä miekkansa ja jousensa ja vyönsä.
5 Ja niin Daavid lähti liikkeelle. Minne Saul lähettikin hänet, hän toimi harkitsevasti,+ joten Saul asetti hänet sotilaiden johtoon,+ ja se näytti hyvältä kaiken kansan silmissä ja myös Saulin palvelijoiden silmissä.
6 Ja tapahtui, että heidän saapuessaan, kun Daavid palasi lyötyään filistealaiset*, naiset alkoivat tulla kaikista Israelin kaupungeista laulaen+ ja tanssien kuningas Saulia vastaan tamburiineja+ lyöden, iloiten+ ja luuttuja soittaen.
7 Ja juhlivat naiset vastailivat vuorolaulussa ja sanoivat:
”Saul on lyönyt maahan tuhansiaanja Daavid kymmeniätuhansiaan.”+
8 Silloin Saul suuttui kovasti+ ja pani tämän puheen pahakseen* ja sanoi: ”He ovat antaneet Daavidille kymmeniätuhansia, mutta minulle he ovat antaneet tuhannet, ja enää on vain kuninkuus hänelle annettavana!”+
9 Ja Saul katseli alinomaa Daavidia epäluuloisesti siitä päivästä lähtien.+
10 Ja seuraavana päivänä+ tapahtui, että Jumalan huono henki alkoi vaikuttaa Saulissa,+ niin että hän käyttäytyi sisällä talossa profeetan tavoin,+ samalla kun Daavid soitti kädellään+ kuten aiempina päivinä, ja Saulilla oli keihäs kädessä.+
11 Niin Saul sinkosi keihään+ ja sanoi: ”Minä naulitsen Daavidin seinään!”,+ mutta Daavid väistyi hänen edestään kahdesti.+
12 Ja Saul alkoi pelätä+ Daavidia, koska osoittautui, että Jehova oli hänen kanssaan,+ mutta Saulista hän oli poistunut.+
13 Siksi Saul poisti hänet seurastaan+ ja nimitti hänet tuhannenpäällikökseen, ja hän lähti ja tuli säännöllisesti väen edellä.+
14 Ja Daavid toimi alinomaa harkitsevasti+ kaikilla teillään, ja Jehova oli hänen kanssaan.+
15 Ja Saul näki jatkuvasti, että hän toimi hyvin harkitsevasti,+ niin että hän pelkäsi häntä.
16 Ja koko Israel ja Juuda rakastivat Daavidia, sillä hän lähti ja tuli heidän edellään.
17 Lopulta Saul sanoi Daavidille: ”Tässä on vanhin tyttäreni Merab.+ Hänet minä annan sinulle vaimoksi.+ Osoittaudu vain minulle urhoolliseksi ja taistele Jehovan sotia.”*+ Mutta Saul sanoi itsekseen: ”Älköön minun käteni tulko hänen päälleen, vaan tulkoon hänen päälleen filistealaisten käsi.”+
18 Tällöin Daavid sanoi Saulille: ”Mikä olen minä ja mitä ovat sukulaiseni, isäni suku, Israelissa, niin että minusta tulisi kuninkaan vävy?”+
19 Kävi kuitenkin niin, että kun tuli aika antaa Merab, Saulin tytär, Daavidille, hänet oli jo annettu vaimoksi meholalaiselle+ Adrielille.+
20 Mutta Mikal,+ Saulin tytär, oli rakastunut Daavidiin, ja siitä kerrottiin Saulille, ja asia oli hänelle mieleen*.
21 Niin Saul sanoi: ”Minä annan hänet hänelle, jotta hän tulisi hänelle ansaksi+ ja jotta filistealaisten käsi tulisi hänen päälleen.” Niinpä Saul sanoi Daavidille: ”Näistä kahdesta naisesta toisen kautta* sinä tänään lankoudut kanssani.”
22 Lisäksi Saul käski palvelijoitaan: ”Puhukaa Daavidille salavihkaa ja sanokaa: ’Katso! Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansakin todella rakastavat sinua. Lankoudu siis nyt kuninkaan kanssa.’”
23 Ja Saulin palvelijat alkoivat puhua näitä sanoja Daavidin korvien kuullen, mutta Daavid sanoi: ”Onko teidän silmissänne helppoa lankoutua kuninkaan kanssa, kun olen vähävarainen+ ja halpana pidetty+ mies?”
24 Sitten Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle ja sanoivat: ”Tällaisin sanoin Daavid puhui.”
25 Silloin Saul sanoi: ”Näin teidän tulee sanoa Daavidille: ’Kuningas ei saa iloa morsiamenhinnasta,+ vaan sadasta filistealaisten esinahasta+ kostaakseen+ kuninkaan vihollisille.’” Mutta Saul oli suunnitellut kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta.
26 Niin hänen palvelijansa ilmoittivat nämä sanat Daavidille, ja Daavidille oli mieleen* tämä asia, lankoutuminen+ kuninkaan kanssa, eivätkä päivät olleet vielä kuluneet umpeen.
27 Niin Daavid nousi, ja hän ja hänen miehensä menivät ja löivät+ filistealaisten keskuudesta kaksisataa* miestä, minkä jälkeen Daavid toi heidän esinahkansa+ ja antoi ne täysilukuisina kuninkaalle lankoutuakseen kuninkaan kanssa. Saul vuorostaan antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi.+
28 Nyt Saul näki ja tiesi, että Jehova oli Daavidin kanssa.+ Mikal, Saulin tytär, puolestaan rakasti häntä.*+
29 Saul taas tunsi yhä enemmän pelkoa Daavidin tähden, ja Saul tuli Daavidin ainaiseksi viholliseksi.+
30 Ja filistealaisten ruhtinaat+ lähtivät tämän tästä liikkeelle, ja tapahtui, että niin usein kuin he lähtivät liikkeelle, Daavid toimi kaikista Saulin palvelijoista harkitsevimmin,+ ja hänen nimestään tuli hyvin arvostettu.+
Alaviitteet
^ Kirjm. ”filistealaisen”, mutta kollektiivisessa merkityksessä. LXXB jättää pois 17:55:stä tähän asti.
^ Kirjm. ”ja tämä puhe oli pahaa hänen silmissään”.
^ Tai ”taisteluja”.
^ Kirjm. ”oli oikein hänen silmissään”.
^ ”Näistä kahdesta naisesta toisen kautta”, T; M: ”Kahden kautta”, ts. toisen kerran.
^ Kirjm. ”Daavidin silmissä oli oikein”.
^ ”kaksisataa”, MSyVg; LXX: ”sata”.
^ ”Daavidin kanssa, ja koko Israel rakasti häntä”, LXX.
