1. Samuelin kirja 21:1–15
21 Myöhemmin Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Nobiin,+ ja Ahimelek+ alkoi vapista kohdatessaan Daavidin ja sanoi sitten hänelle: ”Minkä vuoksi olet yksinäsi eikä ketään ole mukanasi?”+
2 Tällöin Daavid sanoi pappi Ahimelekille: ”Kuningas itse on käskenyt minut asialle,+ ja hän sanoi minulle vielä: ’Älköön kukaan saako tietää mitään asiasta, jonka vuoksi lähetän sinut ja josta olen antanut sinulle käskyn.’ Ja olen sopinut tapaamisesta nuorten miesten* kanssa siinä ja siinä paikassa.
3 Ja nyt, jos käytettävissäsi on viisi leipää, niin anna ne minun käteeni, tai* mitä tahansa löytyneekin.”+
4 Mutta pappi vastasi Daavidille ja sanoi: ”Tavallista leipää minulla ei ole käsillä mutta pyhää leipää+ on, jos vain nuoret miehet ovat pysyneet erossa naisista.”+
5 Niin Daavid vastasi papille ja sanoi hänelle: ”Onhan naiset pidetty meistä erossa niin kuin ennenkin, kun olen lähtenyt liikkeelle,*+ ja nuorten miesten elimistöt* ovat edelleenkin pyhiä, vaikka tehtävä itsessään on tavallinen. Ja miten paljon enemmän tänään, kun ihminen tulee pyhäksi elimistöltään?”
6 Silloin pappi antoi hänelle sitä, mikä oli pyhää,+ koska siellä ei sattunut olemaan muuta leipää kuin näkyleipää*, joka oli poistettu Jehovan edestä,+ jotta tuoretta* leipää sijoitettaisiin sinne sinä päivänä, jona se otettiin pois.
7 Mutta siellä oli sinä päivänä eräs Saulin palvelijoista, pidätettynä+ Jehovan edessä, ja hän oli nimeltään Doeg,+ edomilainen,+ Saulin paimenista huomattavin.*+
8 Ja Daavid sanoi edelleen Ahimelekille: ”Eikö sinulla ole täällä yhtään keihästä tai miekkaa? En näet ottanut käteeni omaa miekkaani enkä aseitani, koska kuninkaan asia osoittautui kiireelliseksi.”
9 Tähän pappi sanoi: ”Filistealaisen Goljatin miekka,+ hänen jonka sinä löit Elan alatasangolla+ – täällä se on, käärittynä päällysvaippaan, efodin+ takana. Jos sen tahdot ottaa itsellesi, niin ota se, sillä täällä ei ole muuta kuin se.” Ja Daavid sanoi vielä: ”Ei ole mitään sen kaltaista. Anna se minulle.”
10 Sitten Daavid nousi ja pakeni edelleen+ sinä päivänä Saulia ja tuli vihdoin Gatin+ kuninkaan Akisin luo.
11 Ja Akisin palvelijat alkoivat sanoa hänelle: ”Eikö tämä ole Daavid, sen maan kuningas?+ Eikö juuri tälle vastailtu vuorolaulussa sanomalla tanssittaessa:*+’Saul on lyönyt maahan tuhansiaanja Daavid kymmeniätuhansiaan’?”*+
12 Silloin Daavid pani nämä sanat sydämelleen ja alkoi kovasti pelätä+ Gatin kuningasta Akisia.
13 Niinpä hän salasi+ tervejärkisyytensä heidän silmiltään+ ja alkoi toimia mielenvikaisesti heidän käsissään ja piirteli rasteja* portin* oviin ja antoi sylkensä valua parralleen.
14 Lopulta Akis sanoi palvelijoilleen: ”Näettehän miehen, joka käyttäytyy kuin hullu. Miksi teidän piti tuoda hänet minun luokseni?
15 Puuttuuko minulta hulluksi tulleita, kun olette tuoneet tämän luokseni käyttäytymään kuin hullu? Tämänkö pitäisi tulla kotiini?”
Alaviitteet
^ ”nuorten miesten”, ts. hänen seuralaistensa.
^ ”jos kätesi alla on viisi leipää, niin anna käteeni”, LXX; MSy: ”mitä on kätesi alla? Anna käteeni viisi leipää, tai”.
^ Ts. sotaretkelle.
^ Tai ”astiat”.
^ Tai ”Läsnäolon leipää”, M; Vg: ”esillepanoleipää”.
^ Kirjm. ”kuumaa”, ts. vastaleivottua.
^ ”juoksijoista mahtavin (väkevin)”, M:iin tehdyn pienen korjauksen mukaan.
^ Tai ”myriadejaan”.
^ Kirjm. ”[piiri]tansseissa”.
^ ”ja rummutteli”, LXX.
^ Tai ”kaupungin”, jota portti edusti. LXX: ”kaupungin”.
