1. Samuelin kirja 22:1–23
22 Niin Daavid lähti sieltä+ ja pakeni+ Adullamin+ luolaan.+ Ja hänen veljensä ja koko hänen isänsä huone saivat kuulla siitä ja menivät sinne hänen luokseen.
2 Ja kaikki ahdingossa+ olevat miehet ja kaikki miehet, joilla oli joku velkoja,+ ja kaikki katkerasieluiset+ miehet alkoivat kerääntyä hänen luokseen,+ ja hän tuli heidän päällikökseen,*+ ja hänen kanssaan oli lopulta nelisensataa miestä.
3 Myöhemmin Daavid meni sieltä Mispeen Moabiin ja sanoi Moabin kuninkaalle:+ ”Annathan isäni ja äitini+ asua luonanne*, kunnes tiedän, mitä Jumala minulle tekee.”
4 Niin hän toimitti heidät asumaan Moabin kuninkaan eteen, ja he jäivät asumaan hänen luokseen kaikiksi niiksi päiviksi, jotka Daavid oli luoksepääsemättömässä paikassa.*+
5 Aikanaan profeetta Gad+ sanoi Daavidille: ”Et saa jäädä asumaan luoksepääsemättömään paikkaan. Lähde pois, ja sinun on tultava Juudan maahan.”+ Niinpä Daavid lähti pois ja tuli Heretinmetsään.
6 Ja Saul sai kuulla, että Daavid ja hänen kanssaan olevat miehet olivat paljastuneet, ja Saul istui silloin Gibeassa tamariskipuun+ alla kukkulalla* keihäänsä+ kädessään ja kaikki palvelijansa asettuneina hänen ympärilleen.
7 Sitten Saul sanoi palvelijoilleen, jotka olivat asettuneet hänen ympärilleen: ”Kuulkaahan, te benjaminilaiset. Tuleeko Iisain poikakin+ antamaan teille kaikille peltoja ja viinitarhoja?+ Nimittääkö hän teidät kaikki tuhannenpäälliköiksi+ ja sadanpäälliköiksi?
8 Tehän olette tehneet minua vastaan salaliiton, te kaikki, eikä kukaan paljasta sitä korvaani,+ kun oma poikani tekee* liiton+ Iisain pojan kanssa, eikä kukaan teistä osoita myötätuntoa minua kohtaan* eikä paljasta sitä korvaani, että oma poikani on nostattanut oman palvelijani minua vastaan väijyksiin*, niin kuin on laita tänä päivänä.”
9 Tällöin edomilainen Doeg,+ joka oli asetettu Saulin palvelijoiden johtoon*, vastasi ja sanoi: ”Minä näin Iisain pojan tulevan Nobiin Ahimelekin,+ Ahitubin pojan,+ luo.
10 Ja tämä teki Jehovalle* tiedusteluja+ häntä varten, ja hän antoi hänelle evästä,+ ja filistealaisen Goljatin miekan+ hän antoi hänelle.”
11 Kuningas lähetti heti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä huoneen, papit jotka olivat Nobissa.+ Niin he kaikki tulivat kuninkaan luo.
12 Ja Saul sanoi: ”Kuulehan, sinä Ahitubin poika!”, mihin tämä sanoi: ”Tässä olen, herrani.”
13 Ja Saul sanoi hänelle edelleen: ”Miksi te olette tehneet salaliiton minua vastaan,+ sinä ja Iisain poika, koska annoit hänelle leipää ja miekan ja Jumalalle tehtiin tiedusteluja* häntä varten, jotta hän nousisi minua vastaan väijyksiin, niin kuin on laita tänä päivänä?”+
14 Tällöin Ahimelek vastasi kuninkaalle ja sanoi: ”Ja kuka kaikkien palvelijoittesi joukossa on kuin Daavid,+ uskollinen+ ja kuninkaan vävy+ ja henkivartiostosi päällikkö ja kunnioitettu huoneessasi?+
15 Tänäänkö minä olen ruvennut tekemään Jumalalle tiedusteluja+ häntä varten? Se on minusta mahdoton ajatus! Älköön kuningas panko mitään palvelijansa viaksi älköönkä koko isäni huoneen viaksi, sillä kaikesta tästä palvelijasi ei tiennyt mitään, ei pientä eikä suurta.”+
16 Mutta kuningas sanoi: ”Sinä tulet kuolemalla kuolemaan,+ Ahimelek, sinä ja koko isäsi huone.”+
17 Sen jälkeen kuningas sanoi ympärilleen asettuneille juoksijoille:+ ”Kääntykää ja surmatkaa Jehovan papit, koska heidänkin kätensä on Daavidin kanssa ja koska he tiesivät hänen olevan karkuri eivätkä paljastaneet sitä korvaani!”+ Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään hyökätäkseen Jehovan pappien kimppuun.+
18 Lopulta kuningas sanoi Doegille:+ ”Käänny sinä ja hyökkää pappien kimppuun!” Heti edomilainen+ Doeg kääntyi ja hyökkäsi itse pappien kimppuun ja surmasi+ sinä päivänä kahdeksankymmentäviisi pellavaefodia*+ kantavaa miestä.
19 Myös pappien kaupungin Nobin+ hän löi miekan terällä, niin miehen kuin naisen, niin lapsen kuin imeväisen ja sonnin ja aasin ja lampaan miekan terällä.
20 Kuitenkin yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, jonka nimi oli Abjatar,+ pääsi pakoon ja riensi seuraamaan Daavidia.
21 Sitten Abjatar kertoi Daavidille: ”Saul on tappanut Jehovan papit.”
22 Tällöin Daavid sanoi Abjatarille: ”Tiesin kyllä sinä päivänä,+ koska edomilainen Doeg oli siellä, että hän varmasti kertoisi Saulille.+ Minä olen henkilökohtaisesti tehnyt vääryyttä* jokaiselle isäsi huoneen sielulle.
23 Jää vain luokseni. Älä pelkää, sillä se joka tavoittelee minun sieluani, tavoittelee sinun sieluasi, sillä sinä tarvitset suojaa luonani.”+
Alaviitteet
^ ”asua luonanne”. Kirjm. ”tulla teidän pariinne”.
^ ”luoksepääsemättömässä paikassa”. Tai ”linnoituksessa”. Sy: ”Mispassa”.
^ ”kukkulalla”. Tai ”Ramassa”. Hepr. ba·ra·mahʹ; LXXB,Lagarde: ”Bamassa”.
^ ”osoita myötätuntoa minua kohtaan”. Tai ”tunne sääliä minua kohtaan”.
^ ”väijyksiin”, MVg; LXX: ”viholliseksi”.
^ Tai ”rinnalle”.
^ ”Jehovalle”, MVg; LXXSy: ”Jumalalle”.
^ ”tehtiin tiedusteluja”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
^ ”pellavaefodia”, MSyVg; LXX: ”efodia”.
^ ”Minä olen henkilökohtaisesti tehnyt vääryyttä”. Kirjm. ”Minä olen kääntynyt [jokaista isäsi huoneen sielua] vastaan”, M; SyVg: ”Minä olen syyllinen [jokaisen isäsi huoneen sielun] suhteen”; LXX: ”Minä olen vastuussa [jokaisesta isäsi huoneen sielusta]”.
