1. Samuelin kirja 27:1–12
27 Mutta Daavid sanoi sydämessään: ”Näissä oloissa Saulin käsi pyyhkäisee minut pois jonakin päivänä. Minun olisi parasta pakenemalla paeta+ filistealaisten maahan,+ jolloin Saulin täytyy menettää toivonsa minun suhteeni eikä hän enää etsi minua kaikkialta Israelin alueelta,+ ja minä varmasti pääsen pakoon hänen käsistään.”
2 Niin Daavid nousi, ja hän sekä kuusisataa miestä,+ jotka olivat hänen kanssaan, siirtyivät Gatin kuninkaan Akisin,+ Maokin pojan, luo.
3 Ja Daavid jäi asumaan Akisin luo Gatiin, hän ja hänen miehensä, kukin huonekuntineen,+ Daavid ja hänen kaksi vaimoaan, jisreeliläinen Ahinoam+ ja karmelilainen Abigail,+ Nabalin vaimo.
4 Aikanaan Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli paennut Gatiin, eikä hän enää jatkanut hänen etsimistään.+
5 Sitten Daavid sanoi Akisille: ”Jos nyt olen saanut suosion silmissäsi, niin annettakoon minulle paikka jostakin maaseutukaupungista asuakseni siellä, sillä miksi palvelijasi pitäisi asua luonasi kuninkaankaupungissa?”
6 Niinpä Akis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin.+ Siksi Siklag on tähän päivään saakka kuulunut Juudan kuninkaille.
7 Ja niiden päivien luvuksi, jotka Daavid asui filistealaisten maaseutualueella, tuli vuosi ja neljä kuukautta.+
8 Ja Daavid lähti miehineen liikkeelle tehdäkseen yllätyshyökkäyksiä gesurilaisten+ ja girsiläisten ja amalekilaisten+ kimppuun; nämä asuivat näet maassa, joka ulottui Telamista*+ aina Suriin+ ja alas Egyptin maahan saakka.
9 Ja Daavid löi maan eikä jättänyt eloon miestä eikä naista,+ ja hän otti katraita ja karjalaumoja ja aaseja ja kameleja ja vaatteita, minkä jälkeen hän palasi ja tuli Akisin luo.
10 Silloin Akis sanoi: ”Minne te tänään teitte yllätyshyökkäyksen?” Tähän Daavid sanoi:+ ”Juudan eteläosaan+ ja jerahmeelilaisten+ eteläosaan ja keniläisten+ eteläosaan.”
11 Eikä Daavid jättänyt yhtään miestä eikä naista eloon tuodakseen heidät Gatiin, vaan sanoi: ”Muutoin he voisivat kertoa meistä sanoen: ’Näin Daavid teki.’”+ (Ja tämä oli hänellä käytäntönä kaikkina niinä päivinä, jotka hän asui filistealaisten maaseutualueella.)
12 Niinpä Akis uskoi+ Daavidia ja sanoi itsekseen: ”Hän on eittämättä tullut löyhkäksi kansansa Israelin keskuudessa,+ ja hänen on tultava minun palvelijakseni ajan hämärään asti.”
