1. Samuelin kirja 28:1–25
28 Ja noina päivinä tapahtui, että filistealaiset alkoivat koota leirejään armeijaksi käydäkseen sotaa Israelia vastaan.+ Niin Akis sanoi Daavidille: ”Epäilemättä tiedät, että sinun tulee lähteä leiriin minun kanssani, sinun ja miestesi.”+
2 Silloin Daavid sanoi Akisille: ”Siksipä sinä* tiedät, mitä palvelijasi on määrä tehdä.” Niin Akis sanoi Daavidille: ”Siksipä asetan sinut pääni vartijaksi ainiaaksi.”+
3 Samuelhan oli nyt kuollut, ja koko Israel oli ryhtynyt valittaen suremaan häntä ja hautaamaan häntä hänen omaan kaupunkiinsa Ramaan.+ Saul taas oli poistanut maasta meediot* ja ammattimaiset ennustajat.+
4 Sen jälkeen filistealaiset kokoontuivat ja tulivat ja pystyttivät leirin Sunemiin.+ Niinpä Saul kokosi kaiken Israelin ja he pystyttivät leirin Gilboaan.+
5 Kun Saul sitten näki filistealaisten leirin, hän pelästyi ja hänen sydämensä alkoi kovasti vapista.+
6 Vaikka Saul tiedusteli Jehovalta,+ Jehova ei koskaan vastannut hänelle,+ ei unien,+ ei urimin+ eikä profeettojen välityksellä.+
7 Lopulta Saul sanoi palvelijoilleen: ”Etsikää minulle nainen, jolla on vallassaan meedion taidot,+ niin tahdon mennä hänen luokseen ja kysyä häneltä neuvoa.” Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ”Katso! En-Dorissa+ on nainen, jolla on vallassaan meedion taidot.”
8 Niin Saul tekeytyi tuntemattomaksi+ ja pukeutui toisiin vaatteisiin ja meni, hän ja kaksi miestä hänen kanssaan, ja he tulivat naisen luo yöllä.+ Hän sanoi nyt: ”Ennustaisitko+ minulle meedion taidoilla ja nostattaisitko minulle sen, jonka sinulle määrään.”
9 Mutta nainen sanoi hänelle: ”Katso, itsehän hyvin tiedät, mitä Saul teki, kuinka hän karsi pois maasta meediot ja ammattimaiset ennustajat.+ Miksi sitten toimit sieluani vastaan kuin pyydystäjä surmauttaaksesi minut?”+
10 Saul vannoi hänelle heti Jehovan kautta sanoen: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ sinua ei tulla syyttämään mistään erheestä tässä asiassa!”
11 Tällöin nainen sanoi: ”Kenet minä nostatan sinulle?” Tähän hän sanoi: ”Nostata minulle Samuel.”+
12 Kun nainen näki ”Samuelin”,+ hän alkoi huutaa kovalla äänellä*, minkä jälkeen nainen sanoi Saulille: ”Miksi olet petkuttanut minua? Sinähän olet Saul!”
13 Mutta kuningas sanoi hänelle: ”Älä pelkää, mutta mitä sinä näit?” Ja nainen sanoi edelleen Saulille: ”Näin jumalan*+ nousevan maasta.”
14 Hän sanoi heti hänelle: ”Minkä näköinen hän on?”, mihin nainen sanoi: ”Vanha* mies on nousemassa, ja hän on verhoutunut hihattomaan vaatteeseen.”+ Silloin Saul tajusi, että se oli ”Samuel”,+ ja niin hän kumartui syvään kasvot maata kohti ja heittäytyi maahan.
15 Ja ”Samuel” sanoi Saulille: ”Miksi olet häirinnyt minua nostattamalla minut?”+ Tähän Saul sanoi: ”Olen hyvin ahtaalla,+ koska filistealaiset taistelevat minua vastaan, ja Jumala* itse on poistunut+ minusta eikä ole enää vastannut minulle, ei profeettojen eikä unien välityksellä,+ joten kutsun sinua ilmoittaaksesi minulle, mitä minun tulee tehdä.”+
16 Ja ”Samuel” sanoi edelleen: ”Miksi sitten tiedustelet minulta, jos kerran Jehova itse on poistunut sinusta+ ja osoittautuu vastustajaksesi?*+
17 Ja Jehova tulee tekemään itsensä hyväksi* niin kuin hän on minun kauttani puhunut, ja Jehova repäisee valtakunnan pois sinun kädestäsi+ ja antaa sen lähimmäisellesi Daavidille.+
18 Koska et totellut Jehovan ääntä+ etkä toteuttanut hänen suuttumuksensa hehkua Amalekia vastaan,+ sen vuoksi Jehova tänä päivänä tekee sinulle varmasti juuri näin.
19 Ja Jehova antaa myös Israelin sinun kanssasi filistealaisten käsiin,+ ja huomenna sinä+ poikiesi+ kanssa olet minun luonani*. Israelin leirinkin Jehova antaa filistealaisten käsiin.”+
20 Silloin Saul kaatui äkkiä pitkin pituuttaan maahan ja pelästyi kovasti ”Samuelin” sanojen vuoksi. Hänessä ei myöskään ollut voimaa, sillä hän ei ollut syönyt ruokaa koko päivänä eikä koko yönä.
21 Nainen tuli nyt Saulin luo ja näki, että hän oli hyvin järkyttynyt. Niin hän sanoi hänelle: ”Katso, palvelijattaresi on totellut ääntäsi, ja niin minä panin sieluni kämmenelleni+ ja tottelin sanoja, jotka minulle puhuit.
22 Ja nyt, pyydän, tottele sinä vuorostasi palvelijattaresi ääntä ja anna minun panna eteesi palanen leipää ja syö, jotta sinuun tulisi voimaa, koska sinä lähdet matkaasi.”
23 Mutta hän kieltäytyi ja sanoi: ”En syö.” Hänen palvelijansa ja myös nainen pyytelivät häntä kuitenkin hartaasti. Lopulta hän totteli heidän ääntään ja nousi maasta ja istuutui lepovuoteelle.
24 Naisella oli nyt juottovasikka*+ talossa. Niin hän uhrasi* sen+ kiireesti ja otti jauhoja ja alusti taikinan sekä leipoi siitä happamattomia leipiä.
25 Sitten hän tarjosi niitä Saulille ja hänen palvelijoilleen, ja he söivät. Sen jälkeen he nousivat ja menivät pois sinä yönä.+
Alaviitteet
^ ”sinä”, MSy; LXXVg: ”nyt”.
^ ”meediot”. Ihmisiä, joita käytettiin ennusteludemonin välikappaleina. LXX: ”vatsastapuhujat”; lat. magos ’tähdistäennustajat’. Ks. Ap 16:16.
^ Kirjm. ”suurella äänellä”.
^ ”jumalan”. Hepr. ʼelo·himʹ, mon., ilmeisesti osoittamassa ylhäisyyttä ja tarkoittamassa yksilöä, vaikka verbimuoto ”nousevan” onkin hepreassa mon.; nainen näki nimittäin vain vanhan miehen hahmon nousevan. Ks. 5:7, alav.
^ ”Vanha”, MSyVg; LXXItLg: ”Suorassa seisova”.
^ ”ja Jumala”. Hepr. wEʼ·lo·himʹ, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä, ja verbi ”on poistunut” yksikössä.
^ ”vastustajaksesi”, MVg; LXXSy: ”olevan lähimmäisesi (kumppanisi) kanssa”.
^ ”itsensä hyväksi”, M; LXXVg ja viisi hepr. käsik.: ”sinulle”.
^ MSyVg:n mukaan; LXX: ”huomenna sinä poikiesi kanssa kaadut”.
^ Tai ”syöttövasikka”.
^ ”uhrasi”, MLXX. Tai ”teurasti”.
