1. Samuelin kirja 29:1–11
29 Ja filistealaiset+ ryhtyivät kokoamaan kaikkia leirejään Afekiin, kun taas israelilaiset olivat leiriytyneinä lähteen luona, joka oli Jisreelissä.+
2 Ja filistealaisten akseliruhtinaat+ kulkivat eteenpäin satoineen ja tuhansineen, ja Daavid ja hänen miehensä kulkivat jäljessä Akisin kanssa.+
3 Ja filistealaisten ruhtinaat alkoivat sanoa: ”Mitä nämä heprealaiset+ tarkoittavat?” Tällöin Akis sanoi filistealaisten ruhtinaille: ”Eikö tämä ole Daavid, Israelin kuninkaan Saulin palvelija, joka on ollut luonani täällä vuoden pari?*+ En ole huomannut+ hänessä kerrassaan mitään siitä päivästä lähtien, jona hän siirtyi luokseni, aina tähän päivään saakka.”
4 Ja filistealaisten ruhtinaat närkästyivät häneen, ja filistealaisten ruhtinaat sanoivat hänelle vielä: ”Lähetä se mies takaisin,+ ja palatkoon hän paikkaansa, johon hänet määräsit, äläkä anna hänen tulla meidän kanssamme taisteluun, ettei hänestä tulisi vastustajaamme*+ taistelussa. Ja minkä avulla hän pääsisi herransa* suosioon? Eikö näiden miestemme päillä?
5 Eikö tämä ole Daavid, jolle he vastailivat vuorolaulussa sanomalla tanssittaessa: ’Saul on lyönyt maahan tuhansiaan ja Daavid kymmeniätuhansiaan’?”+
6 Silloin Akis+ kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ sinä olet oikeamielinen, ja sinun lähtemisesi ja tulemisesi+ kanssani leirissä on ollut silmissäni hyvää,+ sillä en ole löytänyt sinusta pahuutta siitä päivästä lähtien, jona tulit luokseni, aina tähän päivään saakka.+ Mutta akseliruhtinaiden+ silmissä sinä et ole hyvä.
7 Palaa siis nyt ja mene rauhassa, jotta et tekisi mitään pahaa filistealaisten akseliruhtinaiden silmissä.”
8 Mutta Daavid sanoi Akisille: ”Mitä minä sitten olen tehnyt+ ja mitä olet huomannut palvelijastasi siitä päivästä lähtien, jona tulin eteesi, aina tähän päivään saakka,+ niin etten saisi tulla ja todella taistella herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?”
9 Tällöin Akis vastasi ja sanoi Daavidille: ”Tiedän hyvin, että olet ollut silmissäni hyvä, kuin Jumalan enkeli.+ Filistealaisten ruhtinaat vain ovat sanoneet: ’Älköön hän lähtekö meidän kanssamme taisteluun.’
10 Ja nouse nyt varhain aamulla herrasi palvelijoiden kanssa, jotka ovat tulleet mukanasi, niin, teidän on noustava varhain aamulla, kun teille on tullut valoisaa. Sitten menkää.”+
11 Niinpä Daavid nousi varhain, hän ja hänen miehensä, lähteäkseen aamulla+ ja palatakseen filistealaisten maahan, ja filistealaiset puolestaan menivät ylös Jisreeliin.+
Alaviitteet
^ ”vuoden pari”. ”päiviä, tämän toisen vuoden”, LXX; M: ”nämä päivät tai nämä vuodet”; Vg: ”monia päiviä tai vuosia”.
^ Kirjm. ”[ettei hän tulisi meille] vastustajaksi”. Hepr. lesa·tanʹ; lat. adversarius.
