1. Samuelin kirja 30:1–31
30 Ja tapahtui ennen kuin Daavid ja hänen miehensä tulivat Siklagiin+ kolmantena päivänä, että amalekilaiset+ tekivät yllätyshyökkäyksen etelään ja Siklagiin ja sitten löivät Siklagin ja polttivat sen tulella
2 ja veivät pois vankeina naiset+ ja kaikki, jotka* siellä olivat, pienimmästä suurimpaan. He eivät surmanneet ketään* vaan ajoivat heitä mukanaan ja menivät matkoihinsa.
3 Kun Daavid tuli miehineen kaupunkiin, niin katso, se oli poltettu tulella, ja heidän vaimonsa ja poikansa ja tyttärensä oli puolestaan viety pois vankeina.
4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät,+ kunnes heillä ei enää ollut voimaa itkeä.
5 Ja Daavidin molemmat vaimot oli viety pois vankeina, jisreeliläinen Ahinoam+ ja karmelilaisen Nabalin vaimo Abigail.+
6 Ja Daavidille tuli hyvin ahdistavat oltavat,+ koska väki sanoi kivittävänsä hänet,+ sillä kaiken väen sielu oli katkeroitunut,+ kukin poikiensa ja tyttäriensä vuoksi. Niin Daavid ryhtyi vahvistamaan itseään Jehovan, Jumalansa, avulla.+
7 Sen tähden Daavid sanoi pappi Abjatarille,+ Ahimelekin pojalle: ”Tuohan toki efodi+ tänne.” Niin Abjatar toi efodin Daavidin luo.
8 Ja Daavid alkoi tiedustella Jehovalta+ sanoen: ”Ajanko takaa tätä rosvojoukkoa? Tavoitanko sen?” Tällöin hän sanoi+ hänelle: ”Lähde takaa-ajoon, sillä sinä varmasti tavoitat ja varmasti vapautat.”+
9 Daavid lähti viipymättä matkaan, hän ja hänen kanssaan olevat kuusisataa miestä,+ ja he menivät aina Besorin purolaaksolle saakka, ja miehet, jotka oli määrä jättää taakse, pysähtyivät.
10 Ja Daavid jatkoi takaa-ajoa,+ hän ja neljäsataa miestä, mutta ne kaksisataa miestä, jotka olivat liian väsyneitä mennäkseen Besorin purolaakson poikki,+ pysähtyivät.
11 Ja he sattuivat löytämään kedolta egyptiläisen+ miehen. Niin he veivät hänet Daavidin luo ja antoivat hänelle leipää, jotta hän söisi, ja antoivat hänelle vettä juotavaksi.
12 Lisäksi he antoivat hänelle viipaleen puristeviikunakakkua ja kaksi kakkua rusinoita.+ Sitten hän söi ja hänen henkensä+ palasi häneen; hän ei näet ollut syönyt leipää eikä juonut vettä kolmeen päivään ja kolmeen yöhön.
13 Daavid sanoi nyt hänelle: ”Kenelle sinä kuulut, ja mistä sinä olet?”, mihin hän sanoi: ”Olen egyptiläinen palvelija, erään amalekilaisen miehen orja, mutta isäntäni jätti minut, koska sairastuin kolme päivää sitten.+
14 Juuri me teimme yllätyshyökkäyksen keretiläisten+ eteläosaan ja siihen, mikä kuuluu Juudalle, ja Kalebin+ eteläosaan, ja Siklagin me poltimme tulella.”
15 Tällöin Daavid sanoi hänelle: ”Johdatatko minut tämän rosvojoukon luokse?” Tähän hän sanoi: ”Vanno+ minulle Jumalan kautta*, ettet surmaa minua etkä luovuta minua isäntäni käsiin,+ niin johdatan sinut tämän rosvojoukon luokse.”*
16 Niinpä hän johdatti hänet sinne,+ ja katso, heitä oli hajallaan kaikkialla maassa syömässä ja juomassa ja juhlimassa+ kaiken sen suuren saaliin johdosta, jonka he olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.+
17 Ja Daavid löi heitä maahan aamuhämärästä iltaan saakka vihkiäkseen heidät tuhon omiksi*, eikä heistä päässyt pakoon+ muita kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka ratsastivat kameleilla ja pakenivat.
18 Ja Daavid vapautti lopulta kaikki, jotka amalekilaiset olivat ottaneet,+ myös molemmat vaimonsa Daavid vapautti.
19 Eikä heille kuuluvasta puuttunut mitään, pienimmästä suurimpaan, ei pojista, ei tyttäristä eikä saaliista, niin, ei mistään, mitä he olivat itselleen ottaneet.+ Kaiken Daavid sai takaisin.
20 Niin Daavid otti kaikki katraat ja karjalaumat, jotka ajettiin muun karjan edellä. Sitten sanottiin: ”Tämä on Daavidin saalis.”+
21 Lopulta Daavid tuli niiden kahdensadan miehen+ luo, jotka olivat olleet liian väsyneitä kulkemaan Daavidin mukana* ja jotka he* olivat jättäneet Besorin purolaakson varrelle, ja he tulivat Daavidia ja hänen kanssaan olevaa väkeä vastaan. Kun Daavid tuli lähelle väkeä, hän alkoi kysyä heidän vointiaan.
22 Mutta kaikki pahat ja kelvottomat miehet+ niistä miehistä, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, vastasivat ja sanoivat jatkuvasti: ”Koska he eivät kulkeneet meidän mukanamme*, emme totisesti anna heille vapauttamastamme saaliista muuta kuin kullekin hänen vaimonsa ja poikansa, ja viekööt heidät ja menkööt.”
23 Mutta Daavid sanoi: ”Veljeni, ette saa tehdä niin sillä, mitä Jehova on meille antanut,+ kun hän varjeli meidät+ ja antoi käsiimme meitä vastaan tulleen rosvojoukon.+
24 Ja kuka teitä kuuntelisi tässä asiassa?* Sillä sama on taisteluun lähteneen osuus kuin kuormaston+ luo jääneenkin osuus. Kaikilla on osuus yhdessä.”+
25 Ja siitä päivästä alkaen tapahtui, että hän asetti sen pysymään säännöksenä ja oikeudellisena päätöksenä+ Israelille tähän päivään saakka.
26 Kun Daavid tuli Siklagiin, hän ryhtyi lähettämään osia saaliista Juudan vanhimmille, ystävilleen,+ ja sanoi: ”Tässä on teille Jehovan vihollisten saaliista siunauslahja.”+
27 Betelissä+ oleville ja etelän Ramotissa+ oleville ja Jattirissa+ oleville
28 ja Aroerissa oleville ja Sifmotissa oleville ja Estemoassa+ oleville
29 ja Rakalissa oleville ja jerahmeelilaisten+ kaupungeissa oleville ja keniläisten+ kaupungeissa oleville
30 ja Hormassa+ oleville ja Bor-Asanissa+ oleville ja Atakissa oleville
31 ja Hebronissa+ oleville ja kaikissa niissä paikoissa oleville, joissa Daavid oli kulkenut, hän ja hänen miehensä.
Alaviitteet
^ ”naiset ja kaiken, mitä [– – oli]”, LXX; M: ”naiset, jotka”.
^ ”ketään” tai ”yhtään miestä”, MVg; LXX: ”miestä eivätkä naista”.
^ ”Jumalan kautta”. Hepr. vEʼ·lo·himʹ; kreik. The·ouʹ; lat. Deum.
^ LXXLagarde lisää: ”Ja hän vannoi hänelle.”
^ ”vihkiäkseen heidät tuhon omiksi”, tekstikorjauksen mukaan; M: ”heidän seuraavana päivänään”.
^ Tai ”Daavidin perässä”.
^ ”he”, M; LXXSyVg: ”hän [oli jättänyt]”.
^ ”meidän mukanamme”, LXXSyVg ja kuusi hepr. käsik.; M: ”minun mukanani”.
^ ”tässä asiassa?” MSyVg; LXX: ”tässä asiassa? Sillä he eivät ole teitä vähäisempiä.”
