1. Samuelin kirja 5:1–12
5 Ja filistealaiset ottivat tosi Jumalan arkun+ ja veivät sen sitten Eben-Eseristä Asdodiin.+
2 Sen jälkeen filistealaiset ottivat tosi Jumalan arkun ja veivät sen Dagonin huoneeseen ja asettivat sen Dagonin+ viereen.
3 Sitten asdodilaiset nousivat varhain seuraavana päivänä*, ja katso, Dagon oli kaatunut kasvoilleen maahan Jehovan arkun eteen.+ Niin he ottivat* Dagonin ja asettivat sen takaisin paikalleen.+
4 Kun he nousivat varhain aamulla seuraavana päivänä, katso, Dagon oli kaatunut kasvoilleen maahan Jehovan arkun eteen, ja kynnyksellä* oli Dagonin pää ja sen molempien käsien kämmenet katkaistuina.+ Vain kalan muotoinen osa* oli siitä jäljellä.
5 Siksi eivät Dagonin papit eivätkä ketkään, jotka menevät Dagonin huoneeseen, astu Asdodissa Dagonin kynnykselle vielä tänäkään päivänä*.
6 Ja Jehovan käsi+ painoi raskaana asdodilaisia, ja hän aiheutti pakokauhua* ja löi heitä peräpukamilla,*+ Asdodia ja sen alueita.
7 Kun Asdodin miehet näkivät tämän, niin he sanoivat: ”Älköön Israelin Jumalan arkku jääkö luoksemme, sillä hänen kätensä on ollut ankara meitä ja meidän jumalaamme*+ Dagonia kohtaan.”
8 Niinpä he lähettivät kokoamaan kaikki filistealaisten akseliruhtinaat luokseen ja sanoivat: ”Mitä meidän pitää tehdä Israelin Jumalan arkulle?” Lopulta he sanoivat: ”Menköön Israelin Jumalan arkku Gatiin.”+ Niin he veivät Israelin Jumalan arkun sinne*.
9 Ja tapahtui, että kun he olivat tuoneet sen sinne, Jehovan käsi+ nousi kaupunkia vastaan aiheuttaen hyvin suurta sekasortoa, ja hän löi kaupungin miehiä*, sekä pieniä että suuria, ja heihin puhkesi peräpukamia.*+
10 Sen vuoksi he lähettivät tosi Jumalan* arkun Ekroniin.+ Ja tapahtui, että heti kun tosi Jumalan arkku tuli Ekroniin, ekronilaiset alkoivat huutaa sanoen: ”He ovat tuoneet Israelin Jumalan arkun luokseni surmatakseen minut ja väkeni!”+
11 Siksi he lähettivät kokoamaan kaikki filistealaisten akseliruhtinaat ja sanoivat: ”Lähettäkää Israelin Jumalan arkku pois, jotta se palaisi omaan paikkaansa eikä surmaisi minua ja väkeäni.” Sillä koko kaupungin oli vallannut kuolemankauhu;+ tosi Jumalan käsi oli levännyt sen päällä hyvin raskaana,+
12 ja niitä miehiä*, jotka eivät kuolleet, oli lyöty peräpukamilla.+ Ja avunhuuto+ nousi kaupungista taivaisiin.
Alaviitteet
^ LXX lisää: ”ja menivät Dagonin huoneeseen ja katsoivat”.
^ ”ottivat”, MSyVg; LXX: ”nostivat”.
^ Tai ”korokkeella”.
^ Kirjm. ”vain Dagon”, koska tämä epäjumalankuva ilmeisesti esitti puoliksi ihmistä, puoliksi kalaa.
^ Tai ”autioitti [heitä]”.
^ Tai ”vitsauspaiseilla”. Hepr. baʽ·fo·limʹ. Koska tämä hepr. sana liittyy ihmisen peräaukkoon, masoreetit panivat siihen häveliäisyydestä sanan teḥo·rimʹ ’kasvaimet’ vokaalimerkit. Lisäksi he panivat viimeksi mainitun sanan marginaaliin, jotta se luettaisiin itse tekstissä olevan sanan asemesta.
^ ”meidän jumalaamme”. Hepr. ʼelo·hēʹnu, mon. osoittamassa majesteettiutta, tarkoittaa Dagonia; kreik. the·onʹ; lat. deum. Vrt. Tu 16:23, alav.
^ ”Gatiin”, LXX.
^ Tai ”asukkaita”. Hepr. ʼiš.
^ ”pienistä suuriin asti, ja heidän esiin pistävät peräsuolensa alkoivat mädäntyä. Ja Gatin väki neuvotteli keskenään ja teki itselleen nahkaistuimia”, Vgc.
^ ”tosi Jumalan”. Hepr. ha·ʼElo·himʹ, määräinen artikkeli ha edeltää sanaa ʼElo·himʹ hänen erottamisekseen epäjumala Dagonista. Ks. liite 1F.
^ Tai ”asukkaita”. Hepr. ʼiš.
