1. Samuelin kirja 6:1–21

6  Ja osoittautui, että Jehovan arkku+ oli filistealaisten maa-alueella seitsemän kuukautta*.  Ja filistealaiset kutsuivat luokseen pappeja ja ennustelijoita+ sanoen: ”Mitä meidän pitää tehdä Jehovan arkulle? Ilmoittakaa meille, minkä ohella meidän tulisi lähettää se pois paikkaansa.”  Tähän he sanoivat: ”Jos lähetätte Israelin Jumalan arkun pois, älkää lähettäkö sitä ilman uhrilahjaa, sillä teidän tulee ehdottomasti maksaa hänelle syyllisyysuhri.+ Silloin teidät parannetaan, ja te tulette varmasti tietämään, miksi hänen kätensä ei väisty teistä.”  Tähän he sanoivat: ”Mikä on se syyllisyysuhri, joka meidän pitäisi antaa hänelle?” Silloin he sanoivat: ”Filistealaisten akseliruhtinaiden+ luvun mukaan viisi kultaista peräpukamaa ja viisi kultaista hyppyrottaa*, sillä teillä jokaisella* ja teidän akseliruhtinaillanne on sama äkillinen vitsaus*.  Ja teidän on tehtävä kuvia peräpukamistanne ja kuvia hyppyrotistanne,+ jotka ovat saattamassa maata turmioon, ja teidän on annettava kunnia+ Israelin Jumalalle. Kenties hän hellittää kätensä teistä ja teidän jumalastanne ja maastanne.+  Miksi teidän siis pitäisi kovettaa sydäntänne niin kuin Egypti ja farao kovettivat sydämensä?+ Eivätkö he, niin pian kuin Hän oli kohdellut heitä ankarasti,+ lähettäneet heitä* pois, ja nämä menivät tiehensä?+  Tehkää nyt uudet vankkurit+ ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joilla ei ole ollut iestä.+ Ja teidän on valjastettava lehmät vankkureiden eteen ja lähetettävä niiden vasikat* kotiin, niin etteivät ne seuraa niitä.  Ja teidän on otettava Jehovan arkku ja asetettava se vankkureihin, ja ne kultaesineet,+ jotka teidän on annettava hänelle syyllisyysuhrina,+ teidän tulee panna lippaaseen sen viereen. Ja teidän on lähetettävä se pois, ja sen täytyy mennä.  Ja teidän on katsottava: jos se menee alueelleen vievää tietä ylös Bet-Semesiin,+ niin hän on tehnyt meille tämän suuren pahan, mutta jos ei, tiedämme varmasti, että hänen kätensä ei ole koskenut meihin; se kohtasi meitä sattumalta.”+ 10  Ja miehet tekivät siten. Niin he ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat ne vankkureiden eteen ja sulkivat niiden vasikat tarhaan*. 11  Sitten he panivat vankkureihin Jehovan arkun+ sekä lippaan ja kultaiset hyppyrotat ja peräpukamiensa* kuvat. 12  Ja lehmät lähtivät menemään suoraa päätä* Bet-Semesiin vievää tietä pitkin.+ Sitä valtatietä pitkin ne menivät ammuen mennessään*, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Filistealaisten akseliruhtinaat+ kävelivät koko ajan niiden perässä aina Bet-Semesin rajalle saakka. 13  Ja Bet-Semesin väki oli korjaamassa vehnäsatoa+ alatasangolla. Kun he nostivat silmänsä ja näkivät arkun, he ilostuivat sen nähdessään. 14  Ja vankkurit tulivat betsemesiläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne, missä oli suuri kivi. Sitten he pilkkoivat vankkureiden puuosat, ja lehmät+ he uhrasivat polttouhriksi Jehovalle.+ 15  Ja leeviläiset+ ottivat alas Jehovan arkun ja sen mukana olleen lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja asettivat sen sitten sille suurelle kivelle. Ja Bet-Semesin+ miehet uhrasivat polttouhreja, ja he toimittivat sinä päivänä teurasuhreja Jehovalle. 16  Ja filistealaisten viisi akseliruhtinasta+ näkivät sen, ja he palasivat samana päivänä Ekroniin. 17  Ja nämä ovat ne kultaiset peräpukamat, jotka filistealaiset antoivat Jehovalle syyllisyysuhriksi:+ yksi Asdodin+ puolesta, yksi Gazan+ puolesta, yksi Askelonin+ puolesta, yksi Gatin+ puolesta, yksi Ekronin+ puolesta. 18  Ja kultaisia hyppyrottia oli yhtä monta kuin kaikkia viiden akseliruhtinaan filistealaiskaupunkeja, linnoitetusta kaupungista maaseutukylään asti. Ja se suuri kivi*, jolle he asettivat Jehovan arkun, on todistajana* tänäkin päivänä betsemesiläisen Joosuan pellolla. 19  Ja hän löi maahan Bet-Semesin+ miehiä*, koska he olivat katselleet Jehovan arkkua. Niin hän löi kansan keskuudesta seitsemänkymmentä miestä – viisikymmentätuhatta miestä* – ja kansa suri, koska Jehova oli lyönyt kansaa aiheuttaen suuren joukkosurman.+ 20  Bet-Semesin miehet sanoivat lisäksi: ”Kuka kykenee seisomaan Jehovan, tämän pyhän Jumalan,+ edessä, ja kenen luo hän menee meidän luotamme?”+ 21  Lopulta he lähettivät sanansaattajia Kirjat-Jearimin+ asukkaiden luo sanomaan: ”Filistealaiset ovat palauttaneet Jehovan arkun. Tulkaa tänne hakemaan se luoksenne.”+

Alaviitteet

LXX lisää: ”ja heidän maansa vilisi hiiriä”.
Jyrsijä, jolla on pitkät, hyppimiseen sopivat takajalat.
”teillä jokaisella”, T ja kahdeksan hepr. käsik.; LXXSy: ”teillä”.
Kirjm. ”on yksi äkillinen vitsaus”.
Ts. israelilaisia.
Kirjm. ”niiden pojat”.
Tai ”kotiin”. Vrt. jae 7.
”peräpukamiensa”, 18 hepr. käsik., sopusoinnussa jakeen 5 kanssa; M: ”kasvaintensa”.
”ammuen mennessään”. Hepreassa on tässä kahden verbin infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Kirjm. ”alkoivat olla suorassa (menivät suoraan)”.
”se suuri kivi”, TLXX ja kolme hepr. käsik.; SyVg: ”suuri Abel”, sopusoinnussa M:n kanssa, jossa lukee ʼA·velʹ ’Abel’ eikä ʼeʹven ’kivi’.
”todistajana”. Tai ”vielä”, jos vokalisoidaan eri tavalla; M: ”[on ollut tähän päivään] asti”.
”Ja hän löi maahan Bet-Semesin miehiä”, M(Sy)Vg; LXX: ”Ja Jekonjan pojat eivät olleet tyytyväisiä Bet-Semesin miehiin” tai: ”Ja Bet-Semesin miehistä Jekonjan pojat eivät ottaneet [sitä] vastaan iloiten”.
”seitsemänkymmentä miestä – viisikymmentätuhatta miestä”. M:ssä ei ilmausta ”viisikymmentätuhatta miestä” liitetä ”seitsemäänkymmeneen mieheen” konjunktiolla waw ’ja’, kuten lukujen laita on toisaalla, esim. 4Mo 1:21–46:ssa. Tämä voisi viitata siihen, että ”viisikymmentätuhatta miestä” on myöhemmin tehty lisäys. Sy: ”Ja Jehova löi kansan keskuudesta viisituhatta ja seitsemänkymmentä miestä”; arabialainen käännös on tämän kanssa yhtäpitävä. TJ: ”Ja hän löi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja viisikymmentätuhatta seurakunnan keskuudesta”; LXX: ”Ja hän löi seitsemänkymmentä miestä heidän keskuudestaan ja viisikymmentätuhatta miehistä”; Josefus (Jewish Antiquities, VI kirja, 1. luku, kpl 4) mainitsee vain, että 70 miestä surmattiin, eikä viittaa 50000:een lainkaan.