1. Samuelin kirja 7:1–17
7 Niin Kirjat-Jearimin+ miehet tulivat hakemaan Jehovan arkun ja veivät sen kukkulalla* sijaitsevaan Abinadabin taloon,+ ja hänen poikansa Eleasarin he pyhittivät vartioimaan Jehovan arkkua.
2 Ja tapahtui, että siitä päivästä, jona arkku oli asettunut Kirjat-Jearimiin, päivät lisääntyivät, kunnes niistä kertyi kaksikymmentä vuotta, ja koko Israelin huone ahdisti Jehovaa valituksillaan.*+
3 Ja Samuel sanoi koko Israelin huoneelle: ”Jos kaikesta sydämestänne palaatte Jehovan luo,+ poistakaa vieraat jumalat* keskuudestanne+ sekä myös Astoretin kuvat+ ja ohjatkaa sydämenne horjumatta Jehovan puoleen ja palvelkaa yksin häntä,+ niin hän vapauttaa teidät filistealaisten käsistä.”+
4 Silloin Israelin pojat panivat pois Baalit+ ja Astoretin+ kuvat ja alkoivat palvella yksin Jehovaa.
5 Sitten Samuel sanoi: ”Kootkaa koko Israel+ Mispaan,+ jotta minä rukoilisin+ teidän puolestanne Jehovaa.”
6 Niin heidät koottiin Mispaan, ja he ammensivat vettä ja vuodattivat sitä Jehovan eteen* ja paastosivat sinä päivänä.+ Ja he sanoivat siellä: ”Me olemme tehneet syntiä Jehovaa vastaan.”+ Ja Samuel ryhtyi Mispassa jakamaan oikeutta+ Israelin pojille.
7 Ja filistealaiset saivat kuulla, että Israelin pojat olivat kokoontuneet Mispaan, ja filistealaisten akseliruhtinaat+ lähtivät liikkeelle Israelia vastaan. Kun Israelin pojat kuulivat siitä, he alkoivat pelätä filistealaisia.+
8 Niin Israelin pojat sanoivat Samuelille: ”Älä pidäty meidän takiamme huutamasta Jehovaa, meidän Jumalaamme, avuksi,+ jotta hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä.”
9 Silloin Samuel otti imevän karitsan ja uhrasi sen polttouhriksi, kokonaisuhriksi,+ Jehovalle, ja Samuel huusi avuksi Jehovaa Israelin puolesta,+ ja Jehova vastasi hänelle.+
10 Ja tapahtui, että sillä aikaa kun Samuel uhrasi polttouhria, lähestyivät filistealaiset taistellakseen Israelia vastaan. Niin Jehova nostatti sinä päivänä kovaäänisen jylinän+ filistealaisia vastaan syöstäkseen heidät sekasortoon,+ ja he kärsivät tappion Israelin edessä.+
11 Silloin Israelin miehet lähtivät Mispasta ja ajoivat takaa filistealaisia ja löivät heitä maahan Bet-Karin eteläpuolelle asti.
12 Sitten Samuel otti kiven+ ja asetti sen Mispan ja Jesanan* välille ja alkoi kutsua sitä nimellä Eben-Eser*. Niinpä hän sanoi: ”Tähän asti Jehova on auttanut meitä.”+
13 Näin filistealaiset alistettiin, eivätkä he enää tulleet Israelin alueelle,+ ja Jehovan käsi oli edelleen filistealaisia vastaan kaikkina Samuelin päivinä.+
14 Ja kaupungit, jotka filistealaiset olivat ottaneet Israelilta, palautuivat Israelille Ekronista Gatiin asti, ja niiden alueen Israel vapautti filistealaisten käsistä.
Ja Israelin ja amorilaisten välille tuli rauha.+
15 Ja Samuel oli tuomarina Israelille kaikki elinpäivänsä.+
16 Ja hän matkusti joka vuosi ja teki kiertomatkan Beteliin+ ja Gilgaliin+ ja Mispaan+ ja tuomitsi Israelia+ kaikissa näissä paikoissa.
17 Mutta hän palasi Ramaan,+ sillä siellä oli hänen kotinsa, ja siellä hän tuomitsi Israelia. Ja hän ryhtyi rakentamaan sinne alttaria Jehovalle.+
Alaviitteet
^ ”kukkulalla”, MLXX; Vg: ”Gibeassa”.
^ Tai ”kääntyi Jehovan puoleen valittaessaan”, ”pysyi kiinni Jehovassa”.
^ Kirjm. ”vieraan (maan) jumalat”.
^ LXX lisää: ”maahan”.
