1. Samuelin kirja 8:1–22
8 Ja tapahtui, että kun Samuel oli tullut vanhaksi, hän nimitti+ poikansa Israelin tuomareiksi.
2 Ja hänen esikoispoikansa nimenä oli Joel+ ja hänen toisen poikansa nimenä Abia;+ he tuomitsivat Beersebassa.
3 Eivätkä hänen poikansa vaeltaneet hänen teitään,+ vaan he olivat taipuvaisia havittelemaan väärää voittoa+ ja ottivat vastaan lahjuksia+ ja vääristivät oikeutta.+
4 Silloin kaikki Israelin vanhimmat+ kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Ramaan
5 ja sanoivat hänelle: ”Katso! Sinä olet tullut vanhaksi, mutta poikasi eivät ole vaeltaneet sinun teitäsi. Nimitä toki meille nyt meitä tuomitsemaan kuningas,+ jollainen kaikilla kansakunnilla on.”
6 Mutta ehdotus oli paha Samuelin silmissä, koska he olivat sanoneet: ”Anna toki meille kuningas tuomitsemaan meitä”, ja Samuel alkoi rukoilla Jehovaa.+
7 Silloin Jehova sanoi Samuelille:+ ”Kuuntele kansan ääntä kaikessa, mitä he sanovat sinulle,+ sillä sinua he eivät ole hylänneet, vaan minut he ovat hylänneet olemasta heidän kuninkaanaan.+
8 Kaikkien niiden tekojen mukaisesti, joita he ovat tehneet siitä päivästä alkaen, jona toin heidät pois Egyptistä,+ aina tähän päivään saakka, kun he toistuvasti jättivät minut+ ja palvelivat muita jumalia,+ siten he tekevät myös sinulle.
9 Ja kuuntele nyt heidän ääntään. Sinun tulee kuitenkin varoittaa heitä vakavasti ja sinun on ilmoitettava heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka heitä hallitsee.”+
10 Niin Samuel puhui kaikki Jehovan sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.
11 Ja hän sanoi: ”Nämä oikeudet+ tulevat olemaan kuninkaalla, joka hallitsee teitä: Teidän poikanne hän ottaa itselleen+ ja panee heidät vaunuihinsa+ ja ratsumiestensä+ joukkoon, ja joidenkuiden on juostava hänen vaunujensa edellä,+
12 ja hän asettaa itselleen tuhannenpäälliköitä*+ ja viidenkymmenenpäälliköitä+ ja joitakuita suorittamaan hänen kyntönsä+ ja korjaamaan hänen satonsa+ ja valmistamaan hänen sotakalustoaan+ ja vaunukalustoaan.+
13 Ja tyttärenne hän ottaa voiteensekoittajiksi ja keittäjiksi ja leipureiksi.+
14 Ja parhaat peltonne ja viinitarhanne+ ja oliivilehtonne+ hän ottaa ja antaa ne palvelijoilleen.
15 Ja viljapelloistanne ja viinitarhoistanne hän ottaa kymmenykset,+ ja hän antaa ne hovivirkamiehilleen+ ja palvelijoilleen.
16 Ja palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat karjalaumanne* ja aasinne hän ottaa, ja hän on käyttävä niitä työhönsä.+
17 Katraistanne+ hän ottaa kymmenykset, ja te itse tulette hänen palvelijoikseen.
18 Ja sinä päivänä te nostatte huudon kuninkaanne tähden,+ jonka olette valinneet itsellenne, mutta Jehova ei vastaa teille sinä päivänä.”+
19 Mutta kansa kieltäytyi kuuntelemasta Samuelin ääntä+ ja sanoi: ”Ei, vaan kuningas meillä tulee olla.
20 Ja meistä, myös meistä, on tultava kaikkien kansakuntien kaltaisia,+ ja kuninkaamme on tuomittava meitä ja lähdettävä edellämme ja taisteltava taistelumme.”
21 Ja Samuel kuunteli kaikkia kansan sanoja; sitten hän puhui ne Jehovan korvien kuullen.+
22 Ja Jehova sanoi Samuelille: ”Kuuntele heidän ääntään. Sinun on siis pantava kuningas hallitsemaan heitä.”+ Silloin Samuel sanoi Israelin miehille: ”Menköön kukin kaupunkiinsa.”
