1. Tessalonikalaisille 2:1–20
2 Tehän tiedätte itsekin, veljet, ettei käyntimme+ teidän luonanne ole ollut tulokseton,+
2 vaan kun olimme ensin kärsineet+ ja meitä oli, kuten tiedätte, kohdeltu röyhkeästi+ Filippissä,+ me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta* puhua+ teille Jumalan hyvää uutista suurin ponnistuksin.
3 Sillä se kehotus, jonka annamme, ei ole lähtöisin erheestä eikä epäpuhtaudesta+ eikä petollisuudesta,
4 vaan niin kuin Jumala on koettelemalla todennut meidät sellaisiksi, joille voidaan uskoa+ hyvä uutinen, niin me puhumme, emme miellyttääksemme+ ihmisiä, vaan Jumalaa, joka koettelee* sydämemme.+
5 Emmehän ole minään aikana esiintyneet imartelevin puhein,+ kuten tiedätte, emmekä ahneutta+ verhoavassa valepuvussa*+ – Jumala on todistaja!
6 Emme ole myöskään etsineet kunniaa ihmisiltä,+ emme teiltä emmekä muilta, vaikka voisimmekin olla Kristuksen apostoleina kallis taakka.*+
7 Päinvastoin meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia* kuin imettävä äiti, joka vaalii+ omia lapsiaan.
8 Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin,+ halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin,*+ koska olitte tulleet meille rakkaiksi.+
9 Muistatte varmaan, veljet, meidän vaivannäkömme ja uurastuksemme. Yötä päivää työskennellen,+ jottemme olisi sälyttäneet kallista taakkaa kenellekään teistä,+ me saarnasimme teille Jumalan hyvää uutista.
10 Te olette sen todistajia ja Jumala on myös, miten uskollisiksi ja vanhurskaiksi ja moitteettomiksi+ osoittauduimme teitä uskovia kohtaan.
11 Sen mukaisesti tiedätte hyvin, miten me, kuin isä+ lapsiaan, jatkuvasti kehotimme+ kutakin teistä ja lohdutimme teitä ja todistimme teille
12 siinä tarkoituksessa, että vaeltaisitte+ edelleen Jumalan arvon mukaisesti, hänen joka kutsuu+ teitä valtakuntaansa+ ja kirkkauteensa.
13 Ja sen vuoksi me myös kiitämme Jumalaa lakkaamatta,+ että kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan,+ te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana,+ vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana, joka* myös vaikuttaa teissä uskovissa.+
14 Sillä teistä, veljet, tuli niiden Jumalan seurakuntien jäljittelijöitä, jotka ovat Juudeassa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, koska tekin aloitte kärsiä+ omilta maanmiehiltänne samaa kuin hekin saavat kärsiä juutalaisilta,
15 jotka tappoivat jopa Herran Jeesuksen+ ja profeetat+ ja vainosivat meitä.+ Lisäksi he eivät miellytä Jumalaa, vaan ovat kaikkien ihmisten etuja vastaan
16 koettaessaan estää*+ meitä puhumasta kansakuntien ihmisille näiden pelastumiseksi,+ ja seurauksena on, että he aina täyttävät syntiensä mittaa.+ Hänen vihastuksensa* on kuitenkin lopulta* saavuttanut heidät.+
17 Mutta kun meidät oli, veljet, riistetty teistä eroon* vain hetken ajaksi*, ulkonaisesti, ei sydämeltä, pyrimme paljon enemmän kuin tavallista, hyvin halukkaasti, näkemään kasvojanne.+
18 Siitä syystä tahdoimme tulla teidän luoksenne, niin, minä, Paavali, sekä kerran että toisenkin kerran, mutta Saatana katkaisi tiemme.
19 Sillä mikä on toivomme tai ilomme tai riemun kruunumme+ – etteköhän juuri te – Herramme Jeesuksen edessä hänen läsnäolossaan?*+
20 Varmasti te olette meidän kunniamme ja ilomme.
Alaviitteet
^ Tai ”meistä tuli – – suorapuheisia [puhuaksemme]”.
^ Tai ”tutkii”.
^ ”valepuvussa”. Kirjm. ”teeskentelyssä”.
^ ”olla – – kallis taakka”. Tai ”käyttää valtaa”, ”vaatia itsellemme arvonantoa”.
^ ”hellävaraisia”, AVgSyh,p; אBC*D*Vgc: ”pienokaisia [kuin imettävän äidin vaaliessa]”.
^ Tai ”elämämmekin”.
^ Tai ”hänen joka”.
^ ”koettaessaan estää”. Tai ”kieltäessään jatkuvasti”.
^ ”Hänen vihastuksensa”. ”Vihastus”, אAB; DVg: ”Jumalan vihastus”.
^ Tai ”lopuksi”.
^ ”riistetty teistä eroon”. Kirjm. ”tehty orvoiksi teihin nähden”.
^ Tai ”lyhyeksi aikaa”. Kirjm. ”määrähetkeksi”.
^ Ks. liite 5B.
