1. Tessalonikalaisille 4:1–18
4 Lopuksi, veljet, pyydämme teitä ja kehotamme teitä Herran Jeesuksen kautta, että te, niin kuin saitte meiltä opetusta siinä, kuinka teidän pitää vaeltaa+ ja miellyttää Jumalaa, niin kuin vaellattekin, jatkaisitte siinä yhä täydemmin.+
2 Sillä te tunnette ne käskyt,+ jotka annoimme teille Herran Jeesuksen kautta.
3 Sillä tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne,*+ että kartatte haureutta;*+
4 että kukin teistä tietää, miten saada hallintaan oma astiansa+ pyhityksessä+ ja kunniassa,
5 ei ahneessa sukupuolisessa himossa,*+ jollainen myös niillä kansakunnilla+ on, jotka eivät tunne Jumalaa;+
6 että kukaan ei mene niin pitkälle, että vahingoittaa veljeään ja loukkaa hänen oikeuksiaan tässä asiassa,+ sillä Jehova* on se, joka vaatii tästä kaikesta rangaistuksen,+ niin kuin teille etukäteen sanoimme ja myös perusteellisesti teille todistimme.+
7 Sillä ei Jumala kutsunut meitä sallien epäpuhtautta*, vaan pyhityksen yhteydessä.+
8 Niinpä siis se, joka osoittaa piittaamattomuutta,+ ei ole piittaamaton ihmistä kohtaan, vaan Jumalaa kohtaan,+ joka panee pyhän henkensä+ teihin.
9 Mutta veljellisestä rakkaudesta+ meidän ei tarvitse kirjoittaa teille, sillä Jumala* on opettanut+ teidät rakastamaan toisianne,+
10 ja tehän osoitatte tätä rakkautta kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, jatkamaan siinä täydemmässä määrin
11 ja asettamaan tavoitteeksenne, että vietätte hiljaista elämää+ ja pidätte huolen omista asioistanne+ ja teette työtä käsillänne,+ niin kuin teitä käskimme,
12 jotta vaeltaisitte säädyllisesti+ ulkopuolella olevia kohtaan+ ettekä olisi minkään tarpeessa.+
13 Lisäksi, veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat+ kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.+
14 Sillä jos uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen,+ niin samoin Jumala tuo myös Jeesuksen kautta poisnukahtaneet hänen ohellaan.+
15 Sillä tämän sanomme teille Jehovan* sanan+ perusteella, että me elossa olevat, jotka säilymme Herran* läsnäoloon,+ emme millään tavoin tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet pois,
16 sillä Herra* itse laskeutuu taivaasta+ käskyhuudon, ylienkelin+ äänen ja Jumalan trumpetin+ kuuluessa*, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.+
17 Jälkeenpäin meidät elossa olevat, jotka säilymme*, temmataan+ yhdessä* heidän kanssaan+ pilvissä+ Herraa* vastaan+ ilmaan, ja näin me tulemme aina olemaan Herran* kanssa.+
18 Lohduttakaa siis jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.
Alaviitteet
^ Tai ”teidän pitämistänne pyhinä”. Kreik. ho ha·gi·a·smosʹ hy·mōn; lat. sanctificatio vestra.
^ Ks. liite 5A.
^ Kirjm. ”ei halun intohimossa”.
^ Ks. liite 1D.
^ Tai ”saastaisuutta”, ”turmeltuneisuutta”, ”säädyttömyyttä”. Kreik. a·ka·thar·siʹai, yks. dat.; J22(hepr.): letum·ʼahʹ ’epäpuhtautta’.
^ ”Jumala”, אABVg; J17: ”Jehova”.
^ Ks. liite 1D.
^ ”Herran”, אAVg; B: ”Jeesuksen”.
^ Tai ”käskyhuudoin, ylienkelin äänin ja Jumalan trumpetein”. Kirjm. ”käskyhuudolla, ylienkelin äänellä ja Jumalan trumpetilla”; kreik. en ke·leuʹsma·ti, en fō·nēiʹ ar·khag·geʹlou kai en salʹpig·gi The·ouʹ.
^ ”Herra”, אABVg; J7,8,13,14: ”Jehova”.
^ Kirjm. ”jotka on jätetty jäljelle”. Ks. liite 5D.
^ Tai ”samaan aikaan”.
^ ”Herraa”, אABVg; J7,8: ”Jehovaa”.
^ ”Herran”, אABVg; J7,8,13,14,24: ”Jehovan”.
