2. Aikakirja 1:1–17
1 Ja Salomo, Daavidin poika, vahvistui jatkuvasti kuninkuudessaan,+ ja Jehova, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan+ ja lisäsi hänen suuruuttaan verrattomasti.+
2 Ja Salomo ryhtyi puhumaan koko Israelille, tuhannen-+ ja sadanpäälliköille+ ja tuomareille+ ja kaikille koko Israelin johtomiehille,+ isänhuoneiden päämiehille.+
3 Sitten Salomo ja koko seurakunta* hänen kanssaan menivät Gibeonissa olevalle uhrikukkulalle,+ sillä siellä oli tosi Jumalan* kohtaamisteltta,+ jonka Jehovan palvelija+ Mooses oli tehnyt erämaassa.
4 Mutta Daavid oli tuonut tosi Jumalan arkun+ Kirjat-Jearimista+ ylös siihen paikkaan, jonka Daavid oli sille valmistanut,+ sillä hän oli pystyttänyt sille teltan Jerusalemiin.+
5 Ja kuparialttari,+ jonka Besalel,+ Hurin pojan Urin poika,+ oli tehnyt, oli pantu* Jehovan tabernaakkelin eteen, ja Salomo ja seurakunta kääntyivät tavalliseen tapaansa sen puoleen.
6 Salomo uhrasi nyt siellä Jehovan edessä kohtaamistelttaan kuuluvalla kuparialttarilla, ja hän ryhtyi uhraamaan sen päällä tuhatta polttouhria.+
7 Sinä yönä Jumala näyttäytyi Salomolle ja sanoi sitten hänelle: ”Pyydä, mitä annan sinulle.”+
8 Silloin Salomo sanoi Jumalalle: ”Sinä olet osoittanut suurta rakkaudellista huomaavaisuutta* isääni Daavidia kohtaan+ ja tehnyt minut kuninkaaksi hänen sijaansa.+
9 Oi Jehova Jumala, osoittautukoon nyt isälleni Daavidille antamasi lupaus luotettavaksi,+ sillä sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi+ kansalle, jota on lukuisasti kuin maan tomuhiukkasia.+
10 Anna minulle nyt viisautta ja tietoa+ voidakseni lähteä tämän kansan edellä ja voidakseni tulla,+ sillä kuka voisi tuomita tätä suurta kansaasi?”+
11 Silloin Jumala sanoi Salomolle: ”Koska on osoittautunut, että tämä on sydäntäsi lähellä,+ etkä ole pyytänyt varallisuutta, rikkautta ja kunniaa tai vihamiestesi sielua* etkä liioin pyytänyt monia elinpäiviä,+ vaan pyysit itsellesi viisautta ja tietoa voidaksesi tuomita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut tehnyt,+
12 niin sinulle annetaan viisaus ja tieto;+ myös varallisuutta ja rikkautta ja kunniaa minä annan sinulle, niin ettei keillään kuninkailla ennen sinua ole ollut sellaista+ eikä yhdelläkään sinun jälkeesi tule olemaan sellaista.”+
13 Niin Salomo tuli uhrikukkulalta*, joka oli Gibeonissa,+ kohtaamisteltan+ edestä, Jerusalemiin ja hallitsi edelleen Israelia.+
14 Ja Salomo kokosi jatkuvasti vaunuja ja ratsuja*, niin että hänellä oli lopulta tuhannet neljätsadat vaunut ja kaksitoistatuhatta ratsua,+ ja hän piti niitä sijoitettuina vaunukaupunkeihin+ ja kuninkaan läheisyyteen Jerusalemiin.
15 Ja kuningas sai lopulta aikaan, että Jerusalemissa oli hopeaa ja kultaa kuin kiviä,+ ja setripuun hän teki määrältään yhtä runsaaksi kuin sykomoripuut,+ jotka ovat Sefelassa.*+
16 Ja hevoset, jotka Salomolla oli, vietiin hänelle Egyptistä,+ ja kuninkaan kauppiaiden joukko itse nouti hevoslauman maksua vastaan.+
17 Ja tavallisesti he noutivat ja veivät Egyptistä vaunut kuudellasadalla hopearahalla ja hevosen sadallaviidelläkymmenellä, näin myös kaikille heettiläisten kuninkaille ja Syyrian kuninkaille.+ Vientiä harjoitettiin heidän välityksellään.
Alaviitteet
^ ”seurakunta”. Hepr. haq·qa·halʹ; kreik. ek·klē·siʹa.
^ ”tosi Jumalan”. Hepr. ha·ʼElo·himʹ; kreik. The·ouʹ; Sy: ”Jehovan”. Ks. liite 1F.
^ Kirjm. ”[kuparialttarin – –] hän oli pannut”, M; monet hepr. käsik:t: ”oli [– – edessä]”.
^ Tai ”uskollista rakkautta”.
^ Tai ”elämää”.
^ ”-lta”, LXXVg.
^ Tai ”ratsumiehiä”.
^ Tai ”alangolla”.
