2. Aikakirja 10:1–19
10 Ja Rehabeam+ lähti sitten Sikemiin,+ sillä kaikki israelilaiset olivat tulleet Sikemiin tehdäkseen hänet kuninkaaksi.
2 Ja tapahtui, että kun Jerobeam,+ Nebatin poika, kuuli siitä ollessaan yhä Egyptissä+ (sillä hän oli paennut kuningas Salomon takia), Jerobeam palasi viipymättä Egyptistä.+
3 Niin he lähettivät kutsumaan hänet, ja Jerobeam ja koko Israel tulivat ja puhuivat Rehabeamille sanoen:+
4 ”Sinun isäsi teki ikeemme kovaksi,+ mutta kevennä nyt isäsi teettämää kovaa palvelusta ja sitä raskasta iestä,+ jonka hän pani päällemme, niin me palvelemme sinua.”+
5 Tähän hän sanoi heille: ”Kulukoon vielä kolme päivää. Palatkaa sitten luokseni.” Niin kansa meni pois.
6 Ja kuningas Rehabeam alkoi neuvotella+ vanhinten kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän eläessä, ja sanoi: ”Kuinka neuvotte vastaamaan tälle kansalle?”+
7 Niin he puhuivat hänelle sanoen: ”Jos osoittautuisit hyväksi tätä kansaa kohtaan ja todella miellytät heitä ja puhut heille hyviä sanoja,+ niin he tulevat varmasti palvelijoiksesi ainiaaksi.”+
8 Mutta hän hylkäsi vanhinten neuvon,+ jonka he olivat hänelle antaneet, ja hän alkoi neuvotella nuorten miesten kanssa, jotka olivat varttuneet hänen kanssaan+ ja palvelivat häntä.+
9 Niin hän sanoi heille: ”Mitä neuvotte+ meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: ’Kevennä sitä iestä, jonka isäsi on pannut päällemme’?”+
10 Nuoret miehet, jotka olivat varttuneet hänen kanssaan, puhuivat vuorostaan hänelle sanoen: ”Näin sinun tulisi sanoa kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: ’Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta tee sinä se meille kevyemmäksi’ – näin sinun tulisi sanoa heille:+ ’Pikkusormenikin on oleva paksumpi kuin isäni lantio.+
11 Ja minun isänihän sälytti päällenne raskaan ikeen, mutta minä panen lisää ikeeseenne.+ Minun isäni kuritti teitä ruoskilla, mutta minä kuritan piikkiruoskilla.’”+
12 Ja Jerobeam ja koko kansa tulivat sitten Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli puhunut sanoen: ”Palatkaa luokseni kolmantena päivänä.”+
13 Sitten kuningas vastasi heille tylysti.+ Näin kuningas Rehabeam hylkäsi vanhinten+ neuvon,+
14 ja hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan+ sanoen: ”Minä teen ikeenne raskaammaksi, ja minä panen lisää siihen. Minun isäni kuritti teitä ruoskilla, mutta minä kuritan piikkiruoskilla.”+
15 Eikä kuningas kuunnellut kansaa, sillä osoittautui, että asioissa tapahtui tosi Jumalan aloitteesta käänne,+ jotta Jehova toteuttaisi sen sanansa,+ jonka hän oli puhunut silolaisen+ Ahian*+ välityksellä Jerobeamille, Nebatin pojalle.+
16 Kun koko Israel näki, ettei kuningas ollut kuunnellut heitä, niin kansa vastasi kuninkaalle sanoen: ”Mitä osuutta meillä on Daavidiin?+ Eikä Iisain pojassa ole mitään perintöä.+ Jumaliesi luo* jokainen,+ oi Israel! Pidä nyt huoli omasta huoneestasi, oi Daavid.”+ Silloin koko Israel lähti teltoilleen.
17 Ja niitä Israelin poikia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa, hallitsi edelleen Rehabeam.+
18 Myöhemmin kuningas Rehabeam lähetti Hadoramin,*+ joka oli pakkotyövelvollisten valvojana, mutta Israelin pojat kivittivät+ häntä, niin että hän kuoli. Ja kuningas Rehabeam itse onnistui nousemaan vaunuihinsa paetakseen Jerusalemiin.+
19 Ja israelilaiset ovat kapinoineet+ Daavidin huonetta vastaan aina tähän päivään saakka.
Alaviitteet
^ Nimen merk. ’Jehova on veli (veljeni)’. Hepr. ʼAḥi·jaʹhu.
^ ”Jumaliesi luo”. Kirjm. ”Teltoillesi”. Hepr. leʼo·ha·lēʹkha. Yksi kahdeksastatoista soferien tekemästä tekstin korjauksesta. Alkuperäisessä hepr. tekstissä oletetaan lukeneen leʼ·lo·hēʹkha (sanasta ʼelo·himʹ ’jumalat’ tai ’Jumala’), mutta vaihtamalla hepr. sanan ʼelo·himʹ toisen ja kolmannen konsonantin, l:n ja h:n, paikkaa soferit saivat M:iin sanan ”teltat”. Ks. liite 2B.
