2. Aikakirja 14:1–15
14 Lopulta Abia meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin,+ ja hänen poikansa Asa+ alkoi hallita hänen sijastaan. Hänen päivinään maassa oli rauha+ kymmenen vuotta.*
2 Ja Asa ryhtyi tekemään sitä, mikä oli hyvää ja oikein Jehovan, hänen Jumalansa, silmissä.
3 Siksi hän poisti vieraat alttarit*+ ja uhrikukkulat+ ja murskasi pyhät patsaat+ ja hakkasi maahan pyhät paalut.*+
4 Lisäksi hän kehotti Juudaa etsimään+ Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, ja tekemään lain+ ja käskyn+ mukaan.
5 Niinpä hän poisti kaikista Juudan kaupungeista uhrikukkulat ja suitsutusjalustat,+ ja valtakunnassa vallitsi rauha+ hänen edessään*.
6 Ja hän rakensi linnoitettuja kaupunkeja Juudaan,+ sillä maassa oli rauha, eikä häntä vastaan käyty yhtään sotaa näinä vuosina, sillä Jehova antoi hänelle levon.+
7 Niin hän sanoi Juudalle: ”Rakentakaamme nämä kaupungit ja tehkäämme muurit+ ympärille ja tornit,+ kaksoisovet ja salvat.+ Maa on vielä käytettävissämme, koska me olemme etsineet Jehovaa, Jumalaamme.+ Me olemme etsineet, ja hän antaa meille levon kaikkialla ympärillämme.”+ Ja he ryhtyivät rakentamaan ja menestyivät.+
8 Ja Asalla oli lopulta suurta kilpeä+ ja pistokeihästä+ kantava sotajoukko, kolmesataatuhatta Juudasta olevaa.+ Ja Benjaminista oli pientä kilpeä kantavia ja jousta jännittäviä+ kaksisataakahdeksankymmentätuhatta.+ Nämä kaikki olivat urhoollisia, väkeviä miehiä.
9 Myöhemmin etiopialainen*+ Serah lähti heitä vastaan mukanaan sotajoukko, jossa oli miljoona* miestä+ ja kolmetsadat vaunut, ja eteni Maresaan+ saakka.
10 Sitten Asa lähti häntä vastaan*, ja he järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon Maresaan*.
11 Ja Asa alkoi huutaa Jehovan, Jumalansa, puoleen+ ja sanoi: ”Oi Jehova, auttaessasi sinulle ei merkitse mitään, onko kyse monista tai voimattomista.+ Auta meitä, oi Jehova, meidän Jumalamme, sillä sinuun me todella turvaudumme+ ja sinun nimessäsi+ olemme tulleet tätä joukkoa vastaan. Oi Jehova, sinä olet meidän Jumalamme.+ Älä anna kuolevaisella ihmisellä* olla voimaa sinua vastaan.”+
12 Silloin Jehova löi+ etiopialaiset Asan edessä ja Juudan edessä, ja etiopialaiset lähtivät pakoon.
13 Ja Asa ja väki, joka oli hänen kanssaan, ajoivat heitä takaa aina Gerariin+ asti, ja etiopialaisia kaatui, kunnes heistä ei ollut ketään elossa, sillä heidät murskattiin Jehovan edessä+ ja hänen leirinsä+ edessä. Myöhemmin he veivät pois hyvin paljon saalista.+
14 Lisäksi he löivät kaikki Gerarin ympärillä olevat kaupungit, sillä Jehovan kauhu+ oli vallannut ne, ja he ryhtyivät ryöstämään kaikkia kaupunkeja, sillä niissä oli paljon ryöstettävää.+
15 Ja karjateltatkin*+ he löivät, niin että he ottivat haltuunsa+ katraita suurin määrin ja kameleja,+ minkä jälkeen he palasivat Jerusalemiin.
Alaviitteet
^ MLXX:ssa 13. luku päättyy tähän.
^ Kirjm. ”vieraan (maan) alttarit”.
^ ”pyhät paalut”. Tai ”aserat”.
^ Tai ”alaisuudessaan”.
^ ”etiopialainen”, LXXVg; M: ”kuusilainen”.
^ Kirjm. ”tuhat tuhatta”.
^ Kirjm. ”hänen eteensä”, M; kreik. eis sy·nanʹtē·sin au·tōiʹ; Vgc(lat.): obviam ei. Vrt. 1Mo 10:9: ”vastustamassa”, alav.
^ Tai ”Maresan luo”.
^ ”kuolevaisella ihmisellä”. Hepr. ʼenōšʹ; kreik. anʹthrō·pos; lat. homo.
^ Tai ”paimentolaisteltatkin”.
