2. Aikakirja 15:1–19
15 Ja Asarjaan*, Odedin+ poikaan, tuli Jumalan henki.+
2 Niin hän meni Asan eteen ja sanoi hänelle: ”Kuulkaa minua, oi Asa ja koko Juuda ja Benjamin! Jehova on teidän kanssanne niin kauan kuin osoittautuu, että te olette hänen kanssaan,+ ja jos etsitte+ häntä, hän sallii teidän löytää hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät.+
3 Ja monet olivat ne päivät, jotka Israel+ oli ollut ilman tosi Jumalaa* ja ilman opetusta+ antavaa pappia ja ilman Lakia.
4 Mutta kun he ahdingossaan+ kääntyivät takaisin Jehovan, Israelin Jumalan, puoleen+ ja etsivät häntä, niin hän salli heidän löytää hänet.+
5 Eikä noina aikoina ollut rauhaa lähtijällä eikä tulijalla,+ sillä maiden kaikkien asukkaiden keskuudessa oli suurta epäjärjestystä.+
6 Ja ne murskaantuivat, kansakunta kansakuntaa vastaan+ ja kaupunki kaupunkia vastaan, sillä Jumala itse piti ne epäjärjestyksessä kaikenlaisella ahdingolla.+
7 Mutta olkaa te rohkeita+ älkääkä antako käsienne vaipua,+ sillä toiminnastanne on palkka.”+
8 Ja heti kun Asa kuuli nämä sanat ja profeetta Odedin+ profetian, hän rohkaistui ja ryhtyi poistamaan iljetyksiä+ koko Juudan maasta ja Benjaminista ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta,+ ja uudistamaan Jehovan eteishallin edustalla olevaa Jehovan alttaria.+
9 Ja hän alkoi koota koko Juudaa ja Benjaminia+ ja heidän luonaan olevia Efraimista ja Manassesta ja Simeonista tulleita muukalaisasukkaita,*+ sillä he* olivat siirtyneet suurin joukoin hänen puolelleen Israelista nähtyään, että Jehova, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.+
10 Niin heidät koottiin Jerusalemiin Asan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa.
11 Sitten he uhrasivat Jehovalle sinä päivänä tuomastaan saaliista seitsemänsataa nautaa ja seitsemäntuhatta lammasta.
12 Lisäksi he tekivät liiton,+ että etsisivät Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan,+
13 että jokainen, joka ei etsisi Jehovaa, Israelin Jumalaa, olisi surmattava,+ olipa hän pieni tai suuri,+ mies tai nainen.+
14 Niin he vannoivat+ Jehovalle suureen ääneen ja ilohuudoin ja trumpettien ja torvien soidessa*.
15 Ja koko Juuda ilostui+ sen johdosta, mitä oli vannottu, sillä he olivat vannoneet kaikesta sydämestään ja etsineet häntä kaikesta halustaan, niin että hän salli heidän löytää hänet,+ ja Jehova antoi heille jatkuvasti levon joka puolella.+
16 Jopa isoäitinsä* Maakan+ kuningas Asa itse+ poisti valtiattaren asemasta,+ koska tämä oli tehnyt pöyristyttävän epäjumalan pyhälle paalulle,+ ja sitten Asa hakkasi maahan hänen pöyristyttävän epäjumalansa+ ja hienonsi sen ja poltti+ sen Kidronin purolaaksossa.+
17 Mutta itse uhrikukkulat+ eivät hävinneet Israelista.+ Asan sydän osoittautui kuitenkin ehyeksi kaikkina hänen päivinään.+
18 Ja hän ryhtyi viemään tosi Jumalan huoneeseen isänsä pyhittämiä esineitä ja itse pyhittämiään esineitä:+ hopeaa ja kultaa ja välineitä.+
19 Ja sotaa ei ollut Asan kolmanteenkymmenenteenviidenteen hallitusvuoteen mennessä.+
Alaviitteet
^ ”Ja Asarjaan”. Hepr. wa·ʽAzar·jaʹhu, nimen merk. ’Jehova on auttanut’.
^ Tai ”totuuden (uskollisuuden) Jumalaa”. Hepr. ʼElo·hēʹ ʼemetʹ.
^ Tai ”nämä”.
^ Tai ”ja – – tilapäisasukkaita”. Hepr. wehag·ga·rimʹ; kreik. pro·sē·lyʹtous ’käännynnäisiä’.
^ ”ja torvien soidessa”. Kirjm. ”ja torvilla (šofareilla)”. Hepr. u·vešō·fa·rōtʹ, ts. eläinten käyrillä sarvilla.
^ Kirjm. ”äitinsä”. Hän oli kuningataräiti.
