2. Aikakirja 18:1–34
18 Ja Josafatille kertyi runsaasti rikkautta ja kunniaa,+ mutta hän lankoutui+ Ahabin+ kanssa.
2 Niin hän meni vuosien kuluttua Ahabin luo alas Samariaan,+ ja Ahab ryhtyi uhraamaan runsaasti lampaita+ ja nautoja hänen ja hänen kanssaan olleen väen puolesta. Ja hän alkoi houkutella+ häntä lähtemään Ramot-Gileadia+ vastaan.
3 Sitten Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Josafatille: ”Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?”+ Siihen tämä sanoi hänelle: ”Minä niin kuin sinä, ja minun kansani on kuin sinun kansasi ja sinun puolellasi sodassa.”+
4 Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: ”Tiedustelehan+ ensin Jehovan sanaa.”
5 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat,+ neljäsataa miestä, ja sanoi heille: ”Lähdemmekö sotaan Ramot-Gileadia vastaan, vai jätänkö lähtemättä?”+ Siihen he sanoivat: ”Lähde, niin tosi Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.”
6 Mutta Josafat sanoi: ”Eikö täällä ole vielä joku Jehovan profeetta?+ Tiedustelkaamme sitten hänen kauttaan.”+
7 Siihen Israelin kuningas sanoi Josafatille:+ ”On vielä yksi mies,+ jonka kautta voi tiedustella Jehovalta, mutta minä totisesti vihaan häntä,+ sillä hän ei profetoi minusta mitään hyvää vaan kaikkina päivinään pahaa.+ Hän on Mikaja*, Jimlan poika.”+ Mutta Josafat sanoi: ”Älköön kuningas sanoko sellaista.”+
8 Niinpä Israelin kuningas kutsui erään hovivirkamiehen+ ja sanoi: ”Tuo pian Mikaja, Jimlan poika.”+
9 Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat nyt kumpikin valtaistuimellaan asuunsa pukeutuneina,+ ja he istuivat puimatantereella Samarian portin sisäänkäynnin luona, ja kaikki profeetat toimivat profeettoina heidän edessään.+
10 Sitten Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet+ ja sanoi: ”Näin on Jehova sanonut:+ ’Näillä sinä pusket syyrialaisia, kunnes hävität heidät perin pohjin.’”+
11 Ja kaikki muut profeetat profetoivat samoin sanoen: ”Mene ylös Ramot-Gileadiin, ja olkoon sinulla menestys,+ ja Jehova antaa sen varmasti kuninkaan käsiin.”+
12 Ja sanansaattaja, joka meni kutsumaan Mikajaa, puhui hänelle sanoen: ”Katso! Profeetat lupaavat yhdestä suusta hyvää kuninkaalle, ja pyydän, tulkoon sinunkin sanastasi sellainen kuin jonkun heistä,+ ja sinun on puhuttava hyvää.”+
13 Mutta Mikaja* sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ minkä Jumalani sanoo, sen minä puhun.”+
14 Sitten hän tuli kuninkaan luo ja kuningas sanoi hänelle: ”Mikaja*, lähdemmekö sotaan Ramot-Gileadiin, vai jätänkö lähtemättä?” Hän sanoi heti: ”Lähtekää, ja olkoon teillä menestys, ja heidät annetaan teidän käsiinne.”+
15 Siihen kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava+ sinua, ettet puhuisi minulle muuta kuin totuutta Jehovan nimessä?”+
16 Niin hän sanoi: ”Minä totisesti näen kaikki israelilaiset hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.+ Ja Jehova sanoi edelleen: ’Näillä ei ole isäntiä.+ Menkööt he kukin rauhassa takaisin kotiinsa.’”+
17 Silloin Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Enkö sanonut sinulle: ’Hän ei profetoi minusta hyvää vaan pahaa’?”+
18 Ja hän sanoi edelleen: ”Kuulkaa sen tähden Jehovan sana:+ Minä totisesti näen Jehovan istuvan valtaistuimellaan+ ja kaiken taivaiden armeijan+ seisovan hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.+
19 Ja Jehova sanoi: ’Kuka viekoittelee Israelin kuninkaan Ahabin, niin että hän menisi ja kaatuisi Ramot-Gileadissa?’ Ja sanomista riitti yhden sanoessa yhtä ja toisen sanoessa toista.+
20 Lopulta eräs henki+ tuli esiin ja asettui seisomaan Jehovan eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet.’ Siihen Jehova sanoi hänelle: ’Millä tavoin?’+
21 Tähän hän sanoi: ’Minä lähden, ja minusta on tuleva petollinen henki kaikkien hänen profeettojensa suuhun.’+ Silloin hän sanoi: ’Sinä siis viekoittelet häntä, ja sinä myös onnistut.+ Mene ja tee niin.’+
22 Ja nyt, katso, Jehova on pannut petollisen hengen näiden profeettojesi suuhun,+ mutta Jehova itse on puhunut sinun osaksesi onnettomuutta.”+
23 Sidkia,+ Kenaanan+ poika, tuli nyt esiin ja löi Mikajaa+ poskelle+ ja sanoi: ”Mitähän tietä Jehovan henki on siirtynyt minusta puhumaan sinun kanssasi?”+
24 Siihen Mikaja sanoi: ”Katso! Sen näet sinä päivänä,+ jona astut sisimpään kammioon piiloutuaksesi.”+
25 Silloin Israelin kuningas sanoi: ”Ottakaa Mikaja ja viekää hänet takaisin Amonin, kaupungin päällikön, ja Joasin, kuninkaan pojan, luo.+
26 Ja teidän on sanottava: ’Näin on kuningas sanonut: ”Pankaa tämä pidätettyjen taloon+ ja ravitkaa häntä supistetulla leipäannoksella+ ja supistetulla vesiannoksella, kunnes palaan rauhassa.”’”+
27 Silloin Mikaja sanoi: ”Jos ylipäätään palaat rauhassa, ei Jehova ole puhunut minun kanssani.”*+ Ja hän lisäsi: ”Kuulkaa, kaikki kansat.”+
28 Ja Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät ylös Ramot-Gileadiin.+
29 Tällöin Israelin kuningas sanoi Josafatille: ”Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi+ ja lähteä* taisteluun, mutta pane sinä omat vaatteet yllesi.”+ Niinpä Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi, minkä jälkeen he lähtivät taisteluun.+
30 Syyrian kuningas taas oli käskenyt vaunujensa päälliköitä sanoen: ”Ette saa taistella pienten ettekä suurten kanssa, vaan ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.”+
31 Ja tapahtui, että heti kun vaunujen päälliköt näkivät Josafatin, sanoivat he itsekseen: ”Tuo on Israelin kuningas.”+ Niin he kääntyivät ympäri taistelemaan häntä vastaan, ja Josafat alkoi huutaa apua,+ ja Jehova itse auttoi häntä,+ ja Jumala houkutteli heidät heti pois hänen luotaan.+
32 Ja tapahtui, että kun vaunujen päälliköt näkivät, ettei kyseessä ollutkaan Israelin kuningas, he palasivat heti seuraamasta häntä.+
33 Ja muuan mies jännitti jousen sattumanvaraisesti, mutta osuikin+ Israelin kuningasta lisävarusteiden ja panssaripaidan väliin, niin että tämä sanoi vaununajajalle:+ ”Käännä kätesi, ja sinun on vietävä minut pois leiristä, sillä olen pahoin haavoittunut.”+
34 Ja taistelu kävi yhä kiivaammaksi sinä päivänä, ja Israelin kuningasta täytyi pitää pystyssä vaunuissa syyrialaisten edessä iltaan saakka, ja lopulta hän kuoli auringonlaskun aikaan.+
Alaviitteet
^ Hepr. Mi·khaʹjehu. Ks. Mi, otsikko, alav.
^ Kirjm. ”Miika”.
^ Tai ”kauttani”.
^ ”Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi ja lähteä”, tekijänä Ahab. Hepreassa on tässä näiden verbien infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
