2. Aikakirja 20:1–37
20 Ja myöhemmin tapahtui, että Moabin+ pojat ja Ammonin+ pojat ja heidän kanssaan muutamat Ammonimista*+ tulivat sotimaan Josafatia vastaan.+
2 Niin Josafatille tultiin kertomaan sanoen: ”Suuri joukko on tullut sinua vastaan meren* seudulta, Edomista,*+ ja he ovat Hasason-Tamarissa eli En-Gedissä.”+
3 Silloin Josafat pelästyi+ ja käänsi kasvonsa etsimään Jehovaa.+ Niin hän julisti paaston+ koko Juudalle.
4 Lopulta Juudasta olevat kokoontuivat tiedustelemaan Jehovalta.+ Heitä tuli myös* kaikista Juudan kaupungeista kysymään neuvoa Jehovalta.+
5 Sitten Josafat nousi seisomaan Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa*, Jehovan huoneessa,+ uuden esipihan+ edessä,
6 ja hän sanoi:+
”Oi Jehova, esi-isiemme Jumala,+ etkö sinä ole Jumala taivaissa,+ ja etkö sinä hallitse kaikkia kansakuntien valtakuntia,+ ja eivätkö voima ja väkevyys ole sinun kädessäsi, niin ettei kukaan kestä edessäsi?+
7 Etkö sinä, oi meidän Jumalamme,+ ajanut tämän maan asukkaat pois kansasi Israelin edestä+ ja antanut+ sen sitten sinua rakastavan* Abrahamin siemenelle+ ajan hämärään asti?
8 Ja he asettuivat asumaan siihen ja ryhtyivät rakentamaan sinne sinun nimellesi pyhäkköä,+ ja he sanoivat:
9 ’Jos meitä kohtaisi onnettomuus,+ miekka, epäsuotuisa tuomio tai rutto+ tai nälänhätä,+ niin seiskäämme tämän huoneen edessä+ ja sinun edessäsi (sillä sinun nimesi+ on tässä huoneessa), että huutaisimme sinua avuksi ahdingostamme, ja kuulethan sinä ja pelastat.’+
10 Ja nyt, katso, Ammonin+ ja Moabin+ ja Seirin vuoriston pojat,+ joiden alueelle sinä et sallinut Israelin tunkeutua sen tullessa Egyptin maasta, vaan se kääntyi heistä pois eikä tuhonnut heitä,+
11 katso, he palkitsevat+ meidät tulemalla ajamaan meidät pois omaisuusmaastasi, jonka olet antanut meidän ottaa omaisuudeksemme.+
12 Oi Jumalamme, etkö pane heille tuomiota täytäntöön?+ Sillä meillä ei ole voimaa tämän suuren joukon edessä, joka on tulossa meitä vastaan,+ emmekä me itse tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä,+ vaan silmämme ovat kohdistuneet sinuun.”+
13 Koko ajan kaikki Juudasta olevat seisoivat Jehovan edessä,+ myös heidän pienokaisensa,+ vaimonsa ja poikansa.
14 Ja Jehovan henki+ tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Asafin+ poikia olevan leeviläisen Mattanjan pojan Jeielin pojan Benajan pojan Sakarjan poikaan.
15 Niinpä hän sanoi: ”Tarkatkaa, koko Juuda ja te Jerusalemin asukkaat sekä kuningas Josafat! Näin on Jehova sanonut teille: ’Älkää pelätkö+ älkääkä kauhistuko tätä suurta joukkoa, sillä taistelu ei ole teidän vaan Jumalan.+
16 Menkää huomenna alas heitä vastaan. Katso, he nousevat Sisin solan kautta, ja te kohtaatte heidät purolaakson päässä, Jeruelin erämaan edustalla.
17 Teidän ei tarvitse tällä kertaa taistella.+ Asettukaa asemiin, seisokaa paikoillanne+ ja katsokaa Jehovan pelastusta+ teidän puolestanne. Oi Juuda ja Jerusalem, älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.+ Menkää huomenna heitä vastaan*, ja Jehova on teidän kanssanne.’”+
18 Heti Josafat kumartui syvään kasvot maata kohti,+ ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Jehovan eteen osoittamaan kunnioitusta Jehovalle.+
19 Silloin kehatilaisten+ poikia ja korahilaisten+ poikia olevat leeviläiset+ nousivat ylistämään Jehovaa, Israelin Jumalaa, poikkeuksellisen kuuluvalla äänellä.+
20 Ja he nousivat varhain aamulla ja lähtivät Tekoan+ erämaahan.+ Ja heidän lähtiessään Josafat nousi seisomaan ja sanoi sitten: ”Kuulkaa minua, oi Juuda ja te Jerusalemin asukkaat!+ Uskokaa+ Jehovaan, Jumalaanne, jotta osoittautuisitte pitkäikäisiksi. Uskokaa hänen profeettoihinsa,+ ja niin olkoon teillä menestys.”
21 Lisäksi hän neuvotteli+ kansan kanssa ja asetti laulajia+ Jehovalle sekä niitä, jotka ylistivät+ pyhässä kaunistuksessa+ kulkiessaan aseellisten miesten edellä+ ja sanoivat: ”Ylistäkää Jehovaa,+ sillä ajan hämärään asti kestää hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa.”*+
22 Ja samaan aikaan kun he aloittivat ilohuudon ja ylistyksen, Jehova asetti väijyksissä+ olevia miehiä Ammonin, Moabin ja Seirin vuoriston poikia vastaan, jotka olivat tulossa Juudaan, ja he alkoivat lyödä toisiaan.+
23 Ja Ammonin ja Moabin pojat nousivat sitten Seirin vuoriston asukkaita+ vastaan vihkimään heitä tuhon omiksi ja hävittämään heitä, ja heti kun he olivat tehneet lopun Seirin asukkaista, he auttoivat kukin toinen toisensa tuhoamisessa.+
24 Mutta Juuda puolestaan tuli erämaan vartiotornille.+ Kun he käänsivät kasvonsa joukkoon päin, niin katso, siinä he olivat: heidän ruumiinsa makasivat maassa,+ eikä kukaan ollut päässyt pakoon.
25 Niin Josafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista,+ ja he löysivät heidän keskuudestaan runsaasti sekä tavaraa että vaatteita* ja haluttavia esineitä, ja he ottivat itselleen saalista, kunnes eivät voineet kantaa enempää.+ Ja he ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli runsaasti.
26 Ja neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakan alatasangolle, sillä siellä he siunasivat Jehovaa.+ Sen tähden sen paikan nimenä+ on ollut Berakan* alatasanko tähän päivään saakka.
27 Sitten kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet lähtivät Josafatin johdolla iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Jehova oli pannut heidät iloitsemaan vihollisistaan.+
28 Niin he tulivat kielisoittimin+ ja harpuin+ ja trumpetein+ Jerusalemiin, Jehovan huoneeseen.+
29 Ja Jumalan kauhu+ valtasi kaikki maiden valtakunnat, kun ne kuulivat, että Jehova oli taistellut Israelin vihollisia vastaan.+
30 Niinpä Josafatin kuningaskunnassa vallitsi rauha, ja hänen Jumalansa antoi hänelle jatkuvasti levon joka puolella.+
31 Ja Josafat+ hallitsi edelleen Juudaa. Alkaessaan hallita hän oli kolmekymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Ja hänen äitinsä oli nimeltään Asuba,+ Silhin tytär.
32 Ja hän vaelsi isänsä Asan tietä,+ ja tekemällä sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, hän ei poikennut siltä.+
33 Uhrikukkulat+ vain eivät hävinneet, eikä kansa ollut vielä valmentanut sydäntään esi-isiensä Jumalaa varten.+
34 Ja Josafatin muut asiat, ensimmäiset ja viimeiset, katso, ne ovat kirjoitettuina Jeehun,+ Hananin+ pojan, sanoissa, jotka liitettiin ”Israelin kuninkaiden kirjaan”.+
35 Ja tämän jälkeen Juudan kuningas Josafat oli yhteistyössä Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa,+ joka toimi jumalattomasti.+
36 Niin hän teki tämän kanssa yhteistyössä laivoja, joiden oli määrä mennä Tarsisiin,+ ja he tekivät laivoja Esjon-Geberissä.+
37 Mutta Elieser, Dodavahun poika Maresasta, puhui profeetallisesti Josafatia vastaan sanoen: ”Koska olet ollut yhteistyössä Ahasjan kanssa,+ Jehova murskaa sinun työsi.”+ Niinpä laivat haaksirikkoutuivat+ eivätkä kyenneet menemään Tarsisiin.+
Alaviitteet
^ Tai ”ammonilaiset”. Hepr. me·ha·ʽAm·mō·nimʹ; jos M:ssä vaihdetaan kahden kirjaimen paikkaa: ”Meunimista”, ”meunilaiset”; LXX: ”minalaiset”; Vgc: ”ammonilaiset”.
^ Ts. Kuolleenmeren.
^ ”Edomista”, yksi hepr. käsik.; hepr. me·ʼAramʹ, ”Syyriasta”; kreik. Sy·riʹas; lat. Syria; Sy: ”Punaiseltamereltä”.
^ ”tuli myös”. Tai ”tulikin”.
^ ”seurakunnassa”. Hepr. biq·halʹ; kreik. ek·klē·siʹai.
^ ”sinua rakastavan”. Tai ”ystäväsi”. Lat. amici tui.
^ Tai ”uskollinen rakkautensa”.
^ ”vaatteita”, Vg ja seitsemän hepr. käsik.; M: ”ruumiita”.
^ Nimen merk. ’siunaus’.
