2. Aikakirja 21:1–20
21 Lopulta Josafat meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin esi-isiensä pariin+ Daavidin kaupunkiin, ja hänen poikansa Joram+ alkoi hallita hänen sijastaan.
2 Ja hänellä oli veljiä: Josafatin pojat Asarja* ja Jehiel ja Sakarja ja Asarja* ja Mikael ja Sefatja, jotka kaikki olivat Israelin* kuninkaan Josafatin poikia.
3 Niinpä heidän isänsä antoi heille monia lahjoja:+ hopeaa ja kultaa ja valiotavaroita sekä Juudan linnoitettuja kaupunkeja,+ mutta valtakunnan hän antoi Joramille,+ sillä tämä oli esikoinen.+
4 Kun Joram nousi hallitsemaan isänsä valtakuntaa, hän ryhtyi vahvistamaan asemaansa, ja niin hän tappoi miekalla kaikki veljensä+ ja myös muutamia Israelin ruhtinaita.
5 Alkaessaan hallita Joram oli kolmekymmentäkaksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.+
6 Ja hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä,+ niin kuin Ahabin huoneeseen kuuluvat olivat tehneet, sillä Ahabin omasta tyttärestä oli tullut hänen vaimonsa,+ ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä.+
7 Eikä Jehova tahtonut hävittää Daavidin huonetta+ sen liiton tähden,+ jonka hän oli tehnyt Daavidin kanssa, ja sen vuoksi, että hän oli sanonut antavansa lampun hänelle+ ja hänen pojilleen ainiaaksi.+
8 Hänen päivinään Edom+ kapinoi päästäkseen Juudan valvonnasta+ ja asetti sitten hallitsijakseen kuninkaan.+
9 Niin Joram lähti päälliköittensä kanssa liikkeelle kaikkine vaunuineen. Ja tapahtui, että hän nousi yöllä ja löi sitten edomilaiset, jotka piirittivät häntä ja myös vaunujen päälliköitä.
10 Mutta Edom on aina tähän päivään saakka kapinoinut päästäkseen Juudan valvonnasta. Silloin, samaan aikaan, Libna+ alkoi kapinoida päästäkseen hänen valvonnastaan, koska hän oli hylännyt Jehovan, esi-isiensä Jumalan.+
11 Hän oli itsekin tehnyt uhrikukkuloita+ Juudan vuorille saattaakseen Jerusalemin asukkaat moraalittomiin suhteisiin+ ja ajaakseen Juudan pois.+
12 Lopulta hänelle tuli profeetta Elialta*+ kirjoitus,+ jossa sanottiin: ”Näin on Jehova, esi-isäsi Daavidin Jumala, sanonut: ’Koska et ole vaeltanut isäsi Josafatin teitä+ etkä Juudan kuninkaan Asan teitä,+
13 vaan vaellat Israelin kuninkaiden tietä+ ja saatat Juudan ja Jerusalemin asukkaat moraalittomiin suhteisiin+ samalla tavoin kuin Ahabin huone saattoi moraalittomiin suhteisiin,+ ja koska olet tappanut+ jopa omat veljesi, isäsi huonekunnan, jotka olivat parempia kuin sinä,
14 niin, katso, Jehova lyö suurella iskulla+ kansaasi+ ja poikiasi+ ja vaimojasi ja kaikkea omaisuuttasi.
15 Ja sinä tulet potemaan monia sairauksia,+ sisussairautta, kunnes sisälmyksesi ovat tulleet ulos päivästä päivään jatkuvan sairauden vuoksi.’”+
16 Sen mukaisesti Jehova herätti Joramia vastaan filistealaisten+ ja niiden arabien+ hengen,+ jotka olivat etiopialaisten*+ puolella*.
17 Niin he tulivat ylös Juudaan ja tunkeutuivat sinne ja ottivat saaliiksi kaiken omaisuuden, jonka löysivät kuninkaan talosta,+ ja myös hänen poikansa ja vaimonsa,+ eikä hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jehoahas,+ hänen nuorin poikansa.
18 Ja kaiken tämän jälkeen Jehova vitsasi häntä parantumattomalla sisussairaudella.+
19 Ja tapahtui, että seuranneina päivinä, niin, kahden täyden vuoden kuluttua, hänen sisälmyksensä+ tulivat ulos hänen sairautensa aikana, ja lopulta hän kuoli pahoihin sairauksiinsa, eikä hänen kansansa järjestänyt hänelle samanlaisia polttajaisia kuin polttajaiset+ hänen esi-isilleen olivat olleet.
20 Alkaessaan hallita hän oli kolmekymmentäkaksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Lopulta hän meni pois kenenkään kaipaamatta.+ Niin hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin,+ mutta ei kuninkaiden hautapaikkoihin.+
Alaviitteet
^ ”Asarja”. Hepr. ʽAzar·jahʹ.
^ ”ja Asarja”. Hepr. wa·ʽAzar·jaʹhu.
^ ”Israelin”, M(hepr. Jis·ra·ʼelʹ)Vg; LXXSyVgc ja n. 40 hepr. käsik.: ”Juudan”.
^ Tai ”vallassa”.
^ ”etiopialaisten”, LXXVg; hepr. ku·šimʹ ’kuusilaisten’.
