2. Aikakirja 24:1–27

24  Alkaessaan hallita Joas* oli seitsenvuotias,+ ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta.+ Ja hänen äitinsä oli nimeltään Sibja, Beersebasta.+  Ja Joas+ teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä,+ kaikkina pappi Jehojadan päivinä.+  Niin Jehojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.+  Ja myöhemmin kävi niin, että Jehovan huoneen uudistaminen+ tuli Joasin sydämenasiaksi.  Niinpä hän kokosi papit+ ja leeviläiset ja sanoi heille: ”Menkää Juudan kaupunkeihin ja kerätkää koko Israelilta rahaa Jumalanne huoneen korjaamiseksi+ vuosi vuodelta,+ ja teidän puolestanne pitäisi toimia nopeasti tässä asiassa.” Mutta leeviläiset eivät toimineet nopeasti.+  Niin kuningas kutsui Jehojadan, pääpapin, ja sanoi hänelle:+ ”Miksi et ole vaatinut leeviläisiä tilille siitä, että Juudalta ja Jerusalemilta tuotaisiin Jehovan palvelijan Mooseksen määräämä Israelin seurakunnan pyhä vero+ Todistuksen telttaa+ varten?  Sillä jumalattoman Ataljan pojat+ olivat murtautuneet tosi Jumalan huoneeseen+ ja toimittaneet kaikki Jehovan huoneen pyhät+ esineet Baaleille.”+  Sitten kuningas antoi käskyn, ja niin tehtiin arkku,+ joka asetettiin Jehovan huoneen portin ulkopuolelle.  Sen jälkeen kuulutettiin kautta Juudan ja Jerusalemin sen pyhän veron+ tuomisesta Jehovalle, jonka tosi Jumalan palvelija* Mooses oli määrännyt+ Israelille erämaassa. 10  Ja kaikki ruhtinaat+ ja koko kansa alkoivat iloita+ ja toivat sen ja heittivät sen arkkuun,+ kunnes he kaikki olivat antaneet. 11  Ja tapahtui sopivaan aikaan, että hän antoi aina leeviläisten välityksellä tuoda arkun kuninkaan huostaan,+ ja heti kun he näkivät, että siinä oli paljon rahaa,+ kuninkaan sihteeri+ ja ylipapin asiamies tulivat ja tyhjensivät sitten arkun ja nostivat sen ylös ja panivat sen takaisin paikalleen. Näin he tekivät päivästä päivään, niin että he keräsivät runsaasti rahaa. 12  Sitten kuningas ja Jehojada antoivat sen niille, jotka tekivät+ palvelusta Jehovan huoneessa,+ ja nämä palkkasivat kivenhakkaajia+ ja käsityöläisiä+ uudistamaan Jehovan huonetta+ ja myös rauta- ja kupariseppiä korjaamaan Jehovan huonetta.+ 13  Ja työn tekijät tarttuivat toimeen,+ ja korjaustyö edistyi heidän käsissään, ja lopulta he saivat tosi Jumalan huoneen pystytetyksi rakenteellisesti oikeaksi ja tekivät sen vahvaksi. 14  Ja heti kun he olivat lopettaneet, he toivat kuninkaan ja Jehojadan eteen loput rahat, ja he ryhtyivät valmistamaan välineitä Jehovan huonetta varten, välineitä palvelusta+ ja uhraamista varten sekä maljoja+ ja kultaisia+ ja hopeisia välineitä, ja he uhrasivat vakituisesti polttoteurasuhreja+ Jehovan huoneessa kaikkina Jehojadan päivinä. 15  Ja Jehojada vanheni ja tuli vuosista kylläiseksi,+ ja lopulta hän kuoli; hän oli sadankolmenkymmenen vuoden ikäinen kuollessaan. 16  Niin hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuninkaiden viereen,+ sillä hän oli tehnyt hyvää Israelissa+ ja tosi Jumalalle ja hänen huoneelleen. 17  Ja Jehojadan kuoleman jälkeen Juudan ruhtinaat+ tulivat ja kumartuivat kuninkaan eteen. Silloin kuningas kuunteli heitä.+ 18  Vähitellen he hylkäsivät Jehovan, esi-isiensä Jumalan, huoneen ja alkoivat palvella pyhiä paaluja+ ja epäjumalia,+ niin että närkästys kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän syyllisyytensä tähden.+ 19  Ja hän lähetti profeettoja+ heidän keskuuteensa palauttaakseen heidät Jehovan luo, ja nämä todistivat* heitä vastaan, mutta he eivät ottaneet korviinsa.+ 20  Ja Jumalan henki+ verhosi+ Sakarjan,+ pappi Jehojadan+ pojan, niin että hän nousi seisomaan kansan yläpuolelle ja sanoi heille: ”Näin on tosi Jumala sanonut: ’Miksi te rikotte Jehovan käskyjä, niin ettette voi menestyä?+ Koska te olette hylänneet Jehovan, hänkin hylkää teidät.’”+ 21  Lopulta he tekivät salaliiton häntä vastaan+ ja kivittivät+ hänet kuninkaan käskystä Jehovan huoneen esipihalla. 22  Eikä kuningas Joas muistanut sitä rakkaudellista huomaavaisuutta, jota hänen isänsä Jehojada oli osoittanut hänelle,+ vaan tappoi hänen poikansa, joka sanoi kuollessaan: ”Nähköön Jehova sen ja vaatikoon sen takaisin.”+ 23  Ja vuodenvaihteessa+ tapahtui, että eräs Syyrian+ sotajoukko nousi häntä vastaan,+ ja he alkoivat tunkeutua Juudaan ja Jerusalemiin. Sitten he hävittivät kaikki kansan ruhtinaat+ kansan keskuudesta, ja kaiken saaliinsa he lähettivät Damaskoksen+ kuninkaalle. 24  Sillä syyrialaisten sotajoukko teki hyökkäyksen pienellä miesmäärällä,+ ja Jehova itse antoi heidän käsiinsä hyvin suurilukuisen sotajoukon,+ koska he olivat hylänneet Jehovan, esi-isiensä Jumalan, ja he panivat täytäntöön tuomioita+ Joasille. 25  Ja kun he lähtivät hänen luotaan (sillä he jättivät hänet monien tautien valtaan),+ hänen omat palvelijansa tekivät salaliiton+ häntä vastaan pappi Jehojadan poikien*+ veren tähden,+ ja he tappoivat hänet hänen omalle lepovuoteelleen, niin että hän kuoli.+ Sitten hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin,+ mutta häntä ei haudattu kuninkaiden hautapaikkoihin.+ 26  Ja nämä olivat häntä vastustaneet salaliittolaiset: Sabad,+ ammonilaisnaisen Simeatin poika, ja Jehosabad, moabilaisnaisen Simritin poika. 27  Hänen pojistaan ja monista häntä vastaan esitetyistä julistuksista+ sekä tosi Jumalan huoneen perustamisesta,*+ katso, niistä on kirjoitettu ”Kuninkaiden kirjan”+ selitykseen*. Ja hänen poikansa Amasja+ alkoi hallita hänen sijastaan.

Alaviitteet

Hepr. Jo·ʼašʹ. Ks. 2Ku 11:21, alav.
”tosi Jumalan palvelija”. Hepr. ʽe·ved-ha·ʼElo·himʹ; Sy: ”Jehovan palvelija”. Ks. liite 1F.
”todistivat”. Lat. protestantes.
”poikien”, MSy; LXXVg: ”pojan”. M käyttää tässä mahd. mon. korostamaan Jehojadan pojan, profeetta-pappi Sakarjan, arvoa ja merkittävyyttä.
Tai ”peruskorjaamisesta”.
Tai ”midrašiin”. Hepr. mid·rašʹ. Tämä hepr. sana esiintyy M:ssä tämän lisäksi vain 13:22:ssa; ks. sen alav.