2. Aikakirja 32:1–33
32 Näiden tapahtumien ja tämän uskollisen vaelluksen+ jälkeen tuli Assyrian kuningas+ Sanherib+ ja ryhtyi tunkeutumaan Juudaan ja leiriytymään linnoitettuja kaupunkeja+ vastaan ja aikoi hankkia ne itselleen läpimurrolla.
2 Kun Hiskia näki, että Sanherib oli tullut ja kääntänyt kasvonsa+ Jerusalemiin päin sotiakseen sitä vastaan,
3 niin hän päätti ruhtinaittensa+ ja väkevien miestensä kanssa tukkia kaupungin ulkopuolella olevien lähteiden vedet,+ ja he auttoivatkin häntä.
4 Niin kokoontui paljon kansaa tukkimaan kaikkia lähteitä ja maan keskiosan halki virtaavaa puroa,+ ja he sanoivat: ”Miksi Assyrian kuninkaat tulisivat ja tosiaan löytäisivät runsaasti vettä?”
5 Lisäksi hän rohkaisi itsensä ja rakensi koko murretun muurin+ ja pystytti siihen torneja+ ja ulkopuolelle toisen muurin+ ja korjasi Daavidin kaupungin Vallin*+ ja valmisti runsaasti heittoaseita+ ja kilpiä.+
6 Sitten hän asetti kansalle sotapäälliköt+ ja kokosi heidät luokseen kaupunginportin torille+ ja puhui heille sydämeen käyvästi+ sanoen:
7 ”Olkaa rohkeita ja lujia.+ Älkää pelätkö+ älkääkä kauhistuko+ Assyrian kuningasta+ ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssaan,+ sillä meidän kanssamme on enemmän kuin hänen kanssaan.
8 Hänen kanssaan on lihan käsivarsi,+ mutta meidän kanssamme on Jehova, meidän Jumalamme, auttamassa meitä+ ja taistelemassa taistelumme.”+ Ja kansa alkoi tukeutua Juudan kuninkaan Hiskian sanoihin.+
9 Tämän jälkeen Assyrian kuningas Sanherib+ – ollessaan itse koko imperiuminsa mahdin* kanssa Lakisissa+ – lähetti palvelijansa Jerusalemiin Juudan kuninkaan Hiskian ja kaikkien Jerusalemissa olevien juudealaisten* luo sanomaan:
10 ”Näin on Assyrian kuningas Sanherib sanonut:+ ’Mihin te oikein luotatte, kun istutte hiljaa* piiritettyinä Jerusalemissa?+
11 Eikö Hiskia+ houkuttele+ teitä antaakseen teidän kuolla nälkään ja janoon sanomalla: ”Jehova, meidän Jumalamme, itse vapauttaa meidät Assyrian kuninkaan kourista”?+
12 Eikö juuri Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkulansa+ ja alttarinsa+ ja sanonut sitten Juudalle ja Jerusalemille: ”Yhden alttarin+ edessä teidän tulee kumartaa+ ja sillä suitsuttaa uhrisavua”?+
13 Ettekö tiedä, mitä minä ja esi-isäni olemme tehneet kaikille maiden kansoille?+ Osoittivatko maiden kansakuntien jumalat+ lainkaan kykenevänsä vapauttamaan maataan minun käsistäni?
14 Kuka kaikkien näiden esi-isieni tuhon omaksi vihkimien kansakuntien jumalista on osoittanut kykenevänsä vapauttamaan kansansa minun käsistäni, niin että teidän Jumalanne kykenisi vapauttamaan teidät minun käsistäni?+
15 Älkää siis antako Hiskian pettää+ tai houkutella+ itseänne tällä tavoin älkääkä uskoko häneen, sillä minkään kansakunnan tai valtakunnan jumala ei* ole kyennyt vapauttamaan kansaansa minun käsistäni eikä esi-isieni käsistä. Kuinka paljon vähemmän voikaan teidän Jumalanne vapauttaa* teidät minun käsistäni!’”+
16 Ja hänen palvelijansa puhuivat vielä muutakin Jehovaa, tosi Jumalaa,+ ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.
17 Kirjoittipa hän kirjeitäkin+ häväistäkseen Jehovaa, Israelin Jumalaa,+ ja puhuakseen häntä vastaan sanoen: ”Niin kuin maiden kansakuntien jumalat,+ jotka eivät vapauttaneet kansaansa minun käsistäni,+ niin ei Hiskian Jumalakaan vapauta kansaansa minun käsistäni.”
18 Ja he+ huusivat kovalla äänellä+ juutalaisten kielellä+ muurilla olevalle Jerusalemin väelle saadakseen heidät pelkäämään+ ja järkyttääkseen heitä, jotta he olisivat voineet valloittaa kaupungin.
19 Ja he puhuivat edelleen Jerusalemin+ Jumalaa vastaan+ samalla tavoin kuin maan kansojen jumalia, ihmiskätten tekoa,+ vastaan.
20 Mutta kuningas Hiskia+ ja profeetta Jesaja,*+ Amosin poika,+ rukoilivat tämän takia+ ja huusivat taivaita avukseen.+
21 Silloin Jehova lähetti enkelin+ hävittämään jokaisen urhoollisen, väkevän miehen+ ja johtajan ja päällikön Assyrian kuninkaan leiristä,+ niin että tämä palasi häpeä kasvoillaan omaan maahansa. Myöhemmin hän astui jumalansa* huoneeseen, ja siellä eräät, jotka olivat lähtöisin hänen omista sisuksistaan, kaatoivat hänet miekalla.+
22 Siten Jehova pelasti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Assyrian kuninkaan Sanheribin käsistä+ ja kaikkien muiden käsistä ja antoi heille levon joka puolella.+
23 Ja monet toivat lahjoja+ Jehovalle Jerusalemiin ja valiotavaroita Juudan kuninkaalle Hiskialle,+ ja hän kohosi+ sen jälkeen kaikkien kansakuntien silmissä.
24 Niinä päivinä Hiskia tuli kuolemansairaaksi,+ ja hän alkoi rukoilla+ Jehovaa. Niin Hän puhui hänelle,+ ja Hän antoi hänelle ennusmerkin.+
25 Mutta Hiskia ei palkinnut hänelle osoitettua hyvyyttä,+ sillä hänen sydämensä tuli pöyhkeäksi,+ ja närkästys+ kohtasi häntä ja Juudaa ja Jerusalemia.
26 Hiskia kuitenkin nöyrtyi+ sydämensä pöyhkeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, eikä Jehovan närkästys kohdannut heitä Hiskian päivinä.+
27 Ja Hiskia sai aikaa myöten hyvin paljon rikkautta ja kunniaa,+ ja hän teki itselleen varastohuoneita hopeaa ja kultaa+ ja kallisarvoisia kiviä+ ja palsamiöljyä+ ja kilpiä+ ja kaikkia haluttavia esineitä+ varten
28 ja myös varastopaikkoja+ viljasatoa ja uutta viiniä+ ja öljyä varten ja myös eläinsuojia+ kaikkia erilaisia eläimiä varten ja karjasuojia laumoja varten.
29 Ja hän hankki itselleen kaupunkeja ja runsaasti pienkarjaa+ ja nautakarjaa,+ sillä Jumala antoi hänelle hyvin paljon omaisuutta.+
30 Ja juuri Hiskia tukki+ Gihonin+ vesien+ ylälähteen ja johti ne suoraan alas länteen, Daavidin kaupunkiin,+ ja Hiskia menestyi jatkuvasti kaikessa työssään.+
31 Ja kävi niin, että pannakseen hänet koetukselle+ ja tullakseen tietämään kaiken, mitä hänen sydämessään oli,+ tosi Jumala jätti hänet+ Babylonin*+ ruhtinaiden puolestapuhujien valtaan, jotka lähetettiin hänen luokseen+ tiedustelemaan ennusmerkistä,+ joka oli tapahtunut maassa.
32 Mitä muuta sanottavaa+ on Hiskiasta ja hänen rakkaudellisen huomaavaisuuden* teoistaan,+ katso, se on kirjoitettuna profeetta Jesajan*, Amosin pojan, näyssä,+ ”Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjassa”.+
33 Lopulta Hiskia meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan Daavidin poikien hautapaikkoihin,+ ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunniaa, kun hän kuoli.+ Ja hänen poikansa Manasse+ alkoi hallita hänen sijastaan.
Alaviitteet
^ ”Vallin”. Hepr. ham·mil·lōʼʹ.
^ Tai ”koko sotavoimiensa”.
^ Tai ”kaikkien Juudasta Jerusalemissa olevien”.
^ Tai ”rauhassa”.
^ ”jumala ei”. Kirjm. ”yksikään jumala ei”. Hepr. loʼ – – kol-ʼelōʹah, yks. sanasta ʼelo·himʹ.
^ ”vapauttaa”, hepreassa verbi on monikossa subjektin ʼElo·hē·khemʹ ’teidän Jumalanne’ mukaisesti, joka on monikossa osoittamassa majesteettiutta ja Jumalan voimaa. LXXVg:ssa verbi on yksikössä, samoin M:ssä, jae 17b.
^ ”ja – – Jesaja”. Hepr. wI·ša·ʽejaʹhu, nimen merk. ’Jehovan pelastus’; LXX: ”Esaias”; Vgc: ”Isaias”.
^ ”jumalansa”. Hepr. ʼelo·hāwʹ; tässä käytetään Sanheribin väärästä jumalasta sanan ʼelōʹah monikkoa osoittamaan majesteettiutta; kreik. the·ouʹ; lat. dei.
^ ”Babylonin”, LXXVg; M: ”Babelin”.
^ Tai ”uskollisen rakkauden”.
^ ”Jesajan”. Hepr. Ješa·ʽejaʹhu.
