2. Aikakirja 34:1–33

34  Alkaessaan hallita Josia+ oli kahdeksanvuotias,+ ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta.+  Ja hän teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä,+ ja vaelsi esi-isänsä Daavidin teitä,+ eikä hän poikennut oikealle eikä vasemmalle.+  Ja kahdeksantena hallitusvuotenaan, ollessaan vielä poikanen,+ hän rupesi etsimään+ esi-isänsä Daavidin Jumalaa, ja kahdentenatoista vuonna hän rupesi puhdistamaan+ Juudaa ja Jerusalemia uhrikukkuloista+ ja pyhistä paaluista+ ja veistetyistä kuvista+ ja valetuista patsaista.  Lisäksi Baalien+ alttarit hajotettiin hänen edessään,+ ja yläpuolella olevat suitsutusjalustat+ hän hakkasi niiltä maahan, ja pyhät paalut+ ja veistetyt kuvat+ ja valetut patsaat hän murskasi ja hienonsi+ ja sirotteli sitten niiden hautapaikoille, joilla oli ollut tapana uhrata niille.+  Ja pappien luut+ hän poltti heidän alttareillaan.+ Näin hän puhdisti Juudan ja Jerusalemin.  Myös Manassen+ ja Efraimin+ ja Simeonin kaupungeissa ja aina Naftaliin asti, kaikkialla niiden hävitetyissä paikoissa,  hän samoin hajotti alttarit+ ja pyhät paalut,+ ja veistetyt kuvat+ hän murskasi ja hienonsi,+ ja kaikki suitsutusjalustat+ hän hakkasi maahan koko Israelin maassa, minkä jälkeen hän palasi Jerusalemiin.  Ja kahdeksantenatoista+ hallitusvuotenaan, puhdistettuaan maan ja huoneen, hän lähetti Safanin,+ Asaljan pojan, ja kaupunginpäällikkö Maasejan ja kansleri Joahin, Joahasin pojan, korjaamaan+ Jehovan, hänen Jumalansa, huonetta.  Ja he lähtivät ylimmäisen papin* Hilkian*+ luo ja antoivat Jumalan huoneeseen tuodut rahat, jotka leeviläiset, ovenvartijat,+ olivat koonneet Manassen+ ja Efraimin+ kädestä ja koko muulta Israelilta+ ja koko Juudalta ja Benjaminilta ja Jerusalemin asukkailta*. 10  Sitten he panivat ne niiden työn tekijöiden* käteen, jotka oli nimitetty valvomaan Jehovan huonetta.*+ Jehovan huoneessa toimivat työn tekijät vuorostaan käyttivät niitä huoneen kunnostamiseen ja korjaamiseen. 11  Niin he antoivat ne käsityöläisille ja rakennusmiehille,+ jotta nämä ostaisivat hakattuja kiviä+ ja puutavaraa liittimiksi ja rakentaisivat hirsistä ne huoneet, jotka Juudan kuninkaat+ olivat hävittäneet. 12  Ja miehet toimivat työssä uskollisesti,+ ja heidän johtoonsa oli nimitetty leeviläiset Jahat ja Obadja Merarin+ pojista sekä Sakarja ja Mesullam kehatilaisten+ pojista toimimaan valvojina. Ja leeviläiset, joista kukin oli laulusoittimien tuntija,+ 13  valvoivat taakankantajia+ ja olivat kaikkien työn tekijöiden valvojina+ erilaisia palveluksia suoritettaessa, ja leeviläisiä+ oli sihteereinä+ ja päällysmiehinä ja portinvartijoina.+ 14  Kun he olivat viemässä ulos Jehovan huoneeseen tuotuja rahoja,+ löysi pappi Hilkia+ Jehovan lain+ kirjan,+ joka oli annettu Mooseksen käden kautta.+ 15  Niin Hilkia vastasi ja sanoi sihteeri Safanille:+ ”Olen löytänyt Jehovan huoneesta lain kirjan.” Sen jälkeen Hilkia antoi kirjan Safanille. 16  Sitten Safan vei kirjan kuninkaalle ja vastasi edelleen kuninkaalle sanoen: ”Kaiken, mikä palvelijoittesi käsiin on tehtäväksi pantu, he tekevät. 17  Ja he tyhjentävät pois rahat, joita Jehovan huoneesta löytyy, ja panevat ne nimitettyjen miesten käsiin ja työn tekijöiden käsiin.”+ 18  Ja sihteeri Safan ilmoitti sitten kuninkaalle sanoen: ”Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan.”+ Ja Safan alkoi lukea siitä kuninkaan edessä.+ 19  Ja tapahtui, että heti kun kuningas kuuli lain sanat, hän repäisi vaatteensa.+ 20  Sitten kuningas käski Hilkiaa+ ja Ahikamia,+ Safanin poikaa, ja Abdonia, Miikan poikaa, ja sihteeri+ Safania+ ja Asajaa,+ kuninkaan palvelijaa, sanoen: 21  ”Menkää, tiedustelkaa+ löydetyn kirjan+ sanojen johdosta Jehovalta minun puolestani+ ja sen puolesta, mitä on jäljellä Israelissa ja Juudassa, sillä suuri on Jehovan vihastus,+ joka on vuodatettava meitä vastaan, koska esi-isämme eivät pitäneet Jehovan sanaa, niin että olisivat tehneet kaiken sen mukaan, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu.”+ 22  Niinpä Hilkia sekä ne, jotka kuningas oli maininnut*, menivät naisprofeetta+ Huldan,+ vaatteidenhoitaja+ Sallumin, Harhasin* pojan Tikvan* pojan, vaimon, luo, hän kun asui Jerusalemissa toisessa kaupunginosassa, ja he ryhtyivät puhumaan hänelle tällä tavoin. 23  Hän sanoi vuorostaan heille: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Sanokaa* sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni: 24  ”Näin on Jehova sanonut: ’Katso, minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille onnettomuuden,+ kaikki ne kiroukset,+ jotka on kirjoitettu siihen kirjaan, jota luettiin Juudan kuninkaan edessä,+ 25  koska he ovat hylänneet minut+ ja ovat ryhtyneet suitsuttamaan uhrisavua muille jumalille,+ jotta he loukkaisivat+ minua kaikilla kättensä teoilla+ ja vihastukseni+ vuotaisi tämän paikan ylle eikä se sammuisi.’”+ 26  Ja Juudan kuninkaalle, joka lähettää teidät tiedustelemaan Jehovalta, hänelle teidän tulee sanoa näin: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut:+ ’Mitä tulee niihin sanoihin,+ jotka olet kuullut, 27  koska sydämesi+ oli pehmeä, niin että nöyrryit+ Jumalan* takia kuullessasi hänen sanansa tästä paikasta ja sen asukkaista ja nöyrryit edessäni+ ja repäisit+ vaatteesi ja itkit edessäni, niin minäkin olen kuullut,+ lausuu Jehova. 28  Katso, minä korjaan sinut esi-isiesi luo, ja sinut korjataan hautausmaahasi* rauhassa,+ ja silmiltäsi jää näkemättä kaikki se onnettomuus,+ jonka minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille.’”’”+ Sitten he toivat vastauksen kuninkaalle. 29  Niin kuningas lähetti kokoamaan kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat.+ 30  Sen jälkeen kuningas meni ylös Jehovan huoneeseen+ mukanaan kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ja papit+ ja leeviläiset ja koko kansa, suuret ja pienet, ja hän alkoi lukea+ heidän korviensa kuullen kaikkia Jehovan huoneesta löydetyn liitonkirjan sanoja.+ 31  Ja kuningas jäi seisomaan paikalleen+ ja ryhtyi tekemään Jehovan edessä liittoa+ siitä, että he seuraisivat Jehovaa ja pitäisivät kukin kaikesta sydämestään+ ja kaikesta sielustaan+ hänen käskynsä+ ja todistuksensa+ ja säännöksensä+ täyttääkseen+ liiton sanat, jotka oli kirjoitettu tähän kirjaan.+ 32  Hän saikin kaikki Jerusalemissa ja Benjaminissa olevat asettumaan liiton puolelle. Ja Jerusalemin asukkaat ryhtyivät tekemään Jumalan, esi-isiensä Jumalan, liiton mukaan.+ 33  Sen jälkeen Josia poisti kaikki inhottavuudet+ kaikista Israelin pojille kuuluvista maista,+ ja hän sai kaikki Israelissa olevat ryhtymään palvelukseen, palvelemaan Jehovaa, Jumalaansa. Kaikkina hänen päivinään he syrjään poikkeamatta seurasivat Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa.+

Alaviitteet

Kirjm. ”suuren papin”, MLXXVg.
Nimen merk. ’osuuteni (osani) on Jehova’. Hepr. Ḥil·qi·jaʹhu.
”Jerusalemin asukkailta”, MTLXXSyVg; Mreunah. ja monet hepr. käsik:t: ”he palasivat Jerusalemiin”.
”tekijöiden”, LXXSyVg ja monet hepr. käsik:t; M: ”[sen] – – tekijän”.
”valvomaan Jehovan huonetta”. Tai ”Jehovan huoneeseen”.
”oli maininnut”, LXX; M jättää pois.
Kirjm. ”Hasran”. Mutta ks. 2Ku 22:14.
Kirjm. ”Tokhatin”.
”Sanokaa”, hepreassa mask.
”Jumalan”, MVg; Sy: ”Jehovan”; LXX: ”minun [takiani]”.
Kirjm. ”hautapaikkoihisi”.